En kyllä tiedä mikä menee aina oman äidin kanssa vikaan...

En tule äitini kanssa oikein toimeen nuoruuden ja lapsuuden huonojen kokemuksien vuoksi. Noh, vanhemmat kutsui itsensä eilen meille yökylään ja illallahan se sitten alkoi. Kahviteltiin ja äitini selitti ja kiroili ja haukkui taas kaikkia tuttujaan koko ajan ja en sitten viitsinyt kuunnella, joten siirryin katsomaan televisiota. Kommentoin vain, jos tuli asiallista tekstiä ja äitini sitten alkoi ärähdellä minulle. Menin aikaisin lasten kanssa nukkumaan ja jätin vieraat katsomaan televisiota.



Äitini on sellainen, että se herää superaikaisin, 5-6 maissa. Ok, ihan vapaasti, mutta me mielellään nukutaan vapaapäivänä, jos mahdollista. Herättiin kuitenkin 7 maissa ja eipä tuota lasten kanssa keittiöön ehditty, kun alkoi tulla tekstiä lapsille "äkkiä vaatteet päälle, joko keitetään puuro". Lapset silmät ristissä juuri ylös nousseena halusivat loikoilla sohvalla peitot ympärillä ja eihän tämä nyt sopinut. Hirveä kälpätys ja sanoin sitten, että meillä on tapana viikon ainoina vapaapäivinä olla pyjamissa vähän pidempään ja nautiskella rauhassa heräten.



Sotahan tästä sitten syttyi, kun minä alan aina kuulemma haastaan riitaa. Väkisin puki pienimmälle vaatteet heti päälle, isommat ei laittaneet. Tästä alkoi sitten tekstin suoltaminen, kuin lapsirievut on Aina kipeitä, kun äiti ei niille aamulla edes vaatteita laita päälle. Siis kaksi tuntia tuli tuota samaa melkein tauotta. Lapset alkoi hermostua ja kiukutella ja itse hermostuin sitten ja pakotin ne pukemaan, että äitini olisi hiljaa.



Aivan älytöntä hommaa ja kun lapset oli pukeneet, sitten oli taas vuoro olla minun kimpussa, kuinka olen aina niin hankala ja minun on syytä alkaa rauhoittua ja plaa, plaa. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun mietin, että mitähän olen entisessä elämässä tehnyt, kun tuollaiselle äidille piti syntyä...