Lue keskustelun säännöt.
MIKSI valehdella näin elämästään!!!?
23.02.2012 |
Minulla on työkaverina itseni ikäinen, 40+ nainen. Minulla on kolme lasta, tytöt 11- ja 9 vuotiaat, ja 5v poika. Tämän työkaverini on aina antanut ymmärtää, että hänellä on HIEMAN omia lapsiani vanhemmat 3 tyttöä. Siis jotain 12-18 vuotiaita.
Olen vuosi sitten eronnut miehestäni, ja tämä työkaveri on ollut hyvänä vertaistukena minulle. Hän omien sanojensa mukaan erosi neljä vuotta sitten, ja on monesti tilittänyt minulle hankalia välejä ex-mieheensä, kuinka tapaamiset lasten kanssa eivät suju jne ja kuinka rahat on jatkuvasti tiukilla, minkä vuoksi vanhin lapsista joutuu käydä töissä lukion ohella. Viimeisen vuoden aikana ainakin viisi kertaa hän on ollut poissa töistä/ lähtenyt kesken työpäivän kotiin "sairaan lapsen luo".
Nyt sitten eilen olin asiakaskäynnillä, ja palaverissa oli mukana toisesta yrityksestä tämän työkaverini tytär; hän oli 24 vuotias, viittä vaille valmis KTM, paljastui myös että hän asuu avomiehensä (joka sattuu olemaan minun ex-mieheni tuttu, kävivät ennen golfaamassa yhdessä) kanssa ns hyvällä alueella, äijä siis huomattavasti vanhempi.. Selvisi myös, että naisen nuorin lapsi on 17v.
Olen aivan raivona ja hämmästnyt! Koko tämän puolentoista vuoden aikana kun olemme tunteneet, hän on valehdellut tällaisista asioista.. Niin, ja avioerokin tapahtui vanhimman tytön ollessa 10v. Kusetusta siis kaikki.
Pistää niin vihaksi! En ymmärrä tällaista! En ole vielä kertonut hänelle että tiedän totuuden.
Onko muille koskaan sattunut vastaavaa?? Miksi joku systemaattisesti valehtelee tuollaisita asioista, varsinkin kun maailma on niin pieni, ja joskus totuus kuitenkin paljastuu? Tulee sekin mieleen, että hän on huijannut minut ystäväkseen vetoamalla saman tyyliseen elämäntilanteeseen. Ja on monesti saanut todella paljon töissä anteeksi rästiin jääneitä hommiaan, koska hänellä on kotona "niin vaikeaa..
Kommentit (25)
Ei varmaan mitään pahaa ole työkaverisi tarkoittanut. Ehkä häntä vain "nolottaa", kun tytär seurustelee reippaasti itseään vanhemman ukon kanssa, ja pärjää omillaan. Voi olla, että hän ei kestä sitä, etteivät lapset olekaan enää niitä pikkuisia mamman kulamussukoita. Joillekin lasten aikuiseksi kasvaminen on kova paikka. Et kertonut tarkkaa ikää, mutta 40+ ihmisenä oletan hänen tehneen lapsensa siis nuoren, parikymppisenä tai jopa vähän alle? Hänen saattaa olla vaikea hyväksyä, että saattaa olla kohta mummo, kun muut samanikäiset elävät ruuhkavuosia pikkulasten kanssa. Myöskin ero on voinut olla kova paikka, eikä hän suostu tavallaan hyväksymään sitä. Kannattaisi ehdottaa hänelle jotain terapiaa.
Luulen että on tyytyväinen kun ei tarvitse enää 40 vuotiaana elää ruuhkavuosia pikkulasten kanssa. Ehkä työkaveri yrittää esittää, että hänelläkin on rankkaa, kun ei viitsi hehkuttaa, että hänen elämänsä on jo helpompaa, kun lapset ovat isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on pakonomainen tarve kopioida muiden ihmisten vaikeudet, ja hän yrittää vaatia samaa myös minulta.
Esim. jos jollakin on parisuhteessa vaikeaa, on ädillänikin vaikeaa parisuhteessa (vaikka kaikki olisi oikeasti hyvin).
Sama toimii myös toiseen suuntaan, lähinnä minuun päin. Jos äidilläni diagnosiodaan joku vaiva tai sairaus, on sama sairaus äitini mielestä myös minulla ja yrittää saada minut tutkimukseen keksimällä oireita minulle.
Nyt aikuisiällä tämä on enää vain hassua, mutta lapsena se oli vaikeaa, sillä äiti huolehti lääkärikäyntini ja oli tietysti niillä aina mukana.Kovasti äiti on minulle yrittänyt opettaa taipumustaan. Esim. jos koulussa kaverilla on vaikeuksia matematiikassa, vaati äitini minua sanomaan kaverille että minullekin samat asiat ovat vaikeita. Sillä ei ollut mitään merkitystä että kaikki tiesivät ko. asioiden olevan minulle helppoja. Silti olisi pitänyt alkaa osaamattomaksi ja olla 'vertaistukena' kaverille.
Minusta tuntuu, että äidilläni on vaikeuksia hahmottaa missä hän itse loppuu ja toinen ihminen alkaa. Vähän niinkuin vauva joka ei ymmärrä olevansa erillinen olento :(
Ihmisten väliset rajat hänellä katoaa tunne- ja mielipideasioissa. Hänen on vaikea ymmärtää että toinen ihminen voi kokea saman tilanteen eri tavalla, hänellä voi olla erilaisia mielipiteitä ja erilaisia tuntemuksia asioista.Äitini on niitä ihmisiä jotka tietävät milta sinusta tuntuu, tai miltä sinusta pitäisi tuntua ja ilmoittavat kyllä jos tunteesi on mielestään väärä.
Olen vain aina ajatellut äitini olevan vaikea ihminen, mutta ilmeisesti hänellä on joku persoonallisuushäiriö.
Enpä ole ikinä tällaiseen törmänny. Aika jännä tapaus. Varmasti raskasta lapsena, hyvä että olet päässyt asiasta yli.
Ihmeellisen normaalina jotkut tuntuvat pitävän ap:n työkaverin käytöstä. Eihän tuollainen ole millään selitettävissä. Suoraa valehtelua, josta ei hänelle ole varsinaista hyötyäkään. Aika ihmeellistä, jokin häiriö siinä on oltava taustalla. Normaali ihminen ei toimi noin.
on pakonomainen tarve kopioida muiden ihmisten vaikeudet, ja hän yrittää vaatia samaa myös minulta. Esim. jos jollakin on parisuhteessa vaikeaa, on ädillänikin vaikeaa parisuhteessa (vaikka kaikki olisi oikeasti hyvin). Sama toimii myös toiseen suuntaan, lähinnä minuun päin. Jos äidilläni diagnosiodaan joku vaiva tai sairaus, on sama sairaus äitini mielestä myös minulla ja yrittää saada minut tutkimukseen keksimällä oireita minulle. Nyt aikuisiällä tämä on enää vain hassua, mutta lapsena se oli vaikeaa, sillä äiti huolehti lääkärikäyntini ja oli tietysti niillä aina mukana. Kovasti äiti on minulle yrittänyt opettaa taipumustaan. Esim. jos koulussa kaverilla on vaikeuksia matematiikassa, vaati äitini minua sanomaan kaverille että minullekin samat asiat ovat vaikeita. Sillä ei ollut mitään merkitystä että kaikki tiesivät ko. asioiden olevan minulle helppoja. Silti olisi pitänyt alkaa osaamattomaksi ja olla 'vertaistukena' kaverille. Minusta tuntuu, että äidilläni on vaikeuksia hahmottaa missä hän itse loppuu ja toinen ihminen alkaa. Vähän niinkuin vauva joka ei ymmärrä olevansa erillinen olento :( Ihmisten väliset rajat hänellä katoaa tunne- ja mielipideasioissa. Hänen on vaikea ymmärtää että toinen ihminen voi kokea saman tilanteen eri tavalla, hänellä voi olla erilaisia mielipiteitä ja erilaisia tuntemuksia asioista. Äitini on niitä ihmisiä jotka tietävät milta sinusta tuntuu, tai miltä sinusta pitäisi tuntua ja ilmoittavat kyllä jos tunteesi on mielestään väärä. Olen vain aina ajatellut äitini olevan vaikea ihminen, mutta ilmeisesti hänellä on joku persoonallisuushäiriö.
Enpä ole ikinä tällaiseen törmänny. Aika jännä tapaus. Varmasti raskasta lapsena, hyvä että olet päässyt asiasta yli. Ihmeellisen normaalina jotkut tuntuvat pitävän ap:n työkaverin käytöstä. Eihän tuollainen ole millään selitettävissä. Suoraa valehtelua, josta ei hänelle ole varsinaista hyötyäkään. Aika ihmeellistä, jokin häiriö siinä on oltava taustalla. Normaali ihminen ei toimi noin.
Minulle äitini selittää sitä valehtelemista sillä, että "toiselle tulee paha mieli jos hän luulee että muilla ei ole samaa ongelmaa". Yrittää siis hallita ja kantaa vastuuta toisen ihmisen tunteista. Hänen pitää toimia niinjaniin ettei toiselle tulisi paha mieli.
Outoa minusta.
Tunnistan niin tyypin!!!!
Meillä kanssa työyhteisössä pari vastaavaa:
Yks mamma kertoo kaiken vähän paremmaksi kuin todellisuudessa. Mies on niin iso johtaja yrityksessä x (ihan normi keskijohtoa), tienaa niin ja niin paljon, lapset huippulahjakkaita opiskelijoita huippuyliopistoissa, okei saahan lapsistaan olla ylpeä, mutta kun tän kersat on käyneet vain 2. asteen koulutuksen.. Mitähän vielä, neljä kertaa vuodessa käydään etelässä ja alpeilla laskettelemassa (heh etelänmatkalla Tallinnassa ja laskettelureissu Rukalla). Ja oikeesti KAIKKI tietää että tää nainen vähän liioittelee asioita, mutta ei jaksa puuttua koska ei varsinaisesti aiheuta mitään mielipahaa kellekään valheillaan.
Toinen on sit taas näitä jotka ei vaan hyväksy että lapsensa ovat jo aikuisia ja osaavat huolehtia itsestään. Toinen asuu muualla ja toinenkin lentämässä pesästä.. Mutta puheiden perusteella mäkin veikkasin muksuja suunnilleen tarha-ikäisiksi!
Vissiin vähän yksinäinen ap:n kertoma nainen, tai jotenkin erittäin huomionkipeä, kun tuommoista sepittää. Aika säälittävää :/
Voisitko kirjoittaa noihin vastaus-kommentteihisi "ap" loppuun? Tajusin kyllä nuo vastauksesi, mutta olisi helpompi lukea kun näkee heti mihin olet vastannut!