Lapsen valokuvaus studiossa, entä jos ei ole tyytyväinen kuviin?

Se kattaa kuvaajan palkan ja studiovuokran.



Tietenkin.

ainakin mun lasten kohdalla kuvia otettiin niin paljon että olisi ollut lapsessa vikaa jos ei olis hyvää löytynyt.

tehdystä työstä pitää kuitenkin maksaa. Ja työtä se on valokuvauskin. Toki voit pyytää myös uusintakuvausta korvauksetta, jos mielestäsi niissä on oikeasti joku selkeä vika. Jos kyse on lähinnä ns. makuasiasta ja näkemyserosta, on reilua kuvaajan kuitenkin saada korvaus työstään.

Kai se kuvaaja nyt on ottanut tarpeeksi monta kuvaa niin, että lapsella ei ole silmät kiinni joka kuvassa tai itke niissä tms... Miten niihin nyt ei voi olla tyytyväinen. Lapsi nyt näyttää juuri siltä minkä näköisenä veit sen sinne.

mutta mikään pakko ei ole tilata kuvia.

jos eivät ymmärrä miten voisi olla tyytymätön kuviin.



Meillä otettiin lapsesta kuvat alle 2v (tämä oli ns. kerhokuvaus, mutta ihan kunnon kuvaaja, vehkeet ja puitteet, tosin aikaa per lapsi ihan säälittävän vähän) ja ne olivat TÄYSIN epäonnistuneita. Lapsi oli kaikissa itkeneen näköinen, kyynel kimmelsi silmänurkassa ja hän oli aivan hädissään.



Ystävän lapsesta otettiin kuvat samaan aikaan. Tytön kuvat olivat näennäisesti onnistuneita, mutta hän ei jostain syystä näyttänyt niissä yhtään itseltään. Oli siis hyvin epätyypilliset ilmeet (varmaan jotenkin niin varautunut kuvaajan edessä, että hymyt oli outoja) ja eleet. Silti ystävä ne kuvat otti ja isovanhemmille lähetti, vaikka pettynyt olikin.



Itse en ottanut niitä itkukuvia, vaikka kuvaaja sanoikin, että "eihän sitä aina tartte kuvissa olla naama näkkärillä". No ei tartte joo, mutta ei kyllä tippa linssissäkään, ja sen näköisenä että toinen uhkaa suunnilleen jollain astalolla vähintään siellä kameran takana :)

jos eivät ymmärrä miten voisi olla tyytymätön kuviin. Meillä otettiin lapsesta kuvat alle 2v (tämä oli ns. kerhokuvaus, mutta ihan kunnon kuvaaja, vehkeet ja puitteet, tosin aikaa per lapsi ihan säälittävän vähän) ja ne olivat TÄYSIN epäonnistuneita. Lapsi oli kaikissa itkeneen näköinen, kyynel kimmelsi silmänurkassa ja hän oli aivan hädissään. Ystävän lapsesta otettiin kuvat samaan aikaan. Tytön kuvat olivat näennäisesti onnistuneita, mutta hän ei jostain syystä näyttänyt niissä yhtään itseltään. Oli siis hyvin epätyypilliset ilmeet (varmaan jotenkin niin varautunut kuvaajan edessä, että hymyt oli outoja) ja eleet. Silti ystävä ne kuvat otti ja isovanhemmille lähetti, vaikka pettynyt olikin. Itse en ottanut niitä itkukuvia, vaikka kuvaaja sanoikin, että "eihän sitä aina tartte kuvissa olla naama näkkärillä". No ei tartte joo, mutta ei kyllä tippa linssissäkään, ja sen näköisenä että toinen uhkaa suunnilleen jollain astalolla vähintään siellä kameran takana :)

jos eivät ymmärrä miten voisi olla tyytymätön kuviin. Meillä otettiin lapsesta kuvat alle 2v (tämä oli ns. kerhokuvaus, mutta ihan kunnon kuvaaja, vehkeet ja puitteet, tosin aikaa per lapsi ihan säälittävän vähän) ja ne olivat TÄYSIN epäonnistuneita. Lapsi oli kaikissa itkeneen näköinen, kyynel kimmelsi silmänurkassa ja hän oli aivan hädissään. Ystävän lapsesta otettiin kuvat samaan aikaan. Tytön kuvat olivat näennäisesti onnistuneita, mutta hän ei jostain syystä näyttänyt niissä yhtään itseltään. Oli siis hyvin epätyypilliset ilmeet (varmaan jotenkin niin varautunut kuvaajan edessä, että hymyt oli outoja) ja eleet. Silti ystävä ne kuvat otti ja isovanhemmille lähetti, vaikka pettynyt olikin. Itse en ottanut niitä itkukuvia, vaikka kuvaaja sanoikin, että "eihän sitä aina tartte kuvissa olla naama näkkärillä". No ei tartte joo, mutta ei kyllä tippa linssissäkään, ja sen näköisenä että toinen uhkaa suunnilleen jollain astalolla vähintään siellä kameran takana :)

hiukan eri asia kuin studiossa otetut lapsikuvat.

Studiokuvia voidaan, ja yleensä käsitelläänkin jälkikäteen, jolloin kyyneleet yms ylimääräisyydet voidaan poistaa. Lisäksi aikaa on usein noin 45min-1 tunti, jona aikana väkisinkin saadaan myös iloisempia ja rennnompia otoksia, kuvaajat ovat siihen koulutuksenkin saaneet. Ellei kyseessä ole sitten lapsi joka kerta kaikkiaan vain menee lukkoon. Tällöinkin studiokuvaaja yleensä ehdottaa, että paikalle voi tulla jonakin toisena päivänä, jos fiilis olisi silloin erilainen. Koevedoksissa kuvia on tällöin useita kymmeniä, joillakin valokuvaajilla jopa kolminumeroisia lukuja. Niistä löytyy ihan takuuvarmasti hyviä otoksia.

Huvittavaa siis verrata jotakin pikaista kerhokuvausta tällaiseen ammattimaiseen toimintaan.

T. alalla työskentelevä

muista ap se.

oman lapseni ja tunnin kuvaussession hinta oli 140e, siihen sisältyy runsaat kolmekymmentä koevedosta ja neljä valmista kuvaa pohjukkeissa. Lisäkuvista sitten pitää maksaa erikseen. Valokuvaajat osaa homman aika hyvin yleensä. Nytkin mun poika oli hyvin epäileväinen ja ei suostunut ollenkaan poseeraamaan, mutta kuvaaja alkoi kopitella hänen kanssaan pehmeällä pallolla kameran takaa. Otti kuvia aina, kun poika odotti innokkaasti palloa jne. Tuli ihan hyviä kuvia :) Tunnissa ehtii kuvata aika paljon, ellei lapsi nyt saa ihan raivaria.

ja kaikki onnistuneet sai nähtäväksi. Ja vaatteitakin vaihdettiin 4 kertaa kuvauksen aikana, oli penkkiä, kärryä, tuolia, patsaita jne. Tosi hyviä kuvia tuli en tosin muista montako kuului pakettiin. Yksi suurennettiin kuvamon ikkunaan, ja sen sai lunastaa naurettavan pienellä summalla itselleen.

että kumma jos niistä ei yhtään hyvää löydy ja toisekseen me oltiin mukana siellä kuvauksessa ja meiltä myös kysyttiin että mitä haluaa kuvaan mukaan ja onko jotain tiettyä ideaa tms meillä vai saako kuvaaja vapaat kädet. todellakin, koulu ja kerhokuvat ovat asia aivan erikseen niitä ei voi verrata studiokuvaukseen.

Posket oli punaiset kuin kuumeisella, mutta ei siis ollut kuumetta, sillä lapsella nyt vaan on sellaiset posket, että ne lehahtaa joskus olemattomasta, talvella paleltuu olemattomasta.



Posket sitten sattui olemaan kirkkaan punaiset valokuvauspäivänä, mutta mentiin kuvaan kuitenkin, koska oltiin se kuvausaika varattu. Kun näin ne kuvat, niin en todellakaan halunnut niitä sairaan näköisiä kuvia tilata lisää. Oletin, että valokuvaaja voisi häivyttää poskien kirkkautta lievemmäksi, mutta ei puhetta sellaisesta, kuvaaja vaan hihkui, että mikä poskien punassa on vikana, onpa terveen näköinen lapsi. Mun mielestä lapsi taas nimenomaan ei ollut terveen vaan sairaan näköinen.



Kun meillä ei tullut asiassa yhteisymmärrystä, niin maksoin kuvat ja varasin uuden ajan, jolloin posket sitten onneksi olivat normaalit. Niitä kuvia sitten tilattiin.



Harmillisen kalliiksihan se tuli, mutta ei se ollut kuvaajan vika, että lapsella oli punaiset posket, vaikka ei toki minunkaan vika, että ne punaiset posket osui juuri siihen kuvauspäivään. Oman lapsen oikuista vaan joutuu joskus maksamaan olkoon kyse uusintakuvauksesta tai siitä, että lapsi on heitellyt naapurin autoa kivillä.

Yksi suurennettiin kuvamon ikkunaan, ja sen sai lunastaa naurettavan pienellä summalla itselleen.

Koskaan ei tiedä, minne kuva päätyy.

Yksi suurennettiin kuvamon ikkunaan, ja sen sai lunastaa naurettavan pienellä summalla itselleen.

Koskaan ei tiedä, minne kuva päätyy.

kuvan hinta olisi ollut n 120 e ja sain kuvan 20 eurolla, joten tosi tyytyväinen olen. Tuskin olisin teettänyt tuon kokoista kuvaa (50 cm *60 cm) koskaan.

töitä että saatiin lapselle ilmeitä kuviin, hyppelin, vääntelin naamaa jne. Ei tuota kaikkea vai kuvaajalle jättää.

vaadimme uuden kuvauksen pojan 1v kuvista, mutta niissä oli selkeä vika. Kuvat olivat kuin surkealla kännykkäkameralla otettuja, pixelit erottui monin paikoin aivan selvästi. Aluksi kuvaaja väitti ettei niissä ole mitään vikaa, mutta lopulta myönsi että kuvat oli otettu väärillä asetuksilla ja 6 muutakin kuvausta oli mennyt piloille.

Uudet kuvat otettiin luonnollisesti ilmaiseksi ja kuvia saimme tilata vähän edullisemmin + saimme muutaman niistä "piloille" menneistä kuvista ilmaiseksi (koska lapsi oli niissä onnistunut hyvin ja uusinta kuvauksen aikana hän olikin sitten jo puoli vuotta vanhempi).