Häpeä on monesti turha tunne!

Ehkä turha häpeäminen jää niille päälle, jotka ovat lapsena joutuneet häpeämään omia vanhempiaan. Esimerkiksi alkoholisoituneen huutavan isän käytös on HÄNEN OMA HÄPEÄNSÄ, mutta ei lapsi sitä tajua vaan HÄPEÄÄ isänsä puolesta (joka muuten ei itse tajua hävetä :) ). Lapsi kyllä erottaa, että muiden isät ovat erilaisia, muissa perheissä on erilaisia tapoja kuin omassa perheessä. Nämä erot eivät mene normaalin vaihtelun puitteisssa vaan ovat niin räikeitä, että tämä aiheuttaa häpeää.



Häpeä kai on sen takia, että osataan käyttäytyä sosiaalisesti oikein. Tuosta toisesta ketjusta "täytyykö työttömyyttä hävetä" ja sen yhdestä vastauksesta "ei..saa vaikka puhelinmyyjän työtä" aloin miettimään, kumpaako häpeäisin enemmän.. mutta sitten keksin, että sehän on jokaisen ihmisen oma asia alkaako puhelinmyyjäksi (tähän ammattiin tosin liittyy minusta myös monesti moraalittomuutta). Itse häpeän mieheni työttömyyttä ja sitä että mieheni on reilusti vanhempi kuin minä. Harmi. Sehän on sitä turhaa häpeää. Jos joku muu sitä häpeää, niin sehän on "oma häpeänsä".



Myötähäpeääkään en oikein tajua, sehän turha tunne. Ei se surkea laulaja siellä Idolsissa tunne olevansa sen surkeampi, vaikka teillä olisi kuinka suuri häpeä. Vai liittyykö se jotenkin hauskanpitoon?