Lue keskustelun säännöt.
Nyt se taas alkaa, jokavuotinen ahdistus tulevasta
24.02.2012 |
Tunne että on mustassa aukossa joka puristaa ja puristaa niin että happi loppuu, valvottaa öisin ja ahdistaa päivisin.
Syy siis pätkätyöllisyyteni ja jälleen kerran lähestyvä työttömyys ja tietämättömyys siitä mitä kesän jälkeen, ja missä, jos missään.
Minä en vaan enää jaksaisi ilmottautua työkkäriin ja liittoon, täytellä papereita, odotella rahoja, etsiä töitä, myydä itseäni haastatteluissa ja toivoa etä tärppäisi, tutustua taas uusiin ihmisiin ja uuteen työympäristöön ja hierarkiaan yms.
Työt loppuu 2.6, tämä nyt 7s. vuosia kun työt loppuu 31.5 tai kesäkuun alussa, viimevuonna oli selkeästi vaikein ajanjakso saada uutta työtä ja se venyikin liki marraskuulle kunnes tärppäsi.
Talous mättää kun joka vuosi väh3-4kk täystyöttömänä, ansiosidonnaisella joka matalapalkka-alan palkasta otettu ei paljoa juhlita ja nyt vielä tämä seur ansiosid lasketaan vieläkin huonommasta palkasta.
En jaksa enää, olen liian vanha tällaiseen, en jaksa en:´´(
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettekö voisi yrittää tulla toimeen yhdellä palkalla, edes sen aikaa, että saat taas työnhakumotivaation takaisin?
Ymmärrän sua, mutta ei ole tällä hekellä vaki paikkakaan häävi, kun tulee suuria muutokia töissä. Työkavereiksi tulossa hankalia ihmisä. Tuntuu kuin olisin jäänyt loukkuun. Uutta töä en saa, tähän En halua jäädä ja työttömyys ei houkuta :(
lasten kanssa :)
Nykyajan nainen kärsii suuresti kun joutuu kodin ulkopuolelle töihin ja eroon lapsistaan. Naiset ovat myös kovettaneet itsensä ja liian moni yrittää olla kova jätkä. Ei hyvä.
Nykyajan nainen kärsii suuresti kun joutuu kodin ulkopuolelle töihin ja eroon lapsistaan. Naiset ovat myös kovettaneet itsensä ja liian moni yrittää olla kova jätkä. Ei hyvä.
En ole samaa mieltä kanssasi etteivätkö naisetkin kuuluisi töihin. Mutta siitä olen samaa mieltä, että itsensä jätkämäisiksi kovettaneet naiset ovat vastenmielisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin, nehän kuuluvat päiväkotiin :-).
Ai niin, nehän kuuluvat päiväkotiin :-).
Nyky-yhteiskunnassa ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ymmärrän tei arvon kotirouvat. Te pakoilette vastuuta ja työtä.
Ap sinulle täydet tsempit. Minulla on hyvä koulutus ja työkokemus. Jouduin hakemaan uuden työpaikan, puolivuotta meni. Tosiaan kävi hermoille. Juu ja ratkaisu tosiaan ei ole se että jään rouvanpäiville. Kun jokin pettymys tuli hakuprosesseissa, tuntui että voimat todellakin on käytetty. Saa olla tosi vahva ja tsempata itseään ettei lannistu. Sitten ei jaksaisi kaikille näytellä niin vahvaa. Ymmärrän tunteen, sinä tiedät mitä taas on edessä.
että antaa muiden vastuulle oman lapsensa hoidon. Sinä taidat sitten pakoilla oman lapsesi hoitotyötä. Kyllä kotirouvallakin voi olla yliopistokoulutus, onpa sinulla mustavalkoinen kuva siitä, mitä on olla kotivanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei tulisi pitkää työttömyysjaksoa
Et sitten vieläkään ole opetellut kappalejakoa. Väsytät minua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään järkeä ei kuitenkaan ole siinä, että yhteiskunta maksaa 40 000 - 15 000 euroa maksavan yliopistokoulutuksen kustannukset, ja sitten jäädääkin lopuksi ikää kotirouvaksi. Ei Suomella ole millään sellaiseen varaa laajemmassa mittakaavassa!
Tilapäinen kotiäitys lasten ollessa pieniä on tietenkin eri asia. Tapoja tehdä työtä tai säilyttää ammattitaito on myös monenlaisia, ja onpa sellaistakin kauheutta monessa perheessä tapahtunut, että isä on jäänyt kotiin ;-)
t. myöskin pätkätyöläinen, mutta lapset jo kouluiässä
11: Hmm...sehän vasta vastuun ja työn pakoilua onkin, että antaa muiden vastuulle oman lapsensa hoidon. Sinä taidat sitten pakoilla oman lapsesi hoitotyötä. Kyllä kotirouvallakin voi olla yliopistokoulutus, onpa sinulla mustavalkoinen kuva siitä, mitä on olla kotivanhempi.
hoitamaan lapsiaan kotiin. Veikkaan, että yliopistokoulutus antaa paljon vanhempien kasvatustyölle, ja sitä kautta myös lapselle. Ja sitä kautta koko yhteiskunnalle.
Ei yliopistokoulutuksen itseisarvona, päämääränä, ole kerätä mahdollisimman hyvää titteliä itselleen vaan nimenomaan sivistää ihmistä ja koko yhteiskuntaa.
Vanhemmasta tulee kykenevämpi kriittiseen ajatteluun, itsenäiseen työhön, työn suunnitteluun, analysointiin ym. eikä tämä ole lastenhoitotyön kannalta ollenkaan huono juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi kerta kaikkiaan kestämätöntä, jos KAIKKI korkeasti koulutetut naiset, joita todellakin on paljon, jäisivät pysyvästi kotiin! Sitäkö tässä ihan oikeasti halutaan?? Kannattaisi tutustua ihan tämän meidän hyvinvointiyhteiskuntamme perusteisiin - se raha, millä tätä maata ylläpidetään, ei tipu taivaalta valitettavasti.
Ja yliopistokoulutuksen hinta on siis 40 000 - 150 000/ tutkinto (viimeisestä luvusta yo. kirjoituksesta jäi yksi nolla pois).
Yliopistokoulutus ei mene hukkaan, vaikka jäisikin "vain" hoitamaan lapsiaan kotiin. Veikkaan, että yliopistokoulutus antaa paljon vanhempien kasvatustyölle, ja sitä kautta myös lapselle. Ja sitä kautta koko yhteiskunnalle.
Ei yliopistokoulutuksen itseisarvona, päämääränä, ole kerätä mahdollisimman hyvää titteliä itselleen vaan nimenomaan sivistää ihmistä ja koko yhteiskuntaa.
Vanhemmasta tulee kykenevämpi kriittiseen ajatteluun, itsenäiseen työhön, työn suunnitteluun, analysointiin ym. eikä tämä ole lastenhoitotyön kannalta ollenkaan huono juttu!
hoitamaan lapsiaan kotiin. Veikkaan, että yliopistokoulutus antaa paljon vanhempien kasvatustyölle, ja sitä kautta myös lapselle. Ja sitä kautta koko yhteiskunnalle.
Ei yliopistokoulutuksen itseisarvona, päämääränä, ole kerätä mahdollisimman hyvää titteliä itselleen vaan nimenomaan sivistää ihmistä ja koko yhteiskuntaa.
Vanhemmasta tulee kykenevämpi kriittiseen ajatteluun, itsenäiseen työhön, työn suunnitteluun, analysointiin ym. eikä tämä ole lastenhoitotyön kannalta ollenkaan huono juttu!
Milloin kotiäitiydestä on tullut sellaista ydinfysiikkaa, että siihen pitää käydä yliopistokoulutus?
Minä olin vuosia (6v) kotiäitinä (lapset olivat liki 4v ja 5v kun aloittivat päivähoidon max7h päivillä)ja tälläkin hetkellä teen 5-7h päiviä eli yht.30h/vkossa.
Eli siitä ei nyt ole kyse tuossa purkauksessani että kokisin paikkani olevan väärän kun kodin ulkopuolella työtä teen, ja haluan tehdä.
Sitä paitsi lapseni ovat jo koulussa, nuorempikin aloittaa 3-luokan seuraavaksi eli mitään pikkutaaperoita tms en ole ns uhraamassa päiväkotirumbaan.
ap
monessa muussakin maassa, eli alemman korkeakoulututkinnon riittävyyteen työelämässä. Kandidaatin tutkinto on normitutkinto lukuisissa Euroopan maissa, mutta Suomessa on edelleen maisterin tutkinnon vaatimus.
Monessa maassa maisterin tutkintoa lähtevät suorittamaan vain. n. 10-20% opiskelijoista, lähinnä jos haluavat edetä tutkijaksi. Tämän epäkohdan korjaaminen Suomessa voisi auttaa kansantaloutta aika reippaasti.
Kyllä lasten etu menee kaiken edelle.
Anna ajan kulua, kyllä se siitä...
Olen aina miettinyt miten te pätkätyöläiset jaksatte! itsekin olen joskus pätkiä tehnyt ja se oli aivan hirveä se stressi, jota aina koki kun jännitti tuleeko jatkoa vai joutuuko hakemaan uuden paikan. Tsemppiä sulle mielettömästi! Siinä ei paljon kevätaurinko piristä kun joutuu huolehtimaan työjutuista.
onko pakko käydä töissä?