Mä en vaan jaksais enää

Viime vuosiin ei ole kuulunut kuin vastoinkäymistä toisen perään. Kuinka paljon näitä oikein jaksaa.... Ei edes muista mikä olis ollut viimeisin iloinen uutinen, jonka olisin päässyt kaikille kertomaan. Tai no pääsinhän mä opiskelemaan viime syksynä, mutta raha-asioiden takia nekin opinnot piti jättää aloittamatta.



Itkettää, masentaa ja ahdistaa...

Ymmärrän väsymyksesi! Kyllä se oma-aikakin on tärkeää että taas jaksaa! Onko isovanhempia/kummeja jotka voisivat katsoa lapsia että pääsisitte edes vähäksi aikaa jonnekin? Tai onko esimerkiksi MLL:n lastenhoito-avusta apua vai onko lapsenne sairaus sellainen ettei uskalla jättää lasta toiselle? Tai olisiko asuinpaikkakunnallanne perhetyöntekijöitä joista voisitte saada apua?

Minulla aika sama tilanne. Tosin aloitin ne opiskleut ja nyt köyhänä elellään. Toinen lapsi sairas ja ainoa hoitaja, joka osaa hoitaa sairauden takia on mummo, joka on myös aika sairas itsekin. Välillä väsyttää ja masentaa. Entä jos käyt juttelemassa jollekin. Minäkin käyn.

Ei tätä elämää aina ymmärrä miksi se välillä potkii päähän :( Mutta toivottavasti kaikella on tarkoituksensa ja kaikki kääntyy pian hyväksi! Kokeilepa että listaat asioita jotka elämässäsi on kuitenkin hyvin, uskon että lista on kuitenkin paljon pidempi kuin vastoinkäymiset? Kuulostat hieman masentuneelta, auttaisiko että kävisit keskustelemassa jonkun ammatti-ihmisen kanssa tunteistasi? Voimia sinulle ja perheellesi!

ihanista vastauksista,tuntuu heti paremmalta!

Ei ole kummeista tms.apua meille ja vierasta apua en oikein voi pyytää,koska sairas lapsi nuori ja hän ei halua tänne ketään muuta,joten hänen mielipide on otettava huomioon.

Sairaalassa sain keskusteluapua,se oli hyvää,mutta se lopetettiin,ehkä rohkenen pyytää sitä uudelleen seuraaavassa hoitokokouksessa.

Voimia ja jaksamista teille muillekkin "kurjille",olisipa ihanaa,jos joku teistä asuisi lähellä ja voisi vaikka piipahtaa viinilasillisella joskus.

ap