Ongelma se on tämäkin - suhdetilitystä

Ja joskus pystynkin. Mutta luulen, että minulla on vielä ydinperheen menettäminen surematta ja siksi yritän jotenkin hakea sitä tästä suhteesta, jossa se ei tule toteutumaan.



Perhe on minulle ollut kaikki kaikessa, ja on hyvon vaikeaa kun elämä ei koskaan tule olemaan sellaista, vaan kaikki on niin hajallaan: minä ja lapset pääosin yhdessä, mutta mies ja tämän lapset kaukana.



Ärsyttää, kun tämän ei tosiaankaan pitäisi olla näin vaikeaa, mutta silti se aiheuttaa miulle suorastaan tuskaa. Osaan yleensä ohjailla toimintaani ja ajatuksiani ja sopeutua, mutta nyt se on ylivoimaista.



Nämäkin muiden ajatukset jo auttavat, kiitos niistä!



Ap.

mars ja venus ja uusi rakkaus (Gray). Luepa se, voit saada siitä uutta ajateltavaa, mikä omissa tunteissa tökkii. Kyse on juuri siitä, että sinulla on menneisyydessä surematta/vihaamatta jääneitä asioita.

Täytyypä vilkaista kirjaakin.



Nyt en vain oikein tiedä, miten saan surut surtua suhteessa ollessani... Mietin jopa sitä, pitäisikö meidän ottaa muutaman vuoden tauko, selkiyttää asiat tahoillamme ja lähteä sitten rakentamaan suhdetta kokonaan alusta. Mutta sekin ratkaisu pelottaa, ja jotenkinhan asiat pitäisi voida käydä läpi tässäkin.

hyvä kysymys: voiko surra asioita olemalla suhteessa. Periaatteessa ei, (tällä ajatuksella yksikään parisuhde, joka on tapahtunut lennosta, ei voi toimia), mutta aikamoisen riskin otat, jos pistätte suhteen katkolle.





7

"kaikki tai ei mitään" -periaatetta. Onnellinen vanhempi on paras vanhempi lapsille. Ei voi elää vain muiden ihmisten tarpeide kautta ja luopua yhteisestä elämästä. Mä kannatan sitä, että lyötte hynttyyt yhteen tai sitten etsit sellaisen miehen, jonka kanssa tämä on mahdollkista.

Minäkin ole kaikki tai ei mitään -tyyppi, mutta.... En ole elämässäni ikinä löytänyt tällaista ihmistä, ja tunne on molemminpuolinen. Yhteinen elämä vain ei onnistu lähitulevaisuudessa. Vaihtoehtona olisi siis se ei mitään, ja se todellakin tarkoittaisi yksinäisiä vuosia, sillä en kuvittele kovin pian löytäväni tai haluavanikaan ketään. En sinänsä pelkää yksinoloa, mutta arvostan suhdettamme liikaa, jotta voisin sen tuosta vaan kevyesti heivata elämästäni.



Toisaalta toisenlaisen ihmisen kanssa minulle saattaisi riittää vain tapailu ja yhteiset viikonloput, mutta tämä mies saa minut ahneeksi ja haluamaan kaiken. Elämän ironiaa.



Muutaman vuoden erossa olo on iso riski, mutta epätoivoani kuvaa se, että edes mietin moista. Mies tuskin siihen suostuu, eli meidänon varmaan yritettävä käydä asiaa yhdessä läpi: minun on saatava surra sitä, että yksi unelma on menetetty ja miehen on yritettävä kestää se, ettei hän olekaan täydellinen prinssi, joka tekee minut täydellisen onnelliseksi.



Ap

ja molemmilla lapsia edellisestä liitosta. Olemme tulleet siihen tulokseen että tässä vaiheessa, kun lapset vielä asuvat kotona, on ehdottomasti paras vaihtoehto asua erillään ja tavata kun on mahdollisuus. Lapset saavat pitää oman kotinsa ilman että heidän pitää pelätä jonkun "vieraan" tunkevan omalle reviirilleen (jota se nimenomaan olisi heidän näkökulmastaan, jos minä ja lapset tai mies ja lapset muutettisiin saman katon alle). Sitten kun lapset on jo maailmalla, olemme suunnitelleet muuttavamme yhteen. Onneksi tämä on taloudellisesti mahdollista tämä kaksi eri huushollia. Ja siinä on sekin hyvä puoli, että suhde pysyy paljon romanttisempana pidempään, kun emme asu yhdessä ja jaa sitä arkea ihan koko aikaa. Meille tämä on paras ratkaisu juuri nyt.

ja molemmilla lapsia edellisestä liitosta. Olemme tulleet siihen tulokseen että tässä vaiheessa, kun lapset vielä asuvat kotona, on ehdottomasti paras vaihtoehto asua erillään ja tavata kun on mahdollisuus. Lapset saavat pitää oman kotinsa ilman että heidän pitää pelätä jonkun "vieraan" tunkevan omalle reviirilleen (jota se nimenomaan olisi heidän näkökulmastaan, jos minä ja lapset tai mies ja lapset muutettisiin saman katon alle). Sitten kun lapset on jo maailmalla, olemme suunnitelleet muuttavamme yhteen. Onneksi tämä on taloudellisesti mahdollista tämä kaksi eri huushollia. Ja siinä on sekin hyvä puoli, että suhde pysyy paljon romanttisempana pidempään, kun emme asu yhdessä ja jaa sitä arkea ihan koko aikaa. Meille tämä on paras ratkaisu juuri nyt.

Uusperheviritykset ovat todella, todella, todella hankalia, ellei lapset ole aivan pieniä. Ja tässä mallissa arkikaan ei tule vastaan.

olla täydellinen prinssi, joka tekee ap:n onnelliseksi. Sellaisella suhteella ei ole kovin hyvät mahdollisuudet onnistua.

Ja ajatella noin, mutta ei tuntea noin. Eikä osaa selittää miksi.



Ja jostain syystä nimenomaan arki ja sen jakaminen onsitä, mitä kaipaan. Ehkä tässä kaivelee myös tunne siitä, ettei oma elämä ole omassa hallinnassa, vaan siihen liittyy loputon ketju muita ihmisiä.



Ap

Ja jolla on vähän vaikeaa olla muuta. Ap ei ole koskaan olettanut, että toinen ihminen on olemassa täyttääkseen toiveeni.

mitä suhde tuo elämääsi

Jos et ole huomannut yltä, sepä se tavoite juuri onkin. Mutta etsin polkua, kun se ei nyt näytä olevan niin selvä kuin kuvittelin.

ja toisaalta mietin, että juuri ap:n kirjoitustyylillä on kirjoitettu niin monta provoa, eli taitaa olla sama näppis taas asialla :)

Sikäli, että on kanssani ollut parisuhteessa jo useamman vuoden.



Eikä tässä taida olla mitään provoon viittaavaakaan: kirjoitin tarkoituksella sen verran epäselvästi kun en halua tulla tunnistetuksi, että mistä tästä nyt saa mitään provosoitumisen aihetta irti!?



Mutta kaipaan ihan oikeasti muiden kokemuksia ja näkemyksiä, että pääsen omista ajatuskuvioistani eteenpäin.



Ap