Lue keskustelun säännöt.
Miten miestä pitää kehua, jottei "rakkauspankki" tyhjene?
18.02.2012 |
Luen kirjaa nimeltä Rakkauden kieli. Avioliittoterapeutti puhuu siitä, että jokaisella ihmisellä on erilainen rakkauden kieli, toiset osoittavat rakkauttaan fyysisesti, toiset pienillä palveluksilla, toiset sanoilla, toiset lahjoilla.
Minun mieheni jätti minut 20 vuoden jälkeen. Hän ei enää rakastanut minua. Luen tuota kirjaa ja yritän saada selville, mikä tyhjensi hänen rakkauspankkinsa.
Kaikki muut rakkaudenkielet minä osoitin, mutta en osoittanut riittävästi sanallista kehumista.
Minä en koskaan nalkuttanut, enkä osoittanut vaatimuksia, enkä arvostellut häntä. Keskityin lähinnä tähän. En muistanut kehua häntä joka roskapussin viemisestä enkä nurmikon leikkaamisesta, koska se olisi tuntunut typerältä. Sanoin kyllä, jos hän remontoi erityisen hyvin, mutta en osannut kehua, kun hän hyvin asensi kotiteatterin.
Kertokaahan mammat, mitä minä tein väärin: miten sitä miestä olisi pitänyt kehua? Kuinka usein olisi pitänyt kehua? Mistä asioista sitä kehua voi antaa? Huomioikaa myös pitkä suhde.
Kommentit (22)
jokaisella ihmisellä on omat tarpeet. Mutta kyselenkin nyt yleisellä tasolla, mistä asioista te keksitte sitä kehuttavaa ja ylistettävää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän hän välttämättä piitannut noista tuon taivaallista. Tärkeintähän on pitää kumppanin 1-2 pääasiallista kieltä kunnossa. Tosin meillä ei näytä toimivan, kun aloin täyttää miehen rakkauspankkia (fyysinen kosketus) enkä saa mitään omaani vastineeksi... Huoh.
Vaikka kehu ei ole miehelleni erityisen tärkeää, pyrin sanomaan kivasti mahdollisimman usein, ei siitä haittaakaan ole. Kiitän ja kehun aina miehen tekemää ruokaa, samoin kysyn ja kuuntelen työpäivän asiat (tosin todellisuudessa kuuntelen vain puolella korvalla, esitän kuitenkin kiinnostunutta), kehun kaikki isommat hommat. En välttämättä suoraan, mutta saatan sanoa vaikka "Olipas helppo päästä ovesta ulos tänään kun teit lumityöt" tms.
Päättelen sen siitä, että kaikki muut rakkauden kielen osa-alueet täytin suht hyvin. Ja löydettyään uuden naisen mies sanoi minulle, että tämä nainen arvostaa häntä. Minä en kuulemma sitä enää viime vuosina tehnyt.
Itse asiassa ei se rakkaus hänen puoleltaan kokonaan kuollut ollut, näin hän sanoi. Eli sekin osoittaa, että osin täytin hänen pankkiaan. Mutta en kaikilta osin, sillä eihän muuten tämä toinen nainen olisi meidän väliin mahtunut.
ap
olis kiva jos keksisi jotain hyvää vaikka ei aina mee nappiin kaikki.
En halua olla autotallissa runkkaava äijä, vaan on ihan kiva olla lasten ja koirien kanssa yhdessä. Siis perheenä.
Joo, en ymmärrä miksi valkoset ja mustat pyykit pestään erikseen, mutta mustavalkoiset vaatteet voi pestä valkoisten kanssa, sopii mulle että teen niin.
Tai että eri vuodenajoille on omat verhonsa (sinällään oikeestaan ihan kiva...)
Tai että on siivouspäivä vaikkei ole edes likaista.
Kyllä minä teen paljon asioita, mutta ei niistäkään koskaan kiitosta tule. Vaikka sitten tiskaan. Täällä aina lukee kuinka kiittämättömiä miehet on. Kiitättekö koskaan miestä samoista asioista mistä itse odotatte kiitosta. Mun mielestä on ihan normaali asia että se tekee kuka ehtii ja jaksaa. Jos nyt tiskit kasautuu tai pyykkiä kasvaa niin se ei ole kenenkään syy, vaan sit pestään ens kerralla enemmän.
jos pitää jostain roskien viemisestä kehua. Ei tuo mieskään minua kehu, kun tiskaan tai pesen pyykit. Välillä tosin itsekin sanon jotain että ihanaa kun tiskasit tai imuroit, mutta oikeasti jälkeenpäin se tuntuu typerältä - oletuksenahan pitäisi olla, että kumpikin tekee kotihommia. Kehuminen on vähän kuin lapselle sanoisi, että ihanaa kun autoit äitiä.
Mä kehun miehen laittamaa ruokaa ja miehen ulkonäköä. Muutenkin kutsun häntä ihanaksi jne. Kiitän kyllä jostain hommien tekemisestä kuten vaikka pyykkien levittämisestä, mutta tuo kehuminen on jo vähän yliampuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies siis valitti erossa, että en antanut hänelle tarpeeksi arvostusta. Mitä ihmettä tämä arvostus on, ellei se ole kehumista?
En voinut antaa arvostusta hänen töistään. Enhän minä niistä tiedä mitään.
En antanut arvostusta (=kehuja) kotitöistä. Minä tein niitä 80 % enemmän kuin hän, pidin sitä jo vähimmäisvelvollisuutena, että hän teki niitä.
Mies ei koskaan pessyt pyykkiä tai tehnyt ruokaa - ei ollut mitä kehua...
Ajattelin aina, että se riittää, etten valita, kritisoi tai vaadi, vaan pyydän kauniisti...
Noh, nyt hänellä on kotonaan nainen, joka valittaa ja kritisoi ja vaatii. Ehkä hän kehuukin. Onko tämä parempi yhtälö?
ap
Ja vaatimuksia. Sota ja rakkaus romaanissa sanotaan, että "me emme arvosta toisiamme sen mukaan, miten he kohtelevat meitä, vaan miten me kohtelemme heitä". Siksi minusta ei ole huonoa osoittaa tarvitsevansa toista. Siis esittää myös vaatimuksia.
Minä tarvitsen paljon mieheltäni, esim:jakamaan kanssani kotityöt (ruuanlaitob,suuvouksen,lastenhoidon), jakamaan kanssani taloudellisen vastuun erityisesti isosta asuntolainasta, olemaan kotona minulle seurana, kuuntelemaan työpaineitani, hellimään minua ja osoittamaan minulle huomiota ja rakkautta siten kuin naisena niitä tarvitsen kukoistaakseni. Toisinaan kun väsyn, joudun jollain osa-alueilla pyytämään mieheltäni enemmän kuin itse annan. Tasaan sen sitten vuorostani "palveluspankki" periaatteella. Kun mieheni antaa näitä "vaatimiani" asioita kiitän häntä vuolaasti, vaikka annan aivan samoja hänelle.
Ehkä hän tuntee itsensä tarvituksi perheessämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vaatimuksia. Sota ja rakkaus romaanissa sanotaan, että "me emme arvosta toisiamme sen mukaan, miten he kohtelevat meitä, vaan miten me kohtelemme heitä". Siksi minusta ei ole huonoa osoittaa tarvitsevansa toista. Siis esittää myös vaatimuksia.
Minä tarvitsen paljon mieheltäni, esim:jakamaan kanssani kotityöt (ruuanlaitob,suuvouksen,lastenhoidon), jakamaan kanssani taloudellisen vastuun erityisesti isosta asuntolainasta, olemaan kotona minulle seurana, kuuntelemaan työpaineitani, hellimään minua ja osoittamaan minulle huomiota ja rakkautta siten kuin naisena niitä tarvitsen kukoistaakseni. Toisinaan kun väsyn, joudun jollain osa-alueilla pyytämään mieheltäni enemmän kuin itse annan. Tasaan sen sitten vuorostani "palveluspankki" periaatteella. Kun mieheni antaa näitä "vaatimiani" asioita kiitän häntä vuolaasti, vaikka annan aivan samoja hänelle.
Ehkä hän tuntee itsensä tarvituksi perheessämme.
Tuossa samaisessa kirjassa sanotaan, että mikään ei tapa rakkautta pitkässä juoksussa kuin vaatimukset. Vaatiminen kun on pakottamista.
Jostain olen myös lukenut, että mies kärsii, jos häntä ei "tarvita". Olen itsenäinen ja riippumaton - ehkä mies etsi itselleen sellaisen, joka häntä "tarvitsee".
ap
jos pitää jostain roskien viemisestä kehua. Ei tuo mieskään minua kehu, kun tiskaan tai pesen pyykit. Välillä tosin itsekin sanon jotain että ihanaa kun tiskasit tai imuroit, mutta oikeasti jälkeenpäin se tuntuu typerältä - oletuksenahan pitäisi olla, että kumpikin tekee kotihommia. Kehuminen on vähän kuin lapselle sanoisi, että ihanaa kun autoit äitiä. Mä kehun miehen laittamaa ruokaa ja miehen ulkonäköä. Muutenkin kutsun häntä ihanaksi jne. Kiitän kyllä jostain hommien tekemisestä kuten vaikka pyykkien levittämisestä, mutta tuo kehuminen on jo vähän yliampuvaa.
miksi pitäisikään? Se nappaa ne mukaansa kuka on menossa sinnepäin.
Käytin varman väärää sanaa, ehkä huomioida olisi parempi? Siis että jos tekee paljon, ei vaadita lisää.
Itse kiitän aina ruuasta. No ei meillä ainakaan pisteytetä kotitöitä kirkkoveneen toivossa (vaikka joskus tuntuu että voisi kyllä...) Sinänsä sekään ei ole mikään pääasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tulee jotenkin läpi siitä, mitä kirjoitat. Kyllä arvostaminen on jotain muuta kuin kehumista.
Toisaalta herää kysymys, arvostatko itse itseäsikään? Koska miten voi arvostaa toista, jos ei arvosta itseään.
En usko että on olemassa jotain oikeaa vastausta kysymykseen "mitä teit väärin". Koita päästä yli hylkäämisestä ja sitten voit läytää uuden ja paremman suhteen.
Se tulee jotenkin läpi siitä, mitä kirjoitat. Kyllä arvostaminen on jotain muuta kuin kehumista.
Toisaalta herää kysymys, arvostatko itse itseäsikään? Koska miten voi arvostaa toista, jos ei arvosta itseään.
En usko että on olemassa jotain oikeaa vastausta kysymykseen "mitä teit väärin". Koita päästä yli hylkäämisestä ja sitten voit läytää uuden ja paremman suhteen.
Olet kyllä oikeassa, suhtadun exääni tätä nykyä alentuvasti. En pysty arvostamaan häntä kaiken sen jälkeen, miten ero tapahtui ja miten hän on minua tai lapsia sen jälkeen kohdellut. Mutta en - tietääkseni - suhtautunut häneen alentuvasti avioliiton aikana. Ainakaan hän eikä kukaan läheinen koskaan sellaisesta maininnut, enkä itsekään sellaista huomannut.
Olen päässyt itse avioerosta yli. Siitä ei tässä ketjussa ole kyse. Kyse on siitä, että oppisin jotain tulevaisuutta silmälläpitäen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ap!
Miehet ovat erilaisia kuin naiset. Valitettavasti meidän kulttuurissamme naiset opetetaan "miesmäisiksi". Kuvaamasi itsenäisyys ja yksin selviäminen on juuri sitä. Miehet eivät koe olevansa tarpeellisia ja heidän yhteytensä omaan miehisyyteen heikkenee sen takia.
Naisena olen äärimäisen kiitollinen siitä, että mies tekee arkipäivän päätöksiä puolestani. Mitä enemmän oletan hänen tekevän (esim. kerron etukäteen, että olisi hienoa jos hän voisi suunnitella tulevan kauppareissun tms.) ja annan hänelle tilaa tehdä sen omalla tavallaan, sitä enemmän saan nauttia valmiista palvelusta. Jos taas kommentoin kaikkea tai nalkutan, mitään ei tapahdu. Miehet inhoavan käskyttäviä naisia, mutta kunnioittavat naista, joka ilmaisee omat tarpeensa ja sitten luottaa siihen, että mies haluaa ja osaa ja kykenee niihin vastaamaan. Joskus täytyy antaa miehelle aikaa oppia vastaamaan tarpeisiin, mutta kärsivällisyyttä kasvattamalla sekin onnistuu.
joka elää parisuhteessa. Se kuulostaa sinkulta, joka asuu jonkun kanssa väliaikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli kunhan nyt itse koitat päästä yli hylkäämisestä.
Oikeasti mitä väliä on sillä mitä teit väärin? Emme me tiedä millainen teidän suhteenne on, ja ihan turhaa sinun on yrittää ratkaista jotain yhtälöä miten toimit väärin. Mies löysi toisen ja jo se riittää keksimään syitä miksi sinä olit huono. Anna miehen olla ja keskity omaan elämääsi.
eli kunhan nyt itse koitat päästä yli hylkäämisestä.
Oikeasti mitä väliä on sillä mitä teit väärin? Emme me tiedä millainen teidän suhteenne on, ja ihan turhaa sinun on yrittää ratkaista jotain yhtälöä miten toimit väärin. Mies löysi toisen ja jo se riittää keksimään syitä miksi sinä olit huono. Anna miehen olla ja keskity omaan elämääsi.
Joku lainasi minulle kirjan Rakkauden kieli ja sitten jäin miettimään, mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin. Ja mietin, miten minun pitäisi toimia seuraavassa suhteessa toisin.
Voisittteko kertoa, mikä tässä halussani kertoo siitä, etten ole päässyt yli erosta? Eikö ole normaalia, että ihmiset haluavat ottaa selvittää jonkun vanhan asian, jotta eivät tee samaa virhettä toistamiseen?
Joku yllä sanoi, että hänestä itsenäisyys ja riippumattomuus kertoo sinkkuudesta. Ei minulle. Minusta ne ovat edellytyksiä, että voi olla oma itsensä parisuhteessakin.
ap
Omalla kohdallani se aviopuolison "kehuminen" ei ole sitä, että yritän koko ajan sanoa ääneen, mitä hän tekee hyvin. VAikka toisaalta pyrin kyllä siihen että kun aidosti huomaan/ilahdun jostain niin myös sanon sen. Mut en usko, että siitä on kyse, että pitäis jokainen ruohonleikkuu yms. kiitellä.
Ennen kaikkea se "kehuminen" (-vaikken itse käyttäisi tuota termiä) on mun mielstä sitä, että sanon ääneen, esim. että rakastan, oon ylpeä, että just hän on mun mies, en olis voinut parempaa miestä itselleni saada tms. Pointti on se, että jos noin oikeasti kokee, niin kyllä sen toinen myös tuntee. Ja en ikinä sano noita juttuja mielistelläkseni, vaan vain jos/kun oikeasti niin koen. Aina ei tuolta tietysti tunnu. :D Silloin pidän turpani kiinni. :D Mutta kun tuntuu, niin sanon -ja se tulee sydämestä. Pohjimmiltani todella koen noin.
Ja pakko sanoa vielä: HNMKY:n avioliittoleirit on ollut meille järisyttävän antoisia. Niitä suosittelen kaikille aviopareille!
Kukaan ei ole täydellinen. Useimmat vain käyttävät hyväkseen tilaisuuden saada jotain parempaa kuin mihin oma taso yltäisi. Kun mies löytää nuoremman tai "paremman" naisen, kyse on aina vaihtelunhalusta ja siitä, että mies kokee tekevänsä jotenkin edullisen kaupan. Vasta parin vuoden päästä näkee ihmisen todelliset ominaisuudet, mutta silloin ei takaisinvaihtaminen enää onnistu, ja on tyydyttävä siihen, mitä on.
Naiset yleensä ymmärtävät paremmin, ettei vaihtamalla parane, koska naisen markkina-arvo laskee sen verran nuorena, että se on tavallaan mielessä jo varhaisessa vaiheessa. Mies ei tajua omaa vanhenemistaan ajoissa.
Naiset yleensä ymmärtävät paremmin, ettei vaihtamalla parane, koska naisen markkina-arvo laskee sen verran nuorena, että se on tavallaan mielessä jo varhaisessa vaiheessa. Mies ei tajua omaa vanhenemistaan ajoissa.
kyllä ne naiset pelaa sen oman pelinsä jo nuorena. Rikas mies on hyvä tulevaisuudelle. Vanha rikas mies= vielä parempi.
Meillä on yritetty pitää huolta siitä, että toiveista ja tarpeista puhutaan ääneen. Mies sanoo kaipaavansa tekoja ja seksiä, se tuntuu rakkaudelta. Minä taas sanoja ja hellyyttä, kunnioitusta.