Kysymys vain poikien äideille
Kuinka kova paikka sinulle olisi, jos poikasi valitsisi vapaaehtoisesti lapsettoman naisen puolisokseen? Et siis koskaan saisi lapsenlapsia. Pystyisitkö hyväksymään tällaisen miniän perheeseesi?
Kommentit (23)
En varmaan muutenkaan mummoilisi kovinkaan paljon. Mutta eihän sitä voi tietää. Nyt ainakin tuntuu, että pikkulapset ovat kivoja vain hyvinhyvin pieninä annoksina.
Tälläkin hetkellä minulla ja ystävilläni on eri elämänvaiheet ja silti kukaan ei tunne olevansa ulkopuolinen. Päin vastoin myötäelämme hyvinkin toistemme elämäntilanteita. Moni on eronnut, joku elää nyt yksin jollakin on uusi romanssi, jollakin uusioperhe. Minulla on pieniä lapsia, useimmalla jo aikuisia. Jos ei koskaan saa lapsenlapsia se kirpaisee varmasti, silti jokainen on elänyt ja kokenut sen verran paljon, että pystyy käsittelemään senkin tunteen, ymmärtää siihen johtaneet syyt ja osaa varmasti olla onnellinen siitä, mitä on itse saanut kokea äitinä.
... mutta mieti sitä tilannetta, kun kaikki ystävät puhuvat vain ja ainoastaan lapsenlapsistaan. Tulet olemaan täysin ulkopuolinen heidän seurassaan. Samalla tavalla kuin tahattomasti lapsettomat, jotka joutuvat päivästä toiseen kuuntelemaan ystäviensä lapsijuttuja.
Ja mä en tajua, että jollekin tulee edes mieleen poihtia moista.
Mun pojat saa rakastua ihan oman mielensä mukaan ja koska mä rakastan mun poikia niin opettelen pitämään myös heidän puolisoistaan, opettelen siis, jos pitämistä ei automaattisesti tapahdu. Ja sillä ehdolla että ovat pojilleni hyviä ja rakkaita. Ihan sama, onko kyseessä tumma tai vaalee, nainen tai mies, lapseton tai lapsellinen, rikas tai köyhä, ruma tai kaunis...
Ihan yhtä lailla tyttöjen äidille voi käydä niin, etteivät omat lapset halua lapsia.
En mä ole tehnyt lapsiani siksi, että ne tekisivät mulle lapsenlapsia.
Vaikka ne kaikki päättäisivät olla ihan tietentahtoen olla hankkimatta lapsia, se olisi ok. Lapseni päättävät omasta elämästään.
Ei me asuta missään Kiinassa.
Ihan yhtä lailla tyttöjen äidille voi käydä niin, etteivät omat lapset halua lapsia.
...jos niillä ei ole sen verran munaa että sanovat puolisolleen että haluavat lapsia - jos niitä haluavat - tai vaihtavat siinä tilanteessa naista.
Tosi naurettava aloitus.
...jos niillä ei ole sen verran munaa että sanovat puolisolleen että haluavat lapsia - jos niitä haluavat - tai vaihtavat siinä tilanteessa naista.
Tosi naurettava aloitus.
En ymmärrä miksi lasten tekeminen olisi niin välttämätöntä.
Kuinka kova paikka sinulle olisi, jos poikasi valitsisi vapaaehtoisesti lapsettoman naisen puolisokseen? Et siis koskaan saisi lapsenlapsia. Pystyisitkö hyväksymään tällaisen miniän perheeseesi?
En ole koskaan ajatellut asiaa, koska se ei ollut minulle tarkoitettu. Olen jo 3 lapsen mummo, vaikka itsellä on vain yksi poika. Miniä oli jo raskaana, kun avioituivat. Toisella sisarellani pojalla ei ole lasta, koska vaimonsa ei voi saada. Meitä on kolme tyttöä, joten me kaksi olemme mummoja. Molempien sisarieni kanssa emme ole olleet yhteydessä vanhempiemme kuoltua. Kun pojalleni tuli 3 poikaa, niin mummottoman sisaren kanssa kaikki yhteydet poikkesivat luonnollisesti. Koska sisareni sai poikansa jo 17-vuotiaana, hän olisi ollut ihan hyvä nuori mummo ajallaa, mutta kun luoja ei suonut hänelle sitä mummona olemisen autuutta, hän katkeroitui. Itse en voisi kuvitellakaan etten olisi mummo, pojat ovat niin ihania, on kiva lehteä aina jonkun pojan kanssa lomalle etelään, ja kiva tehdä heille ruokaa ja leipoa yhdessä pizzaa jnr.. Kiinalaisessa ravintolassa pojat tykkää syödä. Varmasti elämä olisi tyhjä ilman pojanpoikia, niin ihanaa on olla mummo. Pojat rakastaa ukkkiaan ihan yhtä paljon kuin minuakin, ainakin silloin kun kyse on ukin lompakosta.
Kuinka kova paikka sinulle olisi, jos poikasi valitsisi vapaaehtoisesti lapsettoman naisen puolisokseen? Et siis koskaan saisi lapsenlapsia. Pystyisitkö hyväksymään tällaisen miniän perheeseesi?
En ole koskaan ajatellut asiaa, koska se ei ollut minulle tarkoitettu. Olen jo 3 lapsen mummo, vaikka itsellä on vain yksi poika. Miniä oli jo raskaana, kun avioituivat. Toisella sisarellani pojalla ei ole lasta, koska vaimonsa ei voi saada. Meitä on kolme tyttöä, joten me kaksi olemme mummoja. Molempien sisarieni kanssa emme ole olleet yhteydessä vanhempiemme kuoltua. Kun pojalleni tuli 3 poikaa, niin mummottoman sisaren kanssa kaikki yhteydet poikkesivat luonnollisesti. Koska sisareni sai poikansa jo 17-vuotiaana, hän olisi ollut ihan hyvä nuori mummo ajallaa, mutta kun luoja ei suonut hänelle sitä mummona olemisen autuutta, hän katkeroitui. Itse en voisi kuvitellakaan etten olisi mummo, pojat ovat niin ihania, on kiva lehteä aina jonkun pojan kanssa lomalle etelään, ja kiva tehdä heille ruokaa ja leipoa yhdessä pizzaa jnr.. Kiinalaisessa ravintolassa pojat tykkää syödä. Varmasti elämä olisi tyhjä ilman pojanpoikia, niin ihanaa on olla mummo. Pojat rakastaa ukkkiaan ihan yhtä paljon kuin minuakin, ainakin silloin kun kyse on ukin lompakosta.
Kuka on niin idiootti että antaa välien mennä katki jonkun lastenlasten takia? Olet typerä. Ei tuo ole kenellekään syy katkeroitua.
hän luopuu äidistään. Minulla ei ole mitään tekemistä hänen päätöstensä kanssa enää siinä vaiheessa. Miniä ei ole siis minun perhettäni vaan hän on poikani puoliso. He ovat silloin oma perheensä ja minä en enää kuulu siihen.
Haluan ainoastaan kannustaa ja tukea häntä ja hänen puolisoaan kaikessa missä he haluavat minun heitä tukevan. Jos eivät halua, sekin on fine.
On itsestäänselvää, että naimisissa oleva poikani ja hänen vaimonsa ovat yhtä, joten toista puolisoa ei voi kritisoida kritisoimatta samalla myös toista. Eli suomeksi: Hyväksymiseni on itsestäänselvyys ja automaattista.
Ja mä en tajua, että jollekin tulee edes mieleen poihtia moista.
Mun pojat saa rakastua ihan oman mielensä mukaan ja koska mä rakastan mun poikia niin opettelen pitämään myös heidän puolisoistaan, opettelen siis, jos pitämistä ei automaattisesti tapahdu. Ja sillä ehdolla että ovat pojilleni hyviä ja rakkaita. Ihan sama, onko kyseessä tumma tai vaalee, nainen tai mies, lapseton tai lapsellinen, rikas tai köyhä, ruma tai kaunis...
sillä jos en hyväksyisi, olisivat välit poikaani pilalla ja sitä en ikimaailmassa halua.
Mutta haluaisin kyllä kovasi lapsenlapsia tulevaisuudessa ja olisi se surullista, jos niitä ei tulisi.
tai muuten biologinen kello erottaa eli halutaan niin eri asioita, että ero iskee.
... mutta mieti sitä tilannetta, kun kaikki ystävät puhuvat vain ja ainoastaan lapsenlapsistaan. Tulet olemaan täysin ulkopuolinen heidän seurassaan. Samalla tavalla kuin tahattomasti lapsettomat, jotka joutuvat päivästä toiseen kuuntelemaan ystäviensä lapsijuttuja.
Ja mä en tajua, että jollekin tulee edes mieleen poihtia moista.
Mun pojat saa rakastua ihan oman mielensä mukaan ja koska mä rakastan mun poikia niin opettelen pitämään myös heidän puolisoistaan, opettelen siis, jos pitämistä ei automaattisesti tapahdu. Ja sillä ehdolla että ovat pojilleni hyviä ja rakkaita. Ihan sama, onko kyseessä tumma tai vaalee, nainen tai mies, lapseton tai lapsellinen, rikas tai köyhä, ruma tai kaunis...
Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi. Ymmärrän täysin lapsettomuudesta haaveilevia.
Näen asian niin, että jokainen pohtii asian ensin itsekseen, mies ja nainen yhtälailla, ja sitten parisuhteessa sovitetaan näkemykset yhteen tai etsitään sellainen joka sopii omiin perhekuvitelmiin.
Minä en tehnyt lastani siksi että saisin lapsenlapsia. On täysin hänen ja hänen puolisonsa asia hankkivatko lapsia vai eivät. Se ei minun hyväksymisestäni mihinkään muutu. Ihan sama kuin jos lapsi on homo/lesbo/bi/trans, se on hänen ominaisuutensa jota en tietenkään voisi olla hyväksymättä.
Antakaa lastenne elää oma elämänsä. Teillä ei ole mitään oikeutta olettaa heidän tekevän lapsia, elävän normaalia heteroelämää (mitä se on) tai hankkivan omistusasuntoa.
aika typerä aloitus.
Tottakai olisin iloinen että saisin lastenlapsia, mutta onneksi kestän myös toisten onnen omista lastenlapsistaan, vaikka omia en saisikaan.