Miten eroon syömishimosta?

Itse olen kärsinyt samasta ongelmasta. Tai no, kärsin edelleen, mutta itsekurilla tilanne on hallittavissa.



Eli siis minulla tilanne oli se, että en koskaan lopettanut syömistä siinä kohtaa, kun napa kirjaimellisesti jo paukkui. Sitä vain söi ja söi, ilman että nautiskeli tai maisteli ruokaa. Mulla syöminen oli osin tunnesyömistä, lapsuudesta asti esim. pahaa mieltä lääkittiin meidän perheessä herkutellen. Samoin stressi saattoi laukaista syömisen. Sitten kun housut alkoivat kiristää, niin otin itseäni niskasta kiinni. (mitä oli käynyt jo 100 kertaa aiemminkin, mutta laihoin tuloksin.) Avainasemassa on säännöllinen syöminen: pienehköjä aterioita 2-4 h välein, proteiinia lisäten. Lisää EI ota, vaikka mieli huutaisikin lisää. Yleensä kun kävelee pois ruoan näkyviltä niin huomaakin, ettei tarvitsekaan lisää. Ne herkut ja erityisesti himottavat ruuat pitää laittaa pannaan, eli et osta niitä kotiin, jolloin niitä ei tule syötyä. Jos sinäkin minun tavoin olet sokerihiiri, niin vasta kun pahin himo on laantunut, voit sopia herkkupäivästä, jolloin syöt kohtuullisen määrän niitä lempiherkkujasi - ja palaat sitten taas ruotuun. Ja kuten aina, alku on aina kivinen, mutta tuntuu jälkeenpäin hyvältä kun on sanonut ei kiusauksille! Ainiin ja se on ihan tutkittu juttu, että kun muut aistit simuloituvat syödessä, sitä syö huomaamattaan enemmän kuin normaalisti. Niinpä kun syöt, keskityt vain syömiseen, et lue lehteä tai katso tv:tä. Mieti myös, millaisissa tilanteissa syöt - syötkö esim. suruun tai stressiin? Kun tiedostaa ongelman, osaa varautua ja vastaavassa tilanteessa purkaa sitä omaa oloaan johonkin muuhun, kuin ruokaan.



Tsemppiä! Ja se helpottaa ajan kanssa ja sipsipussin kerralla syöminen alkaa etoa lopulta.

En ole sokerihiiri, rasvainen ja suolainen on mun juttu.



Tekstisi on tuttua, mutta mä en löydä tuota selkärankaa joka pitäisi mut erossa ruoasta. Yli 10v olen yrittänyt:(