Kaikki velat kilahtaa 40-vuotiaina!

Ja miksipä ei olisi, totuushan tulee av-mamman suusta.

mutta kyllä aika moni. Itse olen juuri tuossa iässä ja ennen olin hyvin huoleton lapsiasian suhteen, ajattelin että eipä se haittaa vaikkei niitä koskaan tulisikaan. En siksi etsinyt itselleni kumppaniakaan (olen sinkku). Nyt on tullut hätä että pitäisi sittenkin saada ainakin yksi lapsi ja sitä varten pitäisi se isäkin etsiä.

Nyt ne nelikymppiset velat ovat jo tosi varmoja päätöksissään

Mä olen 45-vuotias vela, enkä tietääkseni ole kilahtanut. Tuttavapiirissäni on paljon samanikäisiä ja vanhempia ei-kilahtaneita veloja. Varmaan meitä joku kilahtaakin, en kiellä.

että monella se velana eläminen ja sen hienouden korostaminen oli isolta osin itsesuojelua. Että kun elämä ei tarjonnut muuta, niin oli helpompi esittää, että kyseessä on oma ehdoton valinta.



Mutta aivan varmasti vähintään puolet veloista on oikeasti sitä vapaasta tahdostaan, ja haluaakin elää niin, katumatta sitä jälkeenpäin.

sitten 37-vuotiaana alkaa kauhea pörräys ja ukon etsiminen. Toiset alistuu huonoon mieheen ja osa kohtaloonsa ja sitten ollaan surullisia ja kadehditaan pää kallellaan kun meidän perheen isukki pesee ripulia vauvan pyllystä.

Vielä vähemmän heitä kaipaa, kun käy lapsiperheissä kyläilemässä. Hoivaviettiä voi toteuttaa monella muullakin tavalla. En ole koskaan halunnut tai ollut haluamatta lapsia, elämä on vain mennyt näin.



Yllättävän paljon lapsista ja nuorista on ongelmia, kun heillä kuitenkin ovat nämä "rakastavat" vanhemmat.