millainen elämä sinulla on/oli silloin kun täytät 40?

taas on rahaa ihan tarpeeksi mutta ei ole muuten elämä mennyt toiveiden mukaan. Ei ole miestä eikä lapsia vaan yksinäinen vanhapiika olen.

Odotin vauvaa joka ei ollut terve ja raskaus jouduttiin kerskeyttämään, huomenna tulee kuluneeksi 3 v. Meinas tulla ero ja kaikki asian takia.



Onneks päivä paistoi risukasaan ja kotona on 1,5 v ihanuus kolmen muun lapsen jatkona. Elämä sujuu!

Töissä uudet tuulet ja miehen kanssa muuten on ollut aina hyvä liitto!

Tyttö oli tuolloin 2 viikkoa vanha.

3. lapsi oli kanssamme kotona ja muut kaksi koulussa.

oli hyvä duuni ja kova liksa.

oli hyvät etenemismahdollisuudet.

oli rakastava mies ja ihanat lapset.

oli kaunis koti.

oli kiva mökki.

oli soma kehräävä kissa.



ei ollut riittävästi aikaa rakkaille.

en ollut ulkomuotooni tyytyväinen ("sitku täytän 40, niin oon tosi timmissä kunnossa" - not)



Mutta ainahan se tyytyväisyys riippuu siitä, keneen itseään vertaa. Valitse vertailukohta oikein tai tee jotakin tilanteellesi.

Ja mitähän tämä on.



Minä ja elämäni

- pari vuotta sitten eronnut elämäänsä tyytyväinen ihminen

- kaksi ihanaa lasta

- rahat välillä tiukilla, muttei uhkatiukalla

- oma asunto, oma lupa, omat seinät

- kroppa keskikohdastaan vähän pullistelee, mutta mitäpä siitä

- välit exään ok

- keskinkertainen huonohkopalkkainen työ



Ja ei, tämän EI todellakaan pitänyt olla tällaista. Minähän olin suorastaan esimerkki ydinperheen omistautuvasta, uhrautuvasta äidistä. Jep, siinähän se menikin mäkeen. Jos on omistautuva äiti, pitää olla mies, joka ei vain hyödy kaikesta, vaan kantaa kortensa kekoon. Pohjamutien kautta kömmin takaisin päivänvaloon, parisuhdetta en kyennyt/jaksanut enää pelastaa/parsia kasaan. Se kun vaatisi kuitenkin kahden ihmisen panoksen.



Ei minullakaan ole mitään rahoja lhäteä etelään tai tuhlata kauppaan. Mutta minulla on oma vapauteni ja olen onnellinen. Elämä on ihan erin näköistä kuin kuvittelin sen olevan. Mutta olen erittäin tyytyväinen siihen, mitä minulla on. Ja kas, tämän kirjoittaminen sai minut erittäin hyvälle tuulelle.

- kaksi ihanaa tervettä teiniä

- ok mies, lasten isä

- kiva, vaikkakin aika pieni koti (velkaa on edelleen)

- kesämökki lähellä

- vakituinen virka, mielenkiintoinen työ, esimiesasema

- lievä ylipaino, joka harmittaa

- rahasta on välillä tiukkaa

Siihen on 4v aikaa, olen ERITTÄIN skeptinen työelämän suhteen eli tuskin silloinkaan vakituista työtä.

Huonosti palkattua työtä teen, lapset silloin 14v ja 12v, oma koti edelleen.

tätä arkea kannattaa jaksaa nurisematta :(



Kun olin 40v, niin 3 ja (viimeinen) lapsemme oli vasta kuukautta aiemmin syntynyt. Hoitovapaa siis tylsästä työstäni (jossa taas kärvistelen ja mietin, että tätäkö tämä nyt on).

Oltiin muutettu "unelmien" asuntoon pari kk aiemmin. Oli melko mukavaa.



Nyt 43v, mies mättää vähän enemmän ja työ myös. Lapset edelleen ihania, pienin työläämpi, kun terveys vähän reistaa. Kerään rohkeutta ammatinvaihtoon, en rahan vaan työssäviihtyvyyden kannalta.



Voin kulkea autolla töihin ja kauppaan annettujen aikojen puitteissa. En voi ostaa mitä vaan, mutten sitä ole niin kaivannutkaan. Voisin matkustaa, mutta kun parisuhde tökkii, niin ei huvita.

ja neljäkymppisenä mulla oli lapset 9v, 7v. ja 6v. ja mies.



Asutaan velattomassa omakotitalossa, molemmilla duunariammatit, vakituiset työsuhteet.



Ylipainoa on, eikä kroppa muutenkaan niin kovin timmissä kunnossa, mutta mieli on. Nautin elämästäni, en halua käyttää aikaani kaupoissa tuhlailuun, mutta ymmärrän kyllä että rasittaa, jos jokainen sentti täytyy laskea.