Lue keskustelun säännöt.
Luotan mieheeni vain 33%. Nyt mies lähdössä "lomalle".
17.02.2012 |
Meillä on tosi vaihderikas historia takana, mies on pettänyt minua muutamaan otteeseen ihan suhteen alkuaikoina (luulen että kerran ihan silloin kun suhde oli jo aikoja sitten virallistettu mutta tätä mies ei ole ikinä myöntänyt). Mun luotto mieheen oli joskus täys 0. Nyt luottamus on vuosien myötä palannut, mutta en siltikään mieheeni luota niinkuin parisuhteessa kuuluisi. Esim. laivaristeily kavereiden kanssa (jota siis suunnittelevat), on mulle ehdoton hell no!
Mies on ruvennut nyt vikisemään miksi en luota, miksi hän ei saisi lähteä risteilylle. En voi uskoa miksi hän ei sitä tajua? (vaikka varmasti sen tietää itsekin)
Meillä on ihan pieni vastasyntynyt poikakin, joka on meidän molempien elämän suurin ilo, mutta silti en usko sen riittävän pitämään miehen aloillaan? Tää on ihan hullua miks katon tätä touhua vaan sivusta. (naurattaa ja ihmetyttää itseänikin kun tätä tekstiä luen!) Mietin tuossa eilen että jos mies oikeesti haluaa lähteä risteilylle, menköön, mutta takaisin kotiin ei ole tulemista. Mutta kun mä en ensinäkään HALUA olla sellainen vaimo joka estää miestä elämästä omaa elämäänsä vaan koska on lapsi ja vaimo kotona.
Mutta kuka edes haluaisi jättää vastasyntyneen ja vastasynnyttäneen vaimonsa kotiin ja lähteä risteilylle?
Lomantarpeensa syyksi mies toteaa että häntä ottaa päähän nää samat piirit ja että hän menee töihin ja tulee töistä (hän on ollut työelämässä viime heinäkuusta, sitä ennen ei kauheesti työhistoriaa ole!!) että kaipaa vähän irtiottoa. NO VOI JUMALAUTA KU SELLASTA TÄÄ ELÄMÄ ON!!!!!!!!!
Mitä ihmettä teen vai teenkö yhtään mitään, annan olla?? Tuntuu että voisin aivan hyvin luovuttaa kun en jaksa olla pirttihirmuna kotona että teet näin ja näin, et saa mennä sinne ja tonne koska en vain pysty luottamaan? Mulla ei ole ketään kenen kanssa puhua näistä asioista ja tuntuu että en saa mitään perspektiiviä tälle tilanteelle. :(
Kommentit (27)
Mammat, auttakaa siskoa hädässä! Nyt kaikki laivallelähtijät ilmottautumaan varjostustehtäviin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse olisin joskus puolisoani pettänyt niin ymmärtäisin kyllä TÄYSIN jos ei luottaisi minuun vielä monien vuosienkaan päästä. Sinä pienen vastasyntyneen lapsen äitinä olet erityisen herkässä tilassa ja MIEHEN pitäisi olla tukenasi, eikä ajatella vain itseään.. että hänellä on oikeus mennä jne. Nuo sinun tunteesi ovat täysin luonnollisia tilanteessasi ja täysin oikeutettuja. Älä kiellä tunteita itseltäsi äläkä mieheltäsi.
Rehellisesti sanottuna, en osaa sanoa mitä tekisin tilanteessasi. Vaikea tilanne.. Yritä kertoa hänelle omista tunteistasi, kuitenkaan syyllistämättä miestäsi. Jos vain jaksat pysyä rauhallisena ja yrittää saada miestä ymmärtämään sinua. Sen olen ainakin omassa avioliitossani huomannut, että lempeillä sanoilla saa paljon enemmän aikaan, kuin repivillä ja syyttävillä.
Tsemppiä sinulle pienen vauvan kanssa.
Mietityttää kovasti tuo sinun tilanteesi.. Kumpa voisin jotenkin auttaa. Ihmisillä on nykyään niin paljon ahdistusta.. harmi, ettei sinulla ole ketään jolle puhua. Täällä on ainakin yksi joka välittää.. t 26
mieheni petti minua suhteen alkuaikoina tuollaisella kaveriristeilyllä. kaiken lisäksi sain tuliaisiksi klamydian, jonka toteaminen kesti pitkään, koska en itse saanut mitään oireita ja miehenkin oireet sopivat eturauhastulehdukseen. lääkäri oli kysynyt mieheltä olisiko mitenkään mahdollista, että tällä olisi sukupuolitauti ja tämä oli kirkkain silmin väittänyt, että on vakituisessa suhteessa ja luottaa minuun täysin - kummasti unohtui omat tekoset, eikä sukupuolitautitestiä tehty tutkimusten yhteydessä. vasta kun hoidot eivät näyttäneet auttavan, klamydiatesti tehtiin.
jätin miehen silloin, mutta päätimme myöhemmin yrittää uudestaan. aikaisempaa pettämistä ja sen seurauksia jankattiin sekä riitelemällä että asiallisesti keskustelemalla varmasti vuoden verran ennen kuin se lopulta jotenkin "menetti" arvonsa.
kaverinsa käyvät edelleen noilla risteilyillä - nytkin on joku porukka lähdössä - ja olen monesti kysellyt, haluaako mieheni mennä. en kieltäisi, mutta varmasti miettisin todella paljon luottamuspulaa - voisi olla jopa, että vaatisin jälkikäteen sukupuolitautipolilla käynnin. uskon, että mieheni tietää tämän ja siksi kieltää koskaan haluavansa noille reissuille mukaan. eikä ole käynyt. hän tyydyttää nykyään sitä oman elämän tarvetta kavereitten kanssa saunailtoja viettämällä. ainakin vielä se on näyttänyt riittävän. mutta eiköhän tuo vielä joku päivä koe tarvetta myös muunlaiselle reissaamiselle ja samat asiat meidän on varmasti silloin käytävä läpi kuin sinun nyt.
mieheni petti minua suhteen alkuaikoina tuollaisella kaveriristeilyllä. kaiken lisäksi sain tuliaisiksi klamydian, jonka toteaminen kesti pitkään, koska en itse saanut mitään oireita ja miehenkin oireet sopivat eturauhastulehdukseen. lääkäri oli kysynyt mieheltä olisiko mitenkään mahdollista, että tällä olisi sukupuolitauti ja tämä oli kirkkain silmin väittänyt, että on vakituisessa suhteessa ja luottaa minuun täysin - kummasti unohtui omat tekoset, eikä sukupuolitautitestiä tehty tutkimusten yhteydessä. vasta kun hoidot eivät näyttäneet auttavan, klamydiatesti tehtiin.
jätin miehen silloin, mutta päätimme myöhemmin yrittää uudestaan. aikaisempaa pettämistä ja sen seurauksia jankattiin sekä riitelemällä että asiallisesti keskustelemalla varmasti vuoden verran ennen kuin se lopulta jotenkin "menetti" arvonsa.
kaverinsa käyvät edelleen noilla risteilyillä - nytkin on joku porukka lähdössä - ja olen monesti kysellyt, haluaako mieheni mennä. en kieltäisi, mutta varmasti miettisin todella paljon luottamuspulaa - voisi olla jopa, että vaatisin jälkikäteen sukupuolitautipolilla käynnin. uskon, että mieheni tietää tämän ja siksi kieltää koskaan haluavansa noille reissuille mukaan. eikä ole käynyt. hän tyydyttää nykyään sitä oman elämän tarvetta kavereitten kanssa saunailtoja viettämällä. ainakin vielä se on näyttänyt riittävän. mutta eiköhän tuo vielä joku päivä koe tarvetta myös muunlaiselle reissaamiselle ja samat asiat meidän on varmasti silloin käytävä läpi kuin sinun nyt.
Kylläpä oikein vituttaa sun puolesta!
Niin, AP:nkin pitäisi miettiä myös tätä sukupuolitautiriskiä. (vaan miten, en osaa neuvoa. Reissun jälkeen kolme kuukautta kumilla ja mies testeihin..?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kuukautta sujui jokseenkin rauhanomaisissa merkeissä. Mies on tehnyt selväksi,että jos on riitaa,ei ole rakkauttakaan(!!).
Niinpä mentiin sitten hänen ehdoilla:vaikka minulla oli asioita mielen päällä,vaikenin ettei riitaa tulisi.
Eipä siitä apua ollut. Kun koulut alkoivat,minun 'hellittely' loppui. Edellisenä päivänä mies sairasteli ja yritin helliä ja hoivata, mies vakuutteli tarvitsevansa minua,rakastavansa ym.
Sovittiin,että lähden hänen saattajakseen työterveyshuoltoon ja hän ilmoittaa mulle kellonajan,koska menemme yhdessä lääkäriin.
Sitä kellonaikaa ei koskaan sovittu. Kun huomautin asiasta,miehen ainoa kommentti asiaan oli 'niinpä'. Hän on ammattiautoilija ja kärsii iän ja ammatin mukanaan tuomista kulumakivuista. Kivut valvottivat häntä yökausia. Sanomattakin selvää,että lääkäriapu ja sairasloma tarpeen. Hän lupasi ottaa yhteyttä siis työterveyshuoltoonsa ja ilmoittaa mulle,koska menemme sinne,eilen illalla lupasi.Kun ilta tuli,miehestä ei mitään kuulunut,jolloin minä tietysti aloin ottaa selvää asiasta ja kuten jo äsken totesin,hänen ainoa kommenttinsa oli 'niinpä' ja lääkäriinmenolupaus siis pelkkää feikkiä -ainakin minun kanssani.
Väkisinkin mietin,oliko koko sairaus pelkkää keksintöä alusta loppuun asti,varsinkin kun hän ilmoitti menevänsä töihin ratin taa aamulla kello kuusi ja piste.
Mihin se 'sairaus' ja hoivantarve mahtoivatkaan jäädä ja mikä on todellinen syy tällaiselle käytökselle?
Siis musta tässä on nyt vähän miehellä tärkeysjärjestys sekaisin. Totta kai mies voi mennä risteilylle kavareiden kanssa mutta onko pakko mennä nyt jos vauva on vasta syntynyt? Nyt pitäisi tutustua kunnolla vauvaan ja olla myös äidille tukena ja turvana.