Lue keskustelun säännöt.
3-vuotias ei leiki yksin, miten teillä?
23.02.2012 |
Meillä 1- ja 3-vuotiaat lapset kotihoidossa. 3-vuotias ei malta leikkiä juuri laisinkaan yksin, vaikka alottelisi hänen kanssa leikkiä. Ainakun hivutan pois lastenhuoneesta tai muuten siirryn omiin töihini lapset seuraavat perässä. 1-vuotiaan kohdalla tämä on ymmärrettävää, mutta mielestäni vanhemman pitäisi osata olla jo hetken aikaa itsenäisesti. Isompi ei nuku edes päikkäreitä, joten mulla roikkuu koko ajan joku lahkeessa kiinni, mikä on aika rasittavaa. Leikkivätkö teidän samanikäiset jo yksin ja mikä voisi meille olla avuksi? Mies epäilee, että olen huomioinut häntä liikaa ja tämä on ns. opittua.
Kommentit (3)
No eipä kauheasti.
Keksii kyllä itse leikkejä (myös pitkiä roolileikkejä), mutta haluaa yleensä pitää aikuisen saatavilla joko leikin rekvisiitaksi tai yleisöksi.
Leikkien keksimisessä ei siis tarvitse avustaa, mutta niihin pitäisi osallistua edes passiivisesti.
Piti meinaan jatkaa vielä, että joskus lasta saa "huijattua" siten, että esim. ravintolaleikissä sanon olevani ravintolan siivooja, jonka pitää imuroida ravintolasali tai hammashoitolaleikissä ehdotan, että potilas saisi lukea kirjaa hoitotoimenpiteiden ajan ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ensinnäkin anteeksi, kun topic tuli kahdesti. :) Hyviä vinkkeja tulikin, ja siis kaipa se on normaalia. Tämä esikoinen on aina ollut ns. sosiaalisesti vaativa tapaus, jo vauvana on ollut selvästi enemmän kiinnostunut seurasta kuin tavaroista. Käy itsenäisesti kerhossa ja lisäksi käymmeperhekerhossa, puistotreffeillä jne. joten seuraakin on mielestäni ihan normaaliin tapaan. Täytyy vaan edelleen kannustaa. Osaa piirtää esittäviä kuvia, askarrella auttavasti, tehdä palapelejä mutta mikään ei oikein huvita pitkään, jos äiti ei ole mukana. Puuh.
2-vuotiasta. Kohta ovat kolme. Se on meillä ajoittaista, joskus viihtyvät keskenään leikkimässä, selaavat kirjoja tai heittelevät palloja, mutta välillä on sellaisia aikoja, että mikään omatoiminen ei kiinnosta ja mä en saa tehtyä yhtään mitään kotihommia, saati kunnolla ruokaa laitettua. Sen olen meillä huomannut, että kun ulkoillaan enemmän, tai käydään kyläpaikoissa, ostoksilla jne, niin omat lelut kotona kiinnostaa enemmän, mutta kun ollaan enemmän kotona ja sisällä vaikka flunssan takia, niin sitten ollaan lahkeessa roikkumassa. Meillä myös on piristänyt leikkimään itsekseen se, että ajoittain laittaa lastenhuonetta uuteen järjestykseen, laittaa kirjat hyvin saataville, huonekaluja eri paikkaan, vie kopallisen autoja olohuoneeseen tms, niin kiinnostavat enemmän.