Saako valittaa, jos oma elämä on tälläista? Olenko vaan masentunut?

Itseäni ahdistaa se, että nyt kun olemme saaneet asiat lasten saamisen kannalta kuntoon, muut asiat haittaavat elämää.



Mies sai vakituisen työn toiselta paikkakunnalta, ja nyt olen saanut syyttelyä siitä, että sellaiseen tilanteeseen ei saisi tehdä lapsia.



Eikö meidän elämä ole koskaan lapsille valmis?



Ap

että olen epäonnistunut elämässäni.



Siitäkin huolimatta tunnen niin, vaikka minulla on työpaikka, muutama ystävä ja aviomies.



Olisi pitänyt yrittää saada lapsia jo aiemmin, vaikka meillä olikin työttömyyttä ja elämässä ja parisuhteessa ongelmia.



Ap

ja on ihan luonnollista tuntea tuollaisia tunteita.

kolmenkympin kriisiltä. Luulet että elämä on just nyt loppumassa ja vanhenet pikavauhtia ja pitäisi olla saanut tai saada kaikki aikaan, ja lapset viimeistään nyt. Älä huoli, tuommoinen fiilis menee ajan kanssa ohi. Ja nykyään niitä lapsia hankitaan vanhempanakin, eli ei hätää vaikkei ihan vielä muutamaan vuoteen onnistuisi.

Elämässä ei koskaan tule täydellistä ja stressitöntä hetkeä saada lapsia. Onneksi, sillä lapsikin on vaan epätäydellinen pieni ihminen, ja elää ihan onnellisen elämän vaikka kaikki puitteet ei olisikaan niin viimeisen päälle. Ei kannata edes ajatella, että yritättekö lasta vai ettekö, koska jos nyt jäätte odottamaan sitä täydellistä hetkeä, ei sitä koskaan tule. Aivan kuten se elämä, jota elätte jonain päivänä lapsen kanssa, ei tule koskaan olemaan stressitöntä ja surutonta, täydellistä lapsiperheen elämää.



Koetko, että elämässä pitäisi kaiken olla kontrollissa - siis että monet asiat ovat tahdon asioita? Miksi ajattelet näin? Voi olla, että tuollainen asenne saa sinut tuntemaan jatkuvasti epämääräistä syyllisyyttä, riittämättömyyttä ja tyytymättömyyttä itseesi. Elämää ei voi kontrolloida. On turha miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin tai aiemmin.

Jos näyttää ovulaation, harrasta seksiä silloin. Jos ei näytä ovulaatiota, mene naistentautien erikoislääkärille.



Puolen vuoden projekti.

Kuulostaa kolmenkympin kriisiltä. Luulet että elämä on just nyt loppumassa ja vanhenet pikavauhtia ja pitäisi olla saanut tai saada kaikki aikaan, ja lapset viimeistään nyt. Älä huoli, tuommoinen fiilis menee ajan kanssa ohi. Ja nykyään niitä lapsia hankitaan vanhempanakin, eli ei hätää vaikkei ihan vielä muutamaan vuoteen onnistuisi.

Voi olla, että tämä on sitten sitä kolmekympin kriisiä.

Lastenhankintaa en halua enää yhtään siirtää, oli elämäntilanne mikä hyvänsä.

Nytkin olen jo ihan liian vanha, ja pelkään että jäämme lapsettomiksi sen vuoksi.

Ap

Elämässä ei koskaan tule täydellistä ja stressitöntä hetkeä saada lapsia. Onneksi, sillä lapsikin on vaan epätäydellinen pieni ihminen, ja elää ihan onnellisen elämän vaikka kaikki puitteet ei olisikaan niin viimeisen päälle. Ei kannata edes ajatella, että yritättekö lasta vai ettekö, koska jos nyt jäätte odottamaan sitä täydellistä hetkeä, ei sitä koskaan tule. Aivan kuten se elämä, jota elätte jonain päivänä lapsen kanssa, ei tule koskaan olemaan stressitöntä ja surutonta, täydellistä lapsiperheen elämää.

Koetko, että elämässä pitäisi kaiken olla kontrollissa - siis että monet asiat ovat tahdon asioita? Miksi ajattelet näin? Voi olla, että tuollainen asenne saa sinut tuntemaan jatkuvasti epämääräistä syyllisyyttä, riittämättömyyttä ja tyytymättömyyttä itseesi. Elämää ei voi kontrolloida. On turha miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin tai aiemmin.

Myönnän, että minussa asuu sisällä pieni kontrollifriikki. Yritän päästä siitä irti.

Tällä hetkellä haluan lapsen, vaikka mies joutuukin kulkemaan toisella paikkakunnalla jatkossakin. Asioille ei voi mitään. Minun pitää sitten vain pärjätä yksin, jos mies ei ole kotona. Olen vain saanut hurjasti syytöksiä siitä, että yritämme saada lapsen, ja isä ei voisi ihan jokaisena päivänä olla kotona töiden vuoksi.

Ap