Asperger ja työkyvyttömyyseläke

Täh? Saako nykyään aspergeritkin työkyvyttömyyseläkettä. Luulin ettei se nyt niin iso juttu ole...

Varmaan saa kerta kuntoutuksia ei saa

#

Vierailija kirjoitti:

Täh? Saako nykyään aspergeritkin työkyvyttömyyseläkettä. Luulin ettei se nyt niin iso juttu ole...

Kyllä sosiaaliset ja toimintakykyiset aspergerit käyvät töissä, kaupungilla, harrastuksissa, matkustaa itsenäisesti yms.. mutta sitten on niitä aspergereja,

jotka eivät pysty käymään töissä, siksi että eivät kykene vuorovaikuttamaan ihmisten kanssa, eivät ymmärrä sosiaalisia käyttäytymismaneereja, eikä hallitse omaa elämäänsä. He viihtyvät yksin kotona, koska viihtyvät enimmäkseen omissa oloissaan ja eivät yksinkertaisesti "ymmärrä" muita ihmisiä. 

Sitten toisilla aspergereilla riittää halua oppia ja kehittyä. Käydä töissä tai opiskella, jos pystyvät olemaan ihmisten kanssa. Ja toiset myös haluavat kehittää vuorovaikutustaitojaan ja hakeutuvat harrastuksiin joissa pääsee kehittämään sosiaalisia taitoja. 

Aspereissa on myös erilaisia persoonallisuuksia, koska ovat ihmisiä. 

Toiset haluaa käydä töissä edes vähän, toiset ei halua ollenkaan. 

Asperger= häiriö, ei ole vamma tai sairaus, eli sen perusteella ei saa yksikään eläkettä suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Täh? Saako nykyään aspergeritkin työkyvyttömyyseläkettä. Luulin ettei se nyt niin iso juttu ole...

Pelkällä Asperger-diagnoosilla ei Suomessa todellakaan saa eläkettä. Mutta Ruotsissa saa.

Kirjolla Markus on ihana 💕

Vierailija kirjoitti:

Pojalla on aspergin lisäksi fyysinen pitkäaikaissairaus sekä runsaasti allergioita. Ei ole kukaan edes ehdottanut eikä tullut itselle eikä meille vanhemmille mieleenkään, että eläkettä hakisi. Hän on sanonut itsekin, että ei halua. Kuntoutusrahalla käy koulua. Enemmän opiskelua on haitannut tuo fyysinen sairaus. 

Kuulostaa hyvältä, että yrittää. On paljon itsestä kiinni mitä haluaa tehdä elämällään. Mieluummin määräaikainen sairaslom, tai kuntoutuksessa, kuin eläke.

Se on jo onnistuminen, että yrittää. Ei saisi heittäytyä suoraan eläkkeelle, koska ei huvita edes yrittää elämää. Ei tee aspergereille hyvää olla 20-30-vuotiaasta asti pysyvästi eläkkeellä, huom. ellei ole sitten niin työkyvytön, ettei pysty puhumaan tai liikkumaan, on pahasti vammautunut, tai liikuntakyvytön ja kovat kivut, tai tarvitsee päivittäin/viikoittain avustajaa, eikä pärjää omassa arjessa. Tai on psykoottinen yms.

Neuropsykiatrishäiriöinen mieluummin kuntoutustuella joku kuntouttava toiminta, kuin suoraan koko elämä eläkkeellä. 

Ei tee hyvää syrjäytyä kaikesta kuntouttavasta tai yleishyödyllisestä toiminnasta. 

Jos siis haluaa, voi mennä vaikka metsään asumaan, elää vähäisellä avustuksella ja omavaraisesti.

Kuitenkin tiedän asperger-henkilön, joka toivoo luksuselämää yhteiskunnalta ilmaiseksi ja kaiken pitäisi tulla suoraan tarjottimella itselle ongelmitta. Ei ymmärrä, että työssäkäyvillä ihmisillä on myös erilaisia ongelmia eikä aina ole helppoa. 

Tiesittekö, että 72 prosenttia hakemuksista työkyvyttömyyseläkkeelle hyväksytään? Ei se niin vaikea ole saada. Olisiko kivaa, jos 80 % ihmisistä olisivat eläkkeellä (vanhus- ja sairas-, kaikki) samaan aikaan? 1/5 kävis töissä.

Vai onko tää yhteiskunta niin mätä, että ollaan kaikki niin sairaita, että ei voi kuin maata? 

Onko tää maailma paikka, jossa yleisoletuksena kukaan ei halua enää tehdä mitään hyödyllistä ja meidän kannattaa vain kuolla pois kun kukaan ei halua tehdä mitään? 

-Neuropsykongelmainen (ei as) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojalla on aspergin lisäksi fyysinen pitkäaikaissairaus sekä runsaasti allergioita. Ei ole kukaan edes ehdottanut eikä tullut itselle eikä meille vanhemmille mieleenkään, että eläkettä hakisi. Hän on sanonut itsekin, että ei halua. Kuntoutusrahalla käy koulua. Enemmän opiskelua on haitannut tuo fyysinen sairaus. 

Kuulostaa hyvältä, että yrittää. On paljon itsestä kiinni mitä haluaa tehdä elämällään. Mieluummin määräaikainen sairaslom, tai kuntoutuksessa, kuin eläke.

Se on jo onnistuminen, että yrittää. Ei saisi heittäytyä suoraan eläkkeelle, koska ei huvita edes yrittää elämää. Ei tee aspergereille hyvää olla 20-30-vuotiaasta asti pysyvästi eläkkeellä, huom. ellei ole sitten niin työkyvytön, ettei pysty puhumaan tai liikkumaan, on pahasti vammautunut, tai liikuntakyvytön ja kovat kivut, tai tarvitsee päivittäin/viikoittain avustajaa, eikä pärjää omassa arjessa. Tai on psykoottinen yms.

Neuropsykiatrishäiriöinen mieluummin kuntoutustuella joku kuntouttava toiminta, kuin suoraan koko elämä eläkkeellä. 

Ei tee hyvää syrjäytyä kaikesta kuntouttavasta tai yleishyödyllisestä toiminnasta. 

Jos siis haluaa, voi mennä vaikka metsään asumaan, elää vähäisellä avustuksella ja omavaraisesti.

Kuitenkin tiedän asperger-henkilön, joka toivoo luksuselämää yhteiskunnalta ilmaiseksi ja kaiken pitäisi tulla suoraan tarjottimella itselle ongelmitta. Ei ymmärrä, että työssäkäyvillä ihmisillä on myös erilaisia ongelmia eikä aina ole helppoa. 

Tiesittekö, että 72 prosenttia hakemuksista työkyvyttömyyseläkkeelle hyväksytään? Ei se niin vaikea ole saada. Olisiko kivaa, jos 80 % ihmisistä olisivat eläkkeellä (vanhus- ja sairas-, kaikki) samaan aikaan? 1/5 kävis töissä.

Vai onko tää yhteiskunta niin mätä, että ollaan kaikki niin sairaita, että ei voi kuin maata? 

Onko tää maailma paikka, jossa yleisoletuksena kukaan ei halua enää tehdä mitään hyödyllistä ja meidän kannattaa vain kuolla pois kun kukaan ei halua tehdä mitään? 

-Neuropsykongelmainen (ei as) 

Vuonna 2020 66 prosenttia hyväksyttiin. Sen lisäksi viimeinen kappaleesi on täysin absurdi; puhut jonkinlaisesta kapitalistisesta yhteiskuntakuplasta yleismaailmallisesti.

Suurin osa tuntemistani Aspergereista jaksaa yhteiskunnan pyörityksessä keski-ikään, ja tämän jälkeen romahtaa sekä psyykkisesti että fyysisesti. Siinä ei ole mitään hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Paskat tässä mitään työkyvyttömyyseläkkeitä tarvita.

t. 22-v miesasperger

Hyvä asenne! Kaikilla ihmisillä on olemassa oma tehtävänsä elämässä, pitää vain löytää se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskat tässä mitään työkyvyttömyyseläkkeitä tarvita.

t. 22-v miesasperger

Hyvä asenne! Kaikilla ihmisillä on olemassa oma tehtävänsä elämässä, pitää vain löytää se.

Onko tässä olettamuksena että yhteiskunta = elämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojalla on aspergin lisäksi fyysinen pitkäaikaissairaus sekä runsaasti allergioita. Ei ole kukaan edes ehdottanut eikä tullut itselle eikä meille vanhemmille mieleenkään, että eläkettä hakisi. Hän on sanonut itsekin, että ei halua. Kuntoutusrahalla käy koulua. Enemmän opiskelua on haitannut tuo fyysinen sairaus. 

Kuulostaa hyvältä, että yrittää. On paljon itsestä kiinni mitä haluaa tehdä elämällään. Mieluummin määräaikainen sairaslom, tai kuntoutuksessa, kuin eläke.

Se on jo onnistuminen, että yrittää. Ei saisi heittäytyä suoraan eläkkeelle, koska ei huvita edes yrittää elämää. Ei tee aspergereille hyvää olla 20-30-vuotiaasta asti pysyvästi eläkkeellä, huom. ellei ole sitten niin työkyvytön, ettei pysty puhumaan tai liikkumaan, on pahasti vammautunut, tai liikuntakyvytön ja kovat kivut, tai tarvitsee päivittäin/viikoittain avustajaa, eikä pärjää omassa arjessa. Tai on psykoottinen yms.

Neuropsykiatrishäiriöinen mieluummin kuntoutustuella joku kuntouttava toiminta, kuin suoraan koko elämä eläkkeellä. 

Ei tee hyvää syrjäytyä kaikesta kuntouttavasta tai yleishyödyllisestä toiminnasta. 

Jos siis haluaa, voi mennä vaikka metsään asumaan, elää vähäisellä avustuksella ja omavaraisesti.

Kuitenkin tiedän asperger-henkilön, joka toivoo luksuselämää yhteiskunnalta ilmaiseksi ja kaiken pitäisi tulla suoraan tarjottimella itselle ongelmitta. Ei ymmärrä, että työssäkäyvillä ihmisillä on myös erilaisia ongelmia eikä aina ole helppoa. 

Tiesittekö, että 72 prosenttia hakemuksista työkyvyttömyyseläkkeelle hyväksytään? Ei se niin vaikea ole saada. Olisiko kivaa, jos 80 % ihmisistä olisivat eläkkeellä (vanhus- ja sairas-, kaikki) samaan aikaan? 1/5 kävis töissä.

Vai onko tää yhteiskunta niin mätä, että ollaan kaikki niin sairaita, että ei voi kuin maata? 

Onko tää maailma paikka, jossa yleisoletuksena kukaan ei halua enää tehdä mitään hyödyllistä ja meidän kannattaa vain kuolla pois kun kukaan ei halua tehdä mitään? 

-Neuropsykongelmainen (ei as) 

Työttömien työkyvyttömyyseläkehakemuksista hyväksytään vain 10-20%.

Eli jos sinulla on työpaikka, jossa et pysty tekemään sitä työtä, mitä pitäisi, saat kohtalaisen helposti työkyvyttömyyseläkkeen.

Mutta jos olet työtön, sinulla pitää olla jokin yksittäinen sairaus, jonka perusteella se eläke myönnetään. Jos on monta sairautta, joista mikään yksistään ei ole riittävä peruste työkyvyttömyyseläkkeeseen, ei auta, vaikka ne 10 sairautta joiden yhteisvaikutus on se, että olet petipotilas. Työeläkeyhtiön näkökulmasta olet työkykyinen, kunnes menet johonkin työpaikkaan näyttämään toteen, että et pysty tekemään töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojalla on aspergin lisäksi fyysinen pitkäaikaissairaus sekä runsaasti allergioita. Ei ole kukaan edes ehdottanut eikä tullut itselle eikä meille vanhemmille mieleenkään, että eläkettä hakisi. Hän on sanonut itsekin, että ei halua. Kuntoutusrahalla käy koulua. Enemmän opiskelua on haitannut tuo fyysinen sairaus. 

Kuulostaa hyvältä, että yrittää. On paljon itsestä kiinni mitä haluaa tehdä elämällään. Mieluummin määräaikainen sairaslom, tai kuntoutuksessa, kuin eläke.

Se on jo onnistuminen, että yrittää. Ei saisi heittäytyä suoraan eläkkeelle, koska ei huvita edes yrittää elämää. Ei tee aspergereille hyvää olla 20-30-vuotiaasta asti pysyvästi eläkkeellä, huom. ellei ole sitten niin työkyvytön, ettei pysty puhumaan tai liikkumaan, on pahasti vammautunut, tai liikuntakyvytön ja kovat kivut, tai tarvitsee päivittäin/viikoittain avustajaa, eikä pärjää omassa arjessa. Tai on psykoottinen yms.

Neuropsykiatrishäiriöinen mieluummin kuntoutustuella joku kuntouttava toiminta, kuin suoraan koko elämä eläkkeellä. 

Ei tee hyvää syrjäytyä kaikesta kuntouttavasta tai yleishyödyllisestä toiminnasta. 

Jos siis haluaa, voi mennä vaikka metsään asumaan, elää vähäisellä avustuksella ja omavaraisesti.

Kuitenkin tiedän asperger-henkilön, joka toivoo luksuselämää yhteiskunnalta ilmaiseksi ja kaiken pitäisi tulla suoraan tarjottimella itselle ongelmitta. Ei ymmärrä, että työssäkäyvillä ihmisillä on myös erilaisia ongelmia eikä aina ole helppoa. 

Tiesittekö, että 72 prosenttia hakemuksista työkyvyttömyyseläkkeelle hyväksytään? Ei se niin vaikea ole saada. Olisiko kivaa, jos 80 % ihmisistä olisivat eläkkeellä (vanhus- ja sairas-, kaikki) samaan aikaan? 1/5 kävis töissä.

Vai onko tää yhteiskunta niin mätä, että ollaan kaikki niin sairaita, että ei voi kuin maata? 

Onko tää maailma paikka, jossa yleisoletuksena kukaan ei halua enää tehdä mitään hyödyllistä ja meidän kannattaa vain kuolla pois kun kukaan ei halua tehdä mitään? 

-Neuropsykongelmainen (ei as) 

Vuonna 2020 66 prosenttia hyväksyttiin. Sen lisäksi viimeinen kappaleesi on täysin absurdi; puhut jonkinlaisesta kapitalistisesta yhteiskuntakuplasta yleismaailmallisesti.

Suurin osa tuntemistani Aspergereista jaksaa yhteiskunnan pyörityksessä keski-ikään, ja tämän jälkeen romahtaa sekä psyykkisesti että fyysisesti. Siinä ei ole mitään hienoa.

Lähinnä kaksi viimeistä lausetta aitoa epätoivoa kun ei tietenkään itsekään jaksaisi mutta on pakko nousta aamulla. Valo sammui, murentunut todellisuus ja tulevaisuus on kuoleman synkkä mutta töihin mentävä, jos haluaa kokea olevansa arvokas ja haluaa saada tilille rahaa. Elämä on kuin sumuinen hautuumaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojalla on aspergin lisäksi fyysinen pitkäaikaissairaus sekä runsaasti allergioita. Ei ole kukaan edes ehdottanut eikä tullut itselle eikä meille vanhemmille mieleenkään, että eläkettä hakisi. Hän on sanonut itsekin, että ei halua. Kuntoutusrahalla käy koulua. Enemmän opiskelua on haitannut tuo fyysinen sairaus. 

Kuulostaa hyvältä, että yrittää. On paljon itsestä kiinni mitä haluaa tehdä elämällään. Mieluummin määräaikainen sairaslom, tai kuntoutuksessa, kuin eläke.

Se on jo onnistuminen, että yrittää. Ei saisi heittäytyä suoraan eläkkeelle, koska ei huvita edes yrittää elämää. Ei tee aspergereille hyvää olla 20-30-vuotiaasta asti pysyvästi eläkkeellä, huom. ellei ole sitten niin työkyvytön, ettei pysty puhumaan tai liikkumaan, on pahasti vammautunut, tai liikuntakyvytön ja kovat kivut, tai tarvitsee päivittäin/viikoittain avustajaa, eikä pärjää omassa arjessa. Tai on psykoottinen yms.

Neuropsykiatrishäiriöinen mieluummin kuntoutustuella joku kuntouttava toiminta, kuin suoraan koko elämä eläkkeellä. 

Ei tee hyvää syrjäytyä kaikesta kuntouttavasta tai yleishyödyllisestä toiminnasta. 

Jos siis haluaa, voi mennä vaikka metsään asumaan, elää vähäisellä avustuksella ja omavaraisesti.

Kuitenkin tiedän asperger-henkilön, joka toivoo luksuselämää yhteiskunnalta ilmaiseksi ja kaiken pitäisi tulla suoraan tarjottimella itselle ongelmitta. Ei ymmärrä, että työssäkäyvillä ihmisillä on myös erilaisia ongelmia eikä aina ole helppoa. 

Tiesittekö, että 72 prosenttia hakemuksista työkyvyttömyyseläkkeelle hyväksytään? Ei se niin vaikea ole saada. Olisiko kivaa, jos 80 % ihmisistä olisivat eläkkeellä (vanhus- ja sairas-, kaikki) samaan aikaan? 1/5 kävis töissä.

Vai onko tää yhteiskunta niin mätä, että ollaan kaikki niin sairaita, että ei voi kuin maata? 

Onko tää maailma paikka, jossa yleisoletuksena kukaan ei halua enää tehdä mitään hyödyllistä ja meidän kannattaa vain kuolla pois kun kukaan ei halua tehdä mitään? 

-Neuropsykongelmainen (ei as) 

Työkyvyttömyys eläkkeellä voi käydä myös töissä, ainakin osa-aikaisesti silloin kun on työkykyinen.

Parempi sekin kuin olla täysin eläkkeellä tekemättä mitään?

Ei ole diagnoosia mutta pisteet 132 viittaa positiiviseen diagnoosiin.

Upp

En ole hakenut.

Suomi on kyllä paska maa asua. Pitäisi muuttaa Ruotsiin. Työ, työ, työ. Muusta tää Suomessa ei tiedetä. 

Kuka sen diagnoosin luotettavasti antaa? Neurologi?

Luultavasti osittaisen työkyvyttömyys eläkeen saisi helpommin. Sen saaminen ei vaadi niin paljon vaikeuksia kuin täyden. Jos pystyy edes vähän tekemään töitä niin tuo voi olla toimiva ratkaisu.