Miten ihmeessä te tutustutte toisiin äiteihin? Minä olen vain ilmaa muille :(

Ne on pahimpia eristäjiä. Kaikki muut juttelevat kaikille, mutta sinusta ja lapsestasi ei ole kiinnostunut kukaan.

jossai äiti-lapsi piireissä ?? sellaiset paikat ovat hyviä tutustumiseen. Itsekään en ole kovin moneen äitiin vielä tutustunut kun ei kavereillakaan ole vielä lapsia.

minkä menin noihin äiti-lapsi piireihin.



Tuli mielikuva että niissä käy hyvin tietyntyyppisiä ihmisiä, sellaisia joiden kans mulla ei ollut mitään yhteistä, paitsi ne lapset.

Tajusin senkin ettei ne muut äidit ehkä yksin niin kauhean kylmäkiskoisia olleetkaan, vaan minustakin varmaan välittyi sellaine väkipakon meininki, etten oikeasti edes halunnut heihin tutustua.

Koulun kautta ollaan tultu ystäviksi muutaman mukavan äidin kanssa mutta noi pikkulapsikerhot... eii.



Mene mieluummin vaikka ilman lasta johonki sellaiseen harrastukseen mistä itse pidät paljon, siellä käy varmasti muitakin äitejä, ja kun olette tutustuneet ilman lapsia niin voittehan tehdä leikkitreffejäkin.



harrastusten kautta olen tutustunut paremmin samanhenkisiin ihmisiin, ja sitten on tietenkin naapurit, muutama ihana tyyppi on sinnekin siunaantunut, lapsikerhoissa en olisi heitä tavannut.



Tarviiko niillä ystävillä edes olla lapsia, samanikäisiä? tietenkin lapsen kannalta se olisi mukavaa mutta jos nyt äiti on yksinäinen niin kannattaa katsella muualta.

On just tällasta hitaasti lämpiävää sakkia. Tuskin sussa mitään vikaa on. Satutko asumaan Nivalan lähistöllä, mun kaveripiiriin mahtuis. :)

minun kaveripiiriin mahtuu myös! :)

Että syrjitään milloin teiniäitejä ja milloin jotain muita äitipiireissä. Olen miettinyt mistä tämä oikein lähtee, kun minusta vaikuttaa kuitenkin että meilläpäin ainakin jutellaan kaikille juttelunhaluisille.



Minä olen sosiaalinen ja kaipaan seuraa. Hain itse ystäviä ja tuttavia pyytämällä. Juttelin muiden kanssa, ja kysyin suoraan onko heillä jo liiaksi kahviseuraa, vai vaihdettaisko numeroita. Osa sanoi ettei ehdi, osan kanssa vaihdettiin muttei ystävystytty, muutamasta tuli kavereita ja yhdestä tuli hyvä ystävä. Sain paljon juttukavereota satunnaistapailuun ainakin.



Minun on vaikea jutella ihmisille, jotka eivät vaikuta haluavan puhua. Ehkä ovat arkoja, mutta en silti osaa. Yleensä yritän sanoa jotain, mutta jos vastapuoli ei lähde jatkamaan juttua ei keskustelusta tule mitään. Lisäksi jotkut äidit, ehkä yleensä ne nuorimmat, vaikuttavat tulleen puistoon sillä asenteella jo valmiiksi, että täällä on vaan niitä rasittavia vanhoja hiekkalaatikkomutseja jotka ylenkatsoo.



Minusta yatävystymunen lähtee ensisijaisesti itsestä. Ei pidä olla liian herkkänhkainen.

Käyn kyllä perhekerhoissa, ja juttelen siellä sujuvasti ihmisille, mutta he ovat vain tuttavia. Ystäviä ja kavereita kaipaisin minäkin. Tosin olen vähän vanhempi jo, 39v ja lapset on 6v ja 8v.

Sitkeys ja yhdessä tekeminen. Jos menee äitikerhoon eikä siellä ekalla kerralla kukaan ole huomaavinaan, niin se ei ole ole katastrofi vaan oletusarvo. Kuukausia pitää käydä ja sitten pikku hiljaa tutustuu.



Vielä parempi keino on mennä toimintaan mukaan. Tekevistä ihmisistä on kaikenlaisessa järjestötoiminnassa pulaa. Ei tarvi heti järjestöaktiiviksi ruveta, mutta jos vaikka tarjoutuu auttamaan jossain pienemmässä.

kotiäitejä?

Mulla on lapset 2 ja 4, mutta ovat päivät hoidossa koska käyn töissä. Ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi olla äitikavereita, en niitä ehtisi tavata lapsineen kuitenkaan.

Ei mullakaan ole tullut lasten kautta yhtä ainutta äitikaveria, mutta en niitä kyllä kaipaakaan. Asumme maaseudun laitamilla, eikä täällä ole lapsiperheitä mailla halmeilla. Lapset näkevät hoidossa toisia lapsia ja se riittää. Mulle riittää se, että tervehdin toisia äitejä, ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi niitten kanssa ryhtyä kaveeraamaan.

Mä olen varmaan just se kammomamma, en ole osannut ystäviä perhekerhoista. Seuraa kylläkin. Nyt kolmen lapsen kanssa mä vaan teen niin, että katson kellä on samanikäisiä lapsia ja Sovin treffit leikkipuistoon. Jos tuntuu, että juttu luistaa, niin sitten saatan kutsua kotiinkin. Menen siis lasten kautta. Yhden vauvan kanssa se helppo avaus on varmaan just vaunulenkkikutsu.



Mä tunnen tuota kautta liudan lähiseudun äitejä ja jonkun isänkin, ystäviä ei ole kenestäkään tullut, mutta ihan kavereita. Mitä isommiksi lapset kasvaa, niin sitä kivempaa on että tuntee niitä naapureita ja lähistön perheitä, uskaltaa päästää isompia lapsia kylään.



Mä lähtisin kyllä ensin liikkeelle sopivasta seurasta, en ystävyydestä. Se tulee jos on tullakseen.

Missä päin oulua olette? täällä kans yksi, jos alueet kohtaa niin puistossa nähdään =) (talvikangas)

Itse olen saanut uusia ystäviä Vauvan etsin ystävää-palstalta :) (löytyy keskustelujen etusivulta ihan viimeisenä)



sinne vaan viestejä!!



terveisin entinen TOSI yksinäinen äiti :)