Oliko sinun lukioaikanasi vanhojen tanssit?

Vaikka eipä kait näin vanhana sais lukea uutta tutkintoakaan :o

(ei kun oikeesti tsemppiä, itse valmistuin ammattikorkeasta 42-vuotiaana, kun teki vaan mieli hommata se toinenkin tutkinto)

terveisin opiskelija

koko juttu ei ollut sellainen härdelli kuin mitä se nyt ainakin pk-seudulla tuntuu olevan. Pukuihin ja kampauksiin ei satsattu samalla lailla (ainakaan rahallisesti).

Penkkareista seuraavana päivänä oli Karonkka, jonka lukion ekaluokkalaiset järjestivät tokaluokkalaisille, joita nykyään siis kutsutaan vanhoiksi. Ei kutsuttu silloin. Vanhoja tansseja ei opetettu eikä tanssittu. Karonkassa oli ohjelmaa, buffet ja tanssia eli käytännössä disko.



Penkkareissa oli tapana pukeutua vanhoihin vaatteisiin ja/tai upeisiin mekkoihin, kuten vanhojen päivänä nykyään, mutta jos luokka keksi hyvän teemaan niin sitten kaikilla oli naamiaisasut sen teeman mukaan.



Tämä tapahtui 1970-luvulla.

ite kolmevitosena en taatusti edes ole palstan nuorimmasta päästä, mut en näköjään vanhinkaan :O Luulis ton ikäsillä olevan muutakin tekemistä, kun notkua av:lla. Kun kattokaas meillä pienten vauvojen äideillä sitä aikaa on, eikä omaa elämää ole. What's your excuse..?

opiskelen tällä hetkellä ja teen paljon työtä koneella, that's my excuse.:)

Ei silloin 1992 ollut tuollaista. Joku harva saattoi vuokrata puvun, siinä se. Vaikka niin, jos tyttäremme joskus tuollaista haluavat, niin suon sen heille kyllä.

Pukeuduttiin nimenomaan wanhaan tapaan, vaarin ja mummin vanhoihin kuteisiin. Koulun juhlasalissa soi illalla disco, ei tanssittu poloneeseja, ei. Rahaa ei palanut markkaakaan.



Miksi pitäisi vanhojen päivään panostaa nykyisellä överillä tavalla? Eihän silloin ole saavutettu vielä mitään!? Okei, joo, ollaan taaplattu lukiota kaks vuotta, mikä tietty sekin oli monelle meidän luokan sällille saavutus, mutta silti. Olla koulun vanhin luokka tulee niin kuin manulle illallinen.



Yo-juhlat kalpenevat haamuksi tuon orgastisen täyttymyspäivän jälkeen. "O tempora, o mores!"

Itse ostin tanssiaispuvun (=pitkä iltapuku) kaupasta, mutta moni teki itse tai teetätti ompelijalla.

Osalla oli todella upeita pukuja.



Meikit ja hiukset tein itse, niinkuin suurin osa muistakin. Todella harva kävi kampaajalla tai kosmetologilla.

Puvut oli vanhan näköiset, muttei oikeasti vanhat (ei kuitenkaan nykyajan iltapukutyyliset). Ostin (äiti osti) käytettynä, maksoi 50€. Kampaajalla kävin ja kengät ostettiin uutena. Alle 100€ meni yhteensä.



Kymmenisen vuotta sitten, pikkukaupunki.

Tanssiparini oli mustassa smokissa.

Tanssiparini oli mustassa smokissa.

Enkä ole mielestäni ollenkaan vanha.

Olen kirjoitellut av:lla vuodesta 2001 asti. Esikoinen syntyi sinä vuonna.

miten vanhoja täällä oikeen hengailee? "Kävin lukion vuonna 83".. huhhu, käsittääkseni tämä on nimenomaan VAUVAPALSTA.

ite kolmevitosena en taatusti edes ole palstan nuorimmasta päästä, mut en näköjään vanhinkaan :O Luulis ton ikäsillä olevan muutakin tekemistä, kun notkua av:lla. Kun kattokaas meillä pienten vauvojen äideillä sitä aikaa on, eikä omaa elämää ole. What's your excuse..?

muistaakseni vuonna 2006 tai jotain sinne päin. Teetin historiallisen puvun joka maksoikin sitten monta sataa, mutta tarkoitus olikin siinä samalla saada puku jota käyttää historiaharrastukseni parissa.



Minun tukkani on pitkä ja kuriton, en olisi ikinä saanut hyvää kampausta itse aikaiseksi. Maksan iloisesti kampaajalle siitä että hän säästää minulta paljon aikaa, vaivaa ja kyyneliä ja tekee kampauksen puolestani. Mihinkään rakennekynsihömpötyksiin en kyllä lähtenyt mukaan.



Minusta wanhat on hieno juhla :) Harvoin tulee nuorilla tilaisuuksia laittautua hienoksi ja tanssia kunnon paritansseja. Ehkä monille se laittautuminen on pääasia, mutta minulle se tanssi oli nimenomaan se syy, miksi ilmoittauduin mukaan.