Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi esim. aikaista kävelemistä pidetään niin tärkeänä?
25.02.2012 |
Ja muutenkin aikaista varsinkin motorista kehitystä? Onko se viite lapsen tulevaan menestykseen? En ole kyllä kuullut.
Itselläni molemmat kävelivät kai aika myöhään, 1v3kk ja 1v4kk ja oppivat kuivaksi vasta vajaa 3-vuotiaina, mutta molemmista tuli sekä erittäin urheilullisia että hyviä koulussa. Ja olenpa kuullut monestakin erittäin älykkäästä lapsesta, jotka kävelivät vieläkin myöhemmin.
En ole koskaan oikein tajunnut tätä "ylpeilemistä" vauvan varhaisilla askeleilla ja kaikella muullakin, joka tulisi äitein mielestä oppia mahdollisimman varhain, kun sillä ei taida olla myöhemmän kehityksen kanssa mitään tekemistä.
Lapseni oppivat koulussa lukemaan sen ekan vuoden aikana, ei mitenkään erityisen varhain, ehkä pikemminkin hieman keskivertoa myöhemmin. Koulussa ovat silti erittäin hyviä ja toinen varsinkin kielellellisesti hyvin lahjakas, toinen ehkä enemmän matematiikassa.
Onko Suomessa vähän sellainen kiire asenne saada lapsista mahdollismman aikaisin itsenäisiä?
Miksi? Vauva- ja pikkulapsiaika on niin lyhyt, miksi kiirehtiä kuin kärsimättömänä, että se kaikki olisi hujauksessa "kunnialla ohi" ja kaikki mahdollisimman nopeasti "saavutettuna"??
Kommentit (20)
että vanhemmat haluaa kehuskella superlapsellaan, varsinkin esikoisen kohdalla. Silloin sitä ei vielä tajua, että tuollainen kehitys ei riipu siitä, kuinka erinomaisia vanhemmat on, koska heidän lapsensakin on erinomainen.
Useinhan se toisen lapsen motorinen kehitys ei kiinnosta enää juuri ketään, saati kolmannen. Sitä kun tietää, että lapsi kehittyy kuten kehittyy, pääasia että on terve ja onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä kuivaksikaan ole vielä nuorempi oppinut,vaikka on jo yli 2-vuotias. Esikoinen oppi juuri alle 3-vuotiaana.
Molemmat kyllä ovat käyneet potalla alle 1-vuotiaasta lähtien mutta se kuivaksi oppiminen on vain kestänyt ja siinä on ollut monenlaista vaihetta ja takapakkia.
Minä itse lähdin kävelemään 1v1kk:n iässä, opin kuivaksi 1-vuotiaana ja lukemaan opin koulussa ekaluokan syksyllä. Olen pärjännyt koulussa ja elämässäkin hyvin, en loistavasti mutta varmaan keskivertoa paremmin.
Uskon, että näin tapahtuu myös lastenikin kohdalla. Tiedän tapauksia, joissa lapsi on lähtenyt kävelemään 8-10 kk:n iässä, ja ihan tavallisia keskivertoihmisiä ovat. Yksi opiskelee nyt ammattikoulussa, toinen pitää lukion jälkeen välivuotta. Eivät ole loistavia koulussa mutta eivät nyt surkeitakaan.
En usko, että näillä varnaisilla "taidoilla" on mitään merkitystä lopputulokseen nähden.
Esikoinen lähti todella myöhään liikkeelle, olisiko ollut 15 iässä. Mutta erittäin urheilullinen ja ketterä hänestä on tullut, kymppi liikunnasta ja paljon liikunnallisia harrastuksia. En näe asioissa mitään yhteyttä. Kunhan normaalin rajoissa pysytään. Jos ei parivuotiaana vielä kävele, kai siinä hiukan jotain on taustalla.
8-kuisina liikkeelle lähtevät ne vasta rasittavia ovat! Yhtään eivät vielä osaa varoa, joka sekunti pitää olla vahtimassa.
Esikoinen lähti todella myöhään liikkeelle, olisiko ollut 15 iässä. Mutta erittäin urheilullinen ja ketterä hänestä on tullut, kymppi liikunnasta ja paljon liikunnallisia harrastuksia. En näe asioissa mitään yhteyttä. Kunhan normaalin rajoissa pysytään. Jos ei parivuotiaana vielä kävele, kai siinä hiukan jotain on taustalla.
8-kuisina liikkeelle lähtevät ne vasta rasittavia ovat! Yhtään eivät vielä osaa varoa, joka sekunti pitää olla vahtimassa.
Olen seurannut tämän palstan näitä juttuja pari vuotta joten voin sanoa, että täällä keskusteluissa sitä korostetaan kyllä ja olipa vähän aika sitten ketju onnettomasta äidistä, jolle hoetaan koko ajan sitä kävelyn mantraa ja lapsi oli 11 kk ja kaikki ihmettelivät, eikö vieläkään kävele. Ja äiti täällä onnettomana kyseli, onko 11 kk tosi vanha kun ei kävele, kun muilla käveli jo ajat sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta superaitien nyt pitaa yrittaa kehuskella ihan milla asialla tahansa etta voisi sitten tuntea olevansa taydellinen, ja parempi kuin muut.
pitkäsääriset koikkeliinit oppivat usein myöhemmin kuin vantterammat isojalkaiset, jotka pysyvät tasapainossa helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1-vuotissynttäreinään vasta himpun alle puolet kävelee.
Olen seurannut tämän palstan näitä juttuja pari vuotta joten voin sanoa, että täällä keskusteluissa sitä korostetaan kyllä ja olipa vähän aika sitten ketju onnettomasta äidistä, jolle hoetaan koko ajan sitä kävelyn mantraa ja lapsi oli 11 kk ja kaikki ihmettelivät, eikö vieläkään kävele. Ja äiti täällä onnettomana kyseli, onko 11 kk tosi vanha kun ei kävele, kun muilla käveli jo ajat sitten.
kävelis alle vuoden ikäisenä!!! olen ihan liian laiska juoksemaan kävelevän vauvan perässä. ei järjen hiventä ja kävelee... noup! mitä myöhemmin sen parempi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitkäsääriset koikkeliinit oppivat usein myöhemmin kuin vantterammat isojalkaiset, jotka pysyvät tasapainossa helpommin.
Ilmankos me suomalaiset persjalkaiset kävelemme niin varhain, kun muualla Euroopassa kävellään tuskin koskaan alle vuoden ikäisinä. keski-Euroopan pitkäkinttuiset vauvat lähtee kävelemään ihan yleisesti vasta siinä 14-16 kuukauden iässä.
siitä että äiti (luonnollisesti) on aina ylpeä ja iloinen kun pikkuinen tai vähän isomi oppii jotain uutta. En minä ainakaan koe sitä että kehuskellaan vaan iloisena ja onnellisen ylpeinä todetaan. Miksi sitten kaikki kokee sen jotenkin vääränä? Ettekö itse ole ylpeitä lapsistanne? Vai onko vaan niin että ei saa näyttää sitä ylpeyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se nyt mamman mukavaa kehuskella: meidän Yezzica käveli jo omin jaloin synnäriltä lähdettäessä. Jos taas sanoo että meidän vajakki Nico-Petteri oli 17kk kun horjui ensimmäisiä askeleitaan niin eihän sillä kilpailussa pärjää. Vanhempien lisäksi isovanhemmat vertailee innolla lastenlapsiensa taitoja ja naureskellaan: yli vuoden eikä vieläkään kävele...
tulevat ne sitten kymmenen kuukauden iässä tai 14. Ei kummassakaan ole mitään väärää, vaikka sillä ei kummankaan kohdalla ole mitään suurempaa merkitystä.
Meillä kaikki lapset ovat kävelleet ilman tukea 10 kuukauden ikäisinä, mutta eivät ole isompina mitenkään erityisesti motorisesti lahjakkaita, enemmänkin teoreettisesti. Ja puhe taas on tullut hitaammin (yhtä lukuunottamatta) kuin aikaisilla puhujilla, ja nimenomaan kielellinen lahjakkuus on esim esikoisella ollut testatusti koulun alkaessa ollut vuosia edellä keskimääräistä.
Eli eivät nämä ole tärkeitä asioita, mutta silti ainutlaatuisia (myös neljännellä lapsella) ja niitä saa ja pitää hehkuttaa. Lapsen kehityksen kannalta nimenomaan se kannustus ja vanhempien kehu on ratkaisevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se on ihan luonnollista ja ihanaa :) ei siinä mistään sen vakavammasta 'suorituskulttuurista' ole kyse. Ne asiat vain tuntuvat niin isoilta siinä vaiheessa :)
tarvitsee minän jatketta.
laita esimerkkejä. Itse en ole tämmöistä ikinä huomannut.
Moni on kokenut, että varhaisesta kävelemään oppimisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kun pieni ja mistään ymmärtämätön alle 1-vuotias viilettää joka paikkaan, ei millään ehdi perään.
Sellaiselle ehtii sattua paljon enemmän vahinkoja.
Merkki siitä, että lapsi ylipäätään kehittyy. Kaikkihan sen tietää, että useimmat lapset kehittyy eri tahtiin - silloin kun toinen kehittää hahmotuskykyään paikallaan istuen, kehittää toinen motoriikkaansa kiipeillen rappusissa. En ole itse koskaan tavannut kehityksellä _ylpeileviä_ vanhempia, mutta kehityksestä iloitsevia vanhempia kylläkin.
Meidän esikoinen oli sellainen tapaus, että ne kehityksen virstanpylväät EIVÄT tulleet läheskään silloin kun olisi ns. pitänyt, ja hän onkin nyt sitten lievä kehitysvamma -diagnoosin saanut.
Moni on kokenut, että varhaisesta kävelemään oppimisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kun pieni ja mistään ymmärtämätön alle 1-vuotias viilettää joka paikkaan, ei millään ehdi perään.
Sellaiselle ehtii sattua paljon enemmän vahinkoja.
oppivat kävelemään myöhään. Mutta ainakin oman perheen kesken voi sitten vilpittömästi iloita uudesta taidosta. Kävelytaidon negatiivisena pitämistä ihan oikeasti pitäisin sairaana.
Alue: Aihe vapaa
alle 10 kk ja tyttö alle 11 kk. Kumpaankaan en voinut itse vaikuttaa ja poika varsinkaan ei ollut muuten mitenkään motorisesti lahjakas lapsena. Kuivaksi oppimisella voisin kehuskella enemmän, koska siinä voi vanhemmillakin olla joku osa tai arpa, mut ei nää kovin nuorina oppineet. joten mun mielestä tuo ei ole niin tärkeää.