Miten pääsen eroon tästä katkeruudesta? APUA!

Jäin miettimään viestiäsi ja kaikkea mitä se mahdollisesti pitää sisällään- sitähän en tarkemmin tiedä.



Onko miehesi aidosti pyytänyt sinulta anteeksi? Ellei, voisitko ns. unohtaa loukkaukset, jos hän pyytäisi, eikä kenties vain hiljaa jatkaisi elämää eteenpäin, joskin muuttuneena?



Mistä tiedät varmasti, että hän on oikeasti ja syvästi muuttunut? Tarkoitan sitä, että oletko ihan oikeasti varma hänen muuttumisestaan, vai onko sydämesi sopukassa silti pelko vanhojen aikojen palaamisesta takaisin kielteisellä tavalla?



Arvostatko itseäsi ja jos niin miten paljon ja miten syvästi? Arvostatko myös niissä asioissa, joissa mies on sinua loukannut, vai pelkäätkö sittenkin hänen olleen sanoissaan tai toiminnoissaan oikeassa?



Itse uskon, että avainasemassa ns. unohtamiseen (muistiahan ei voi oikeasti menettää) ovat syvä itsearvostus ja usko omaan itseen, syvä luottamus toiseen sekä aito asian käsittely myös sanallisesti.



Onnea, luottamusta ja kaikkea parasta elämääsi!

AD

En tiedä, kuinka yleisesti voi muuttua "noin vain" itsestään, mutta kyllähän pitkällä terapialla saadaan muutosta aikaan esim. narsismissa ja rajatilahäiriöissä.

Voit kaataa kaiken kaunan terapeutin niskaan ja hän voit opettaa sinua päästämään irti niistä ajatuksista

katkeruus on vihaa. Ja katkeruudesta pääsee vain ja ainoastaan antamalla anteeksi.



Eli: joka ilta viimeiseksi lausua ääneen "annan miehelleni anteeksi sen ja sen". Jokainen tapahtuma pitää yksilöidä. Ei mitään "annan anteeksi miehelleni kaiken" vaan "annan anteeksi nämä hänen sanansa:..."



Jos sinulla on tahtoa antaa anteeksi, niin pystyt sihen. Lue myös kirja TAikasanat.

mun pitäis antaa anteeks. Ja kyllä mä anteeks oon antanut mutta en voi vain unohtaa, tuntuu että pitää kostaa ne asiat miehelle ja käyttäytyä itse samalla tavalla että tajuaisi mitä on tehnyt mulle.



Voisko terapiasta oikeesti olla apua? Tuntuu oudolta että puhumalla muka voisin ne päästäni saada pois ne ajatukset.



ap

mun pitäis antaa anteeks. Ja kyllä mä anteeks oon antanut mutta en voi vain unohtaa, tuntuu että pitää kostaa ne asiat miehelle ja käyttäytyä itse samalla tavalla että tajuaisi mitä on tehnyt mulle.

Voisko terapiasta oikeesti olla apua? Tuntuu oudolta että puhumalla muka voisin ne päästäni saada pois ne ajatukset.

ap

Sitten kun et enää halua kostaa, tiedät antaneesi anteeksi.

Voi, et pysty siihen yhdessä yössä. Sinun pitää antaa anteeksi ilta toisensa jälkeen. Viikko toisensa jälkeen, ehkä kuukausikin siihen menee. Tärkeintä on se, että TUNNET sen vihan ja raivon itsessäsi.

Samoja asioita toistelet joka ilta, kunnes et tunne enää vihaa.

2

On harvinaista, että joku ihminen noin täysin muuttuu. Mutta jos niin on käynyt niin on todella surkeaa, jos SINÄ ryvet jossakin vanhassa.

Jostain syystä vaan mies tajusi vuosi sitten (saattaa olla osuutta sillä että pakkasin tavarani ja otin lapset ja lähdin) että sen pitää alkaa käyttäytyä eri tavalla, jos eletään perheenä ei voi ajatella ainoastaan itseään.



Älkääkä kysykö miksi palasin tai miksi en lähtenyt jo 8 vuotta sitten, en osaa siihen ikinä vastata mutta nyt olen onnellinen (ainakin jollain tavalla) että palasin koska mies on ihan tosissaan muuttunut, ei ihan kokonaan mutta ei ol enää itsekäs ja paljon paljon muuta.



ap

Mulla toimi se, että aloin opiskella ja se vei kaiken ajan. En kerennyt miettimään mitäänn. Sitten vaan huomasin, että puff! kaikki sen entinen tuntui merkityksettömältä. Tosin olin myös lakannut rakastamasta miestä.



Nyt olen vaan aika välinpitämätön eikä mua hetkauta mies suuntaan tai toiseen.



En usko että pystyt olemaan miehen kanssa onnellinen yhdessä kun tunnet noin.

Tämä on taito, jota pitäisi minusta mainostaa enemmän. Monet luulevat pyytäneensä anteeksi tarpeeksi hyvin, kun sanovat esim. että anteeksi kun sanoin sinulle sellaisia tyhmiä juttuja. Sellainen on vain tekijälle itselleen armollista ylimalkaisuutta eikä riitä.



PItää tehdä selväksi: sanoin sinulle asiat X ja Y. Ymmärrän, että ne eivät ole lainkaan totta, ja sanoin ne siinä tilanteessa siksi että (jotain). Tiedän puhuneeni paskaa ja olen siitä pahoillani.



En tiedä, olenko vain minä tällainen, mutta tällaisen kunnon anteeksipyynnön perusteella antaisin asioita anteeksi ihan toisella tavalla kuin jonkun hutaistun pyynnön perusteella.

Tämä on taito, jota pitäisi minusta mainostaa enemmän. Monet luulevat pyytäneensä anteeksi tarpeeksi hyvin, kun sanovat esim. että anteeksi kun sanoin sinulle sellaisia tyhmiä juttuja. Sellainen on vain tekijälle itselleen armollista ylimalkaisuutta eikä riitä.

PItää tehdä selväksi: sanoin sinulle asiat X ja Y. Ymmärrän, että ne eivät ole lainkaan totta, ja sanoin ne siinä tilanteessa siksi että (jotain). Tiedän puhuneeni paskaa ja olen siitä pahoillani.

En tiedä, olenko vain minä tällainen, mutta tällaisen kunnon anteeksipyynnön perusteella antaisin asioita anteeksi ihan toisella tavalla kuin jonkun hutaistun pyynnön perusteella.

eikä anteeksipyytäminen voi olla mikään ehto sille, että voi antaa anteeksi.

Ei kaikki aina pyydä anteeksi eikä anteeksipyytäminen voi olla mikään ehto sille, että voi antaa anteeksi.

Anteeksi voi antaa vaikka toinen ei pyytäisikään. MUTTA: jos joku esittää puolivillaisen, hutaistun anteeksipyynnön, hän ilmeisesti haluaisi saada anteeksi ja olla hyvissä väleissä. Jos hän ei saa haluamaansa, kannattaisi miettiä oliko anteeksipyyntö kunnollinen.

Erikseen tietysti ovat tyypit, jotka takertuvat sanomiinsa typeryyksiin, koska tarvitsevat niitä itse johonkin.

terapeutin kanssa, asia palaa käsiteltynä menneeksi tapahtumaksi, sen tavallaan arkistoi muistoksi. Se ei enää kuormita tunteita eikä vie energiaa nykyhetkessä. Minäkin suosittelen terapiaa, nimenomaan kognitiivista.