MIKSI valehdella näin elämästään!!!?

tuo on kyllä aika omituista, kuulostaa että "ystäväsi" on persoonallisuushäiriöinen tms. Sinuna kysyisin, että miksi on sinulle valehdellut. Mielenkiintoista olisi kuulla kootut selitykset. Enpä paljon enää tuollaista ihmistä pitäisi ystävänäni.

Ilmeisesti on jonkinlainen patologinen valehtelija joka ei jotenkin voi sille valehtelulle mitään. Ainakaan tämä minun työkaveri ei nimittäin mitenkään hyödy valheistaan vaan kertoo niitä muuten vaan.



Olen huomannut valehtelun siitä ettei hän aina muista mitä on valehdellut ja saattaa valehdella yhdellä kertaa toista kuin toisella. Esim. hänen miehensä on ollut välillä espanjalainen ja välillä sveitsiläinen. Välillä on ollut tytär ja poika ja välillä 2 tytärtä. Työpaikalla uskotaan yleisesti että tosiasiassa hän on ns. vanhapiika. Ilmeisesti hänen elämä on niin tylsää oikeasti että on tarvinnut mielikuvituselämä keksiä tilalle.



Meillä ei töissä tuo ketään kauheasti haittaa koska tämän tapauksen valheet eivät mitenkään haittaa töitä. Ei kukaan niitä sen ruokalassa kertomia juttuja varmaan usko mutta myönnellään ystävällisesti silti. Omituisenahan tuota tyyppiä pidetään mutta sattuu olemaan varmaan osaston paras työntekijä joten saa anteeksi.

Jos itse olisin 24-v nainen työpalaverissa ja joku itsesäälinen juoruakka tulisi minulta utelemaan vanhempieni yksityisasioita niin tuskin kertoisin hänelle totuutta.



Häpeäisit.

No jos se on eronnut JOSTAKIN miehestä 5v sitten,ei se välttämättä ole ollut lasten isä.

Itse saatan välillä oikoa asioita elämästäni kun en kertakaikkiaan jaksa selittää juurtajaksain oviverhojen väriä kun vien lasta neuvolaan (toi oli esimerkki).Ei vana jaksa.En silti valehtele vaan kerron tärkeimmät.Joskus vuosien kulutkin saattaa unohtua esim.sanon jonkun tapahtuneen 3v sitten mutta illalla kun alan miettimään ja laskemaan niin muistankin että perkele,se olisikin ollut 4-5v sitten mutta en ala seuraavana päivänä töissä oikomaan asiaa.Jos asia tulee uudestaan esille niin sitten oion sen.

Luuleeko joku oikeesti, että jos ihminen tollasiakin asioita valehtelee, että se sitten "reilusti keskustellen" myöntää sen ja kertoo totuuden elämästään? HALOO! tuollainen ihminen ei ehkä osaa kertoa totuutta eikä tuolla tavalla ainakaan sitä kerro. Kysy vaan, saat takuuvarmasti kuulla lisää valeita.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mytomania

Eli sanoi sarkastisen humoristisesti, että hänellä on hieman vanhempia nuo lapsukaiset. Otit vain liian tosikosti tämän hänen lausahduksensa?

Minulla on työkaverina itseni ikäinen, 40+ nainen. Minulla on kolme lasta, tytöt 11- ja 9 vuotiaat, ja 5v poika. Tämän työkaverini on aina antanut ymmärtää, että hänellä on HIEMAN omia lapsiani vanhemmat 3 tyttöä. Siis jotain 12-18 vuotiaita.

Olen vuosi sitten eronnut miehestäni, ja tämä työkaveri on ollut hyvänä vertaistukena minulle. Hän omien sanojensa mukaan erosi neljä vuotta sitten, ja on monesti tilittänyt minulle hankalia välejä ex-mieheensä, kuinka tapaamiset lasten kanssa eivät suju jne ja kuinka rahat on jatkuvasti tiukilla, minkä vuoksi vanhin lapsista joutuu käydä töissä lukion ohella. Viimeisen vuoden aikana ainakin viisi kertaa hän on ollut poissa töistä/ lähtenyt kesken työpäivän kotiin "sairaan lapsen luo".

Nyt sitten eilen olin asiakaskäynnillä, ja palaverissa oli mukana toisesta yrityksestä tämän työkaverini tytär; hän oli 24 vuotias, viittä vaille valmis KTM, paljastui myös että hän asuu avomiehensä (joka sattuu olemaan minun ex-mieheni tuttu, kävivät ennen golfaamassa yhdessä) kanssa ns hyvällä alueella, äijä siis huomattavasti vanhempi.. Selvisi myös, että naisen nuorin lapsi on 17v.

Olen aivan raivona ja hämmästnyt! Koko tämän puolentoista vuoden aikana kun olemme tunteneet, hän on valehdellut tällaisista asioista.. Niin, ja avioerokin tapahtui vanhimman tytön ollessa 10v. Kusetusta siis kaikki.

Pistää niin vihaksi! En ymmärrä tällaista! En ole vielä kertonut hänelle että tiedän totuuden.

Onko muille koskaan sattunut vastaavaa?? Miksi joku systemaattisesti valehtelee tuollaisita asioista, varsinkin kun maailma on niin pieni, ja joskus totuus kuitenkin paljastuu? Tulee sekin mieleen, että hän on huijannut minut ystäväkseen vetoamalla saman tyyliseen elämäntilanteeseen. Ja on monesti saanut todella paljon töissä anteeksi rästiin jääneitä hommiaan, koska hänellä on kotona "niin vaikeaa..

Minulla on työkaverina itseni ikäinen, 40+ nainen. Minulla on kolme lasta, tytöt 11- ja 9 vuotiaat, ja 5v poika. Tämän työkaverini on aina antanut ymmärtää, että hänellä on HIEMAN omia lapsiani vanhemmat 3 tyttöä. Siis jotain 12-18 vuotiaita.

Olen vuosi sitten eronnut miehestäni, ja tämä työkaveri on ollut hyvänä vertaistukena minulle. Hän omien sanojensa mukaan erosi neljä vuotta sitten, ja on monesti tilittänyt minulle hankalia välejä ex-mieheensä, kuinka tapaamiset lasten kanssa eivät suju jne ja kuinka rahat on jatkuvasti tiukilla, minkä vuoksi vanhin lapsista joutuu käydä töissä lukion ohella. Viimeisen vuoden aikana ainakin viisi kertaa hän on ollut poissa töistä/ lähtenyt kesken työpäivän kotiin "sairaan lapsen luo".

Nyt sitten eilen olin asiakaskäynnillä, ja palaverissa oli mukana toisesta yrityksestä tämän työkaverini tytär; hän oli 24 vuotias, viittä vaille valmis KTM, paljastui myös että hän asuu avomiehensä (joka sattuu olemaan minun ex-mieheni tuttu, kävivät ennen golfaamassa yhdessä) kanssa ns hyvällä alueella, äijä siis huomattavasti vanhempi.. Selvisi myös, että naisen nuorin lapsi on 17v.

Olen aivan raivona ja hämmästnyt! Koko tämän puolentoista vuoden aikana kun olemme tunteneet, hän on valehdellut tällaisista asioista.. Niin, ja avioerokin tapahtui vanhimman tytön ollessa 10v. Kusetusta siis kaikki.

Pistää niin vihaksi! En ymmärrä tällaista! En ole vielä kertonut hänelle että tiedän totuuden.

Onko muille koskaan sattunut vastaavaa?? Miksi joku systemaattisesti valehtelee tuollaisita asioista, varsinkin kun maailma on niin pieni, ja joskus totuus kuitenkin paljastuu? Tulee sekin mieleen, että hän on huijannut minut ystäväkseen vetoamalla saman tyyliseen elämäntilanteeseen. Ja on monesti saanut todella paljon töissä anteeksi rästiin jääneitä hommiaan, koska hänellä on kotona "niin vaikeaa..

Psykoanalyytikko Johan Schubert jakaa valehtelijat kolmeen luokkaan.



1 Pakonomaisesti valehtelevat. Pakko on vähän samanlaista kuin käsiään jatkuvasti pesevillä.



2 Psykopaatit. He kärsivät persoonallisuuden häiriöstä, mihin mytomaniakin kuuluu. Heillä

ei ole omatuntoa, mutta taito manipuloida.



3 Ne, jotka valheella parantelevat omaa arvoaan. Taustalla on puutteellinen itsetunto.



Itselläni esiintyi joskus nuorena tuota muotoa 3. En vaan kehdannut jotenkin tunnustaa omaa elämääni jota pidin häpeällisen tylsänä, vaan halusin antaa itsestäni menevämmän ja "hienomman" kuvan kertomalla valheellisia tarinoita jännistä matkoista ja muusta. Tiesin koko ajan valehtelevani (toisin kuin nuo pakonomaiset valehtelijat) ja tunsin siitä syyllisyyttä (toisin kuin psykopaatit), mutta silti tietynlaisissa sosiaalisissa tilanteissa tuli aina vaan uudestaan valehdeltua. Itsetunnon kasvu iän myötä sen tavan aikanaan vei.

vahingossa, koska saavuin palaveriin ajoissa, ja tämä tyttö ja vanhempi nainen samasta firmasta olivat jo paikalla. Tämän naisen kanssa olemme ennenkin tavanneet useasti. Hän sitten esitteli minut ja tytön tyyliin sanoin "tehän varmaan tiedättekin toisenne, hänen (tytön nimi) äiti on sinun työparisi, eikös?" hämmästyin tästä jotenkin niin, että palaverin jälkeen koitin jäädä juttelemaan tytölle. Hän ei varsinaisesti kertonut minulle mitään, vähän kimpaantuikin kun kysyin vanhempien erosta, sanoi vain että "siitä on jo neljätoista vuotta, ja minulla on ihan hyvät välit vanhempiini, kiitos vaan kysymästä" joten (pakko myöntää) etsin hänet facebookista ja LinkedInistä, sieltä selvisi tuo avomies ja hänen koulutus.

Asia vain vaivasi minua niin paljon, tiedän vaikuttavani kauhealta juoruämmältä.

Ei työkavereiden perhesuhteet ja lapset pitäisi kuulua sulle mitenkään.

veikkaanpa, että tämä liittyy poissaoloihin. o helpompaa pitää välillä "omia vapaapäiviä", kun kertoo töissä että lapset on vielä pieniä ja muutenkin tilanne on vähän hankala... kukaan ei kysele mitään, vaan ovat kovin ymmärtäväisiä.



lapsettomana itseäni on aina ottanut päähän työkaverit, joiden lapset on joka toinen viikko sairaana ja sitten ollaan jatkuvasti pois töistä ja poissaolijoiden työt kasaantuvat muille. enkä puhu nyt mistään "kerran kuussa päivä poissa" -tapauksista.

Tuostahan olisi jo helppo tunnistaa kenestä on kyse. Reilua.

lastensa isästä aina puhunut. ymmärtäisin kyllä, jos tämäkin ero selitysten ja todellisuuden välillä ei olisi niin suuri. Mielestäni on aika eri asia puhua HIEMAN vanhemmista lapsista, kun hänellä tässä tapaukseesa on AIKUISET tyttäret eivätkä mitkään lapset!! Tuo 17 vuotiaskin on jo nuori, enkä oikein jaksa ymmärtää miksi sen ikäisen sairastelun takia pitäisi olla töistä pois.. En edes tiedä asuvatko tämä nuorin ja keskimmäinen nyt sitten hänen luonaan edes, oletan että ainakin toinen.

Mutta juuri se miten hän on aina selittänyt LAPSISTA ja vaikeasta erosta, ottaa päähän.

Ei työkavereiden perhesuhteet ja lapset pitäisi kuulua sulle mitenkään.

Jos joku valehtelee tollasissa asioissa niin totta kai sitä selvittää mikä on totuus. Jokainen tekisi niin! Ai niin, paitsi sinä. Sinulle kuuluu vain omat asiat. ;)

Mietinkin samaa minkä joku jo otti esille, tästä tekstistä kyllä tunnistaa kenestä kyse jos ko henkilö lukee tämän :D

Mutta mielestäni ihan oikein sille että jäisi "kiinni" huijauksestaan.



Periaatteessa olen sitä mieltä, ettei omat perhesuhteet työkavereille kuulu. Mutta siinä vaiheessa, jos juurikin noin lasten varjolla on tahallaan poissa töistä (vaikkei edes ole mitään huolenpitoa tarvitsevia lapsia!) on todella törkeää!



Hyötyykö tämä nainen muuten valehtelustaan jotenkin?

naisen eron ajankohdasta ja lasten iästä. Ero ja lasten lukumäärä pitää paikkansa, eikä nainen ilmeisesti ole koskaan kertonut milloin ero on tapahtunut tai lastensa ikää. Olet van itse päätellyt asioita.

Olen tätä itsekin miettinyt, että nyt olen käsittänyt jotenkin väärin. Mutta kun asiaa olen tässä aikani pohtinut, hän ei ole sanonut muuta tarkkaan kuin tuon eron ajankohdan. Ja puheet antavat helposti ymmärtää, että kyseessä pienemmät lapset kuin mitä todellisuudessa. Juurikin nuo sairastelut, en hirveästi nyt mitään sanasta sanaan keskusteluja viiti tänne pistää.

Mutta monesti korostanut juurikin sitä, miten rankkaa hänellä on yksin pyörittää kolmen lapsen arkea harrastuksineen, ja miten vanhin joutuu käydä töissä.



???

En minäkään täysin tarkkaan työyhteisössä kuuluttele lasteni ikiä, monesti sanon vain että minulla on teini-ikäiset (13 ja 16v) pojat.

Mutta tosiaan, 24v työelämässä, avoliitossa elävä on kyllä ihan vastuullinen aikuinen eikä mikään lapsi joka JOUTUU käymään töissä :D

Ihan asian sivusta, aika moni käy muutenkin lukion ohella töissä, vaikka varakkaasta perheestä olisivatkin, niin tein itsekin.



Minullekin tulee mieleen, että työkaverisi jotenkin häpeäisi elämäänsä ja koittaa saada sen kuulostaamaan hienommalta? (en kyllä ymmärrä miksi se noin päin olsi hienompi, että olet köyhä yksinhuolta versus aikuisten/nuorin aikuisten tyttärien äiti)

on pakonomainen tarve kopioida muiden ihmisten vaikeudet, ja hän yrittää vaatia samaa myös minulta.



Esim. jos jollakin on parisuhteessa vaikeaa, on ädillänikin vaikeaa parisuhteessa (vaikka kaikki olisi oikeasti hyvin).



Sama toimii myös toiseen suuntaan, lähinnä minuun päin. Jos äidilläni diagnosiodaan joku vaiva tai sairaus, on sama sairaus äitini mielestä myös minulla ja yrittää saada minut tutkimukseen keksimällä oireita minulle.

Nyt aikuisiällä tämä on enää vain hassua, mutta lapsena se oli vaikeaa, sillä äiti huolehti lääkärikäyntini ja oli tietysti niillä aina mukana.



Kovasti äiti on minulle yrittänyt opettaa taipumustaan. Esim. jos koulussa kaverilla on vaikeuksia matematiikassa, vaati äitini minua sanomaan kaverille että minullekin samat asiat ovat vaikeita. Sillä ei ollut mitään merkitystä että kaikki tiesivät ko. asioiden olevan minulle helppoja. Silti olisi pitänyt alkaa osaamattomaksi ja olla 'vertaistukena' kaverille.



Minusta tuntuu, että äidilläni on vaikeuksia hahmottaa missä hän itse loppuu ja toinen ihminen alkaa. Vähän niinkuin vauva joka ei ymmärrä olevansa erillinen olento :(

Ihmisten väliset rajat hänellä katoaa tunne- ja mielipideasioissa. Hänen on vaikea ymmärtää että toinen ihminen voi kokea saman tilanteen eri tavalla, hänellä voi olla erilaisia mielipiteitä ja erilaisia tuntemuksia asioista.



Äitini on niitä ihmisiä jotka tietävät milta sinusta tuntuu, tai miltä sinusta pitäisi tuntua ja ilmoittavat kyllä jos tunteesi on mielestään väärä.



Olen vain aina ajatellut äitini olevan vaikea ihminen, mutta ilmeisesti hänellä on joku persoonallisuushäiriö.

Ei varmaan mitään pahaa ole työkaverisi tarkoittanut. Ehkä häntä vain "nolottaa", kun tytär seurustelee reippaasti itseään vanhemman ukon kanssa, ja pärjää omillaan. Voi olla, että hän ei kestä sitä, etteivät lapset olekaan enää niitä pikkuisia mamman kulamussukoita. Joillekin lasten aikuiseksi kasvaminen on kova paikka.



Et kertonut tarkkaa ikää, mutta 40+ ihmisenä oletan hänen tehneen lapsensa siis nuoren, parikymppisenä tai jopa vähän alle? Hänen saattaa olla vaikea hyväksyä, että saattaa olla kohta mummo, kun muut samanikäiset elävät ruuhkavuosia pikkulasten kanssa.

Myöskin ero on voinut olla kova paikka, eikä hän suostu tavallaan hyväksymään sitä. Kannattaisi ehdottaa hänelle jotain terapiaa.