Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
No niin, nyt sitten meilipiteitä...Kumpi on kohtuuton...
16.02.2012 |
Eli kerron ensin vähän taustoja..
Perheessä lapsia kohta kolme. Yks teini, toinen 3v ja kolmannen laskettuaika on 5.5.
Mies joka tykkää pelata totoa ja minä äiti.
Ruotsissa järjestetään joka vuosi toukokuussa isot ravit. Tänä vuonna ne järjestetään 25.-28.5.
Mies tahtoisi mennä, minun mielestäni ne pitäisi jättää väliin.
Ai miksi?
No perusteluni.. Mielestäni mies joutaisi jättää kolmen päivän ravi ja kaljoittelureissun väliin siksi että meille on juuri syntynyt lapsi. Kaksi edellistä raskautta on mennyt kehdella viikolla yli, joka ei tietty tarkoita sitä että tämäkin automaattisesti menee, mutta mahdollisuus on olemassa.
Tilanne on kokonaisuudessaan uusi minulle, samoin kuin toiselle, 3v lapselle.
Oman jaksamiseni takia en tahtoisi jäädä heti kotiin yksin neljäksi vuorokaudeksi kahden pienen lapsen kanssa. Ei voi tietää meneekö synnytys hyvin vai olenko kovinkin toipilas viel tuossa vaiheessa. Jos raskaus menee 2vkoa yli niin vauvahan on vasta noin viikon. Toki voihan se syntyä myös etuajassa, jolloin vauva olisi jo muutaman viikon vanhempi ja ehkä minä toipuneempi ja kotonakin systeemit ja asettuneemmat.
Ei voi tietää.
Sitten on vielä tietty tuo 3v. jonka suhtautumisesta uuteen tulokkaaseen ei voi tietää mitään..
Entäpä jos tulokas onkin koliikki vauva?
Isä ei aio pitää isyyslomaa heti vauvan synnyttyä vaan vasta kesällä jotta saa pidemmän loman sinne.
Joudunhan toki pärjäämään lasten kanssa normaalit työpäivätkin isän ollessa töissä, mutta onko mun oikeasti oltava valmis jaksamaan usean vuorokauden pätkä heti alkuun, jotta mies pääsee reissulleen???
On maailmassa toki yksinhuoltajia ja muitakin pakottavia tilanteitä joissa äiti on yksin lasten kanssa, mutta meidän perheessä niitä vanhempia on kuitenkin kaksi.
Mies perusteli omaa kantaansa sillä että tämä on se yksi iso homma vuodessa missä hän tahtoo käydä ja että minä olen kohtuuton kun estän hänen harrastuksensa näin. Kuulemma oman jaksamisensa takia hän tahtoo mennä. Ja onhan meillä sitten se seisemän viikon yhteinen loma kesällä. (kesäloma 4vkoa+ isyysloma)
Eli kumpi on kohtuuton?
Pitäisikö isän jättää reissu väliin ja olla kotona apuna vai onko äidin vaan jaksettava että isä pääsee reissuunsa???
Nyt niitä mielipiteitä...
Olen valmis ottamaan tuomionne vastaan... ;)
Kommentit (67)
meillä oli la 9.5 ja lapsi syntyikin vasta 26.5. joku nyt varmaan tunnistaa mutta tunnistakoon. en minä suostuisi kyllä, sairaalassaoloaikakin voi venähtää milloin mistäkin syystä, ei aina kaikki mene oppikirjojen mukaan. tuon lapsen kanssa kotiuduin 3.6 eli jos miehesi oli ollut mieheni tuolloin, olisi missannut synnytyksen ja olisin ollut yksin koko pitkän ajan sairaalassa, eikös niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaisi ainakin hyvin, minä vuonna lapsi syntyi, kun jäi Ruotsin ravit väliin :D.
Itse olin ensimmäisen lapsen kanssa yksinhuoltaja ja jäin kyllä vauvan kanssa yksin kotiin heti sairaalasta päästyäni (pelotti kyllä aluksi olla ihan yksin vauvan kanssa - etenkin öisin). Nyt kun asun avoliitossa, en voisi kuvitellakaan miehen ehdottavan, että lähtisi juuri vauvan syntymän tienoilla matkoille - etenkään 'huvimatkalle'. Avomieheni, eli kuopuksen isä, jätti myös pitkät työmatkat kuukautta ennen laskettua aikaa, koska se oli hänen työnsä kannalta ihan mahdollinen valinta.
Varmasti sinä kyllä pärjäät teinin, kolmevuotiaan ja vauvan kanssa, mutta minusta miehenkin paikka on kotona tuossa tilanteessa, jos kerran samaa perhettä ollaan.
Mun mielestä on naurettavaa edes keskustella että pääseekö mies riennoilleen kun kotona on vastasyntynyt ja 3-vuotias, siis kyse on miehen omasta perheestä! Äidillä ei ole mahdollisuutta haluaisko hän kenties festareille tai kylpylään tms, on itsestään selvää että hänen tehtävänsä on hoitaa vauvaa! Miksi sitten miehellä, lasten isällä, oikeus valita että osallistuuko vai ei?!?
Mä en oo ikään tajunnu tätä asettelua että mies on aina vaan se pikkupoika tai nuori kloppi joka yrittää keinoin millä hyvänsä päästä livohkaan ikävistä velvoitteista ja äiti on ilkeä ja kieltää. Mies on ISÄ. 3-vuotias tarvitsee paljon huomiota ja aikaa juuri noina kriittisinä ensi päivinä. Kumman tarpeet menevät edelle, miehen vai 3-vuotiaan lapsen? Mielestäni tässä ei ole mitään epäselvää.
Täytyy sanoa että mun mies ei ole mitenkään parempi kuin ap:n. Vois ihan hyvin ehotella jotain tuollaista. Onneksi kuitenkin on ymmärtänyt jos olen sanonut että ei käy. Ottaahan se silti päästä että aikuiselle joutuu asettamaan rajoja kuin lapselle.
Ja töissä on munkin mies aina, perustipa vielä yrityksenkin kupuksen vauvavuotena. Kuopus heräili 3-10 kertaa joka yö yli vuoden ikään. Ilman omien vanhempieni apua en tiedä missä olisin nyt. Yhdyn kyllä tuohon aiemman kirjoittajan kommenttiin, että se kyllä jättää pysyvät jäljet jos mies jättää äidin selviytymään yksin silloin kun apua oikeesti tarvitsee enemmän kuin mitään.
Vaikka hänellä on tämä yksi tärkeä reissu kerran vuodessa, niin kyllä hän sen mielestäni voisi jättää väliin tällä kertaa jos teille on juuri syntynyt vauva.
Ei nyt luulisi että miehen jaksaminen on tästä yhdestä reissusta kiinni.
Ja voisihan mies tehdä jonkun korvaavan reissun tänä vuonna myöhemmin, jos reissuun on ihan pakko päästä.
että jos vauva syntyy ajallaan ja arki alkaa pyöriä, niin minun mielestäni mies voisi lähteä reissulleen.
Mutta sitten luin noita muita vastauksia ja tajusin, että olen itsekin ollut samankaltaisissa tilanteissa, joissa puolison tukeen ja kumppanuuteen ei voi luottaa kriisi/erikoistilanteissa ja arvaa mitä... erohan siinä tuli.
Kyse ei oikeastaan ole siitä, etteikö pärjäisi lasten kanssa. Minäkin olen pärjännyt (ulkoisesti) hyvin yksin koko ajan. Mutta eron jälkeen tajusin, että on paljon helpompaa olla virallisesti ja oikeastikin yksin, kuin odottaa "myönnytyksiä" joita ei koskaan tule.
Ymmärrän teidän tilanteessa miehesi pointin: reissu on hänelle tärkeä. Mutta hänen pitäisi laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja nähdä, että oman lapsen syntymä on kyllä paljon tärkeämpi ja olla valmis neuvottelemaan ja miettimään vaihtoehtoja. Minä en miehenäsi olisi lähtenyt ollenkaan tuolle syyttelylinjalle ("olet kohtuuton"), vaan jo alunperinkin esittänyt asiani aivan toisin.
En tiedä mitä tekisin sinua. Jos kiellät aikuista lähtemästä, miehesi on katkera sinulle. Jos uuvut ja tunnet itsesi hylätyksi reissun aikana, olet itse katkera. Tosi hankala tilanne. Koittakaa neuvotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toteuttaa haluamaansa harrastusta, vaikka uusia lapsia syntyykin. Ajankohta reissulle on kyllä huono ja luulisi aikuisen miehen sen tajuavankin. Jos lapsi nyt sitten syntyy vaikka etuajassa voihan mies tällöin lähteä reissuun jos se sopii sen hetkiseen tilanteeseen.
tiedossa. Ehkä olisi hänelle kiva päästä. Jos kuitenkin on jatkuvasti TOTOIlemassa, saisi minusta jättää tuollaisena ajankohtana reissunsa väliin.
Vaikka hänellä on tämä yksi tärkeä reissu kerran vuodessa, niin kyllä hän sen mielestäni voisi jättää väliin tällä kertaa jos teille on juuri syntynyt vauva.
Ei nyt luulisi että miehen jaksaminen on tästä yhdestä reissusta kiinni.
Ja voisihan mies tehdä jonkun korvaavan reissun tänä vuonna myöhemmin, jos reissuun on ihan pakko päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaa mennä vain vieraisiin, kun omasta vaimosta ei ole sellaista iloa. Synnytyksen jälkeen voi tulla monenlaisia ongelmia niin äidille kuin lapsellekin. Jonkun pitää katsoa esikoisen perään, jos äiti tai vauva joutuu takaisin sairaalaan. Eikö sitä totoa voi pelata netin kautta? Imetys epäonnistuu, jos äiti stressaantuu. Kumpi miehelle on nyt tärkeämpi, vauva vai hevoset? Mieshän ajattelee vain itseään. Se pitkä kesälomakin tulee otetuksi, ei vauvan, vaan miehen iloksi ja hyödyksi.
jos kerta 3 kertaa viikossa käy jo omissa harrastuksissa ja saunailloissakin yms silloin tällöin.
Mun mielestä 4 päivän ryyppääminen ei edistä mitenkäänpäin jaksamista.
Mun mies ei edes harkitsisi lähteä tuollaiseen reissuun tuollaisena aikana.
Matkustaa paljon työreissuja ja kuukaus ennen laskettua ikaa ja kk sen jälkeen ilmoittanut aina, ettei matkusta. Eli ilmoittaa työnantajalleen, ettei ole käytettävissä edes hätätapauksessa tuona aikana. Ja tämä on aina sopinut työnantajalle. (meillä 4 lasta)
Eli sun mies kohtuuton todellakin ja todella lapsellinen.
Asia olis hieman toinen jos ei kävisi 3 kertaa viikossa harrastuksissaan joka mun mielestä paljon lapsiperheessä. tai saunailloissa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat tuttujen mukaan tosi ryyppy- ja pettämisreissuja. Laivalla maataan pitkin poikin.
Kuinka avuttomia ihmisten pitää olla jos ei 3-4 pv saada järjestettyä niin että mies pääsee tärkeään reissuunsa. Äidin tarvitsee olla todella heikko ja teinin saamaton jos eivät noin lyhyttä aikaa pärjää keskenään ja saa hoidettua perheen pienempiä.
Ellitlopet on viikonloppuna, joten onko kaikki isovanhemmat ja tukijoukot viikonlopun töissä?
Ihmetten onko tähän ketjuun vastannut vain pienten vauvojen äitejä, odottajia tai raskautta suunnittelevia. Nyt kun omat lapset on jo vanhempia ymmärtää että neljällä päivällä jossain aikojen kuluessa ei ole mitään merkitystä. Luulisin ap:n tämän ymmärtävän vanhimman lapsen ollessa jo teini-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka avuttomia ihmisten pitää olla jos ei 3-4 pv saada järjestettyä niin että mies pääsee tärkeään reissuunsa. Äidin tarvitsee olla todella heikko ja teinin saamaton jos eivät noin lyhyttä aikaa pärjää keskenään ja saa hoidettua perheen pienempiä.
Ellitlopet on viikonloppuna, joten onko kaikki isovanhemmat ja tukijoukot viikonlopun töissä?
Ihmetten onko tähän ketjuun vastannut vain pienten vauvojen äitejä, odottajia tai raskautta suunnittelevia. Nyt kun omat lapset on jo vanhempia ymmärtää että neljällä päivällä jossain aikojen kuluessa ei ole mitään merkitystä. Luulisin ap:n tämän ymmärtävän vanhimman lapsen ollessa jo teini-iässä.
vaan siitä, että sen miehen paikka olisi tuossa vaiheessa kotona eikä kuormittamassa tuoreen äidin ja teinin elämää.
Omasta puolestani päästäisin miehen matkalleen, mutta kyllä, olisin katkera. Näinkö vähän perhe miehelle merkitsee? Ja vielä tuo syyllistäminen, että miehen ainoa meno eikä vaimo päästä... Tuo on ehkä pahinta!
Mitä se mies tosiaan suunnittelee, jos raskaus on yliaikainen ja päätyy sektioon? Jos vauva syntyy 20.5. sektiolla, niin äiti on vielä tosi kipeä ja pystyy juuri ja juuri hoitamaan vauvaa. Kuka sen 3-vuotiaan hoitaa? Mies siis lähtisi matkalleen suunnilleen päiviä tai kaksi sen jälkeen, kun äiti on kotiutunut. Eikö edes hävetä?
Ap, sinä voit tässä vain hävitä. MIes on katkera marttyyri, jos ei pääse. Jos pääsee, sinä olet katkera marttyyri.
Teepä näin: kerro miehellesi tyynesti ja rauhallisesti nuo pelkäämäsi tilanteet: olet kipeä sektiosta etkä voi nostaa 3-vuotiasta, vauva syö koko ajan ja 3-vuotias on hylätty teinille. Mustasukkaisuus nousee ja on ongelmana sitten pitkään. Kysy, miten mies ajatteli tämän asian järjestää.
Tämän jälkeen toteat, että mies on aikuinen ja tekee itse päätökset reissuistaan mutta että kotiin ei tule väsynyt ja humalainen mies vaan matkasta virkistynyt ja levännyt mies, joka heti ottaa arjen vastuun, kun sinulla on ollut rankka viikonloppu.
Tajuaisikohan jotain?
jos teini ajaa mopolla puuhun? Mitä jos 3 vuotias tippuu kiipeilytelineeltä ja murtaa kätensä? Mitä jos synnytys päättyy sektioon? Mitä jos kaikki meneekin hyvin? Uskallatteko mitään suunnitella etukäteen vai kaatuko kaikki jossitteluun? Suunnitelmia pystyy muuttamaan ja matkoja perumaan mikäli ongelmia tulee vastaan. Miehen hyvää isyyttä tai sitä onko mies hyvä, tukea antava puoliso ei ratkaise neljä päivää ravireissulla. Todellisuudentaju oli paikallaan monille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihanko niin paljon loukkaantumista sallitaan miehelle tässä tilanteessa, että oikein vauvalle katkeroidutaan. Anna mun kaikki kestää.
luvata olla ryyppäämättä? Eli, että olisi heti kotiin tullessaan valmis auttamaan sinua. Minusta se on vähintä mitä hän voi tehdä, jos reissuun lähtee. Jos sitä ei pysty lupaamaan, niin aika ihmeellistä kyllä.
Aikoinaan minulle kävi näin, että tulin toisen lapsen kanssa sairaalasta kotiin perjantaina ja lauantai aamuna mieheni lähti Pietariin työkavereittensa kanssa viikoksi. Esikoinen oli 1,5 vuotias. Mitään läheisten tukiverkostoa meillä ei ollut. Minä olin siihen aikaan niin "tyhmä" että olin vain tyytyväinen että lapsi syntyi ennen laskettua aikaa niin en tarvinnut miettiä mihin esikoisen olisin laittanut jos toisen lapsen synnytys olisikin mennyt laskettuun päivään asti..Säälittää nytkin tuon aikainen minä..
Heitänpä tähän väliin taas kommenttia..
Kaikkia onnettomuustilanteita ym ei tietenkään voi ennakoida eikä jossittelu sinänsä kuulu asiaan mutta..
kuvittelin tosiaan kun synnytys on noinkin liki että reissu automaattisesti jää tällä kertaa väliin.
Mieheni on kyllä ihan aikuinen mies eikä mikään keskenkasvuinen nulikka, hoitaa kyllä vastuunsa ja lapsensa jne. Siksi tulikin täytenä yllätyksenä tämä asenne kyseistä reissua kohtaan.
Väittäisin kuitenkin mieheni tuntien että jos esim olisin sairaalassa tai vauva olis vakavasti sairas tai jotain erittäin vakavaa vastaavaa kävisi, mies jäisi kyllä tietenkin kotiin.
Itse ajattelen asiaaa juuri ehkä eniten 3v. kannalta, joka jo tässä vaiheessa tuntee mustasukkaisuutta vauvasta (sanoo että sit äiti rakastaa vaan enemmän vauvaa). Ehdottomasti juuri hän tarvitsisi isiä kotona jolta saisi sen täyden huomion.
Jos käy niin että vauva onkin sieltä vaativammasta päästä niin huomion osoittaminen samanaikaisesti 3v. on todella hankalaa. Väittäisin että jää väkisinkin hieman "sivuun" kaiken alkusählän keskellä.
Kuulee noita juttuja noista pettämisreissuista ym mutta meillä on tuo asia puitu jo aikanaan, ja tässä ei nyt siitä ole kyse. Heppatytöt voi siis ihan rauhaasa olla raveissa.. =)
on, että jos mahdollista yrittäisitte järjestää sinulle lisäapua kotiin, esim. äitisi tai anoppisi ja mies voisi tehdä reissunsa ilman, että sinä väsyt lastenhoitotaakan alle ja mies tuntee huonoa omaatuntoa reissunsa takia.
Kokemuksesta tiedän, että jos mies joutuu tämän vuoden ainoan tärkeän menonsa perumaan sinun pyynnöstäsi, se tulee näkymään hänen asenteessaan sinuun pitkän aikaa. 4 päivää ei lopultakaan ole mikään kohtuuttoman pitkä aika, jos miehesi muuten osallistuu lastenhoitoon ja perheen arjen pyöritykseen parhaansa mukaan.
mutta mä ajattelisin, että jos vauva on jo syntynyt ja kaikki on mennyt hyvin, siis te olette kotona ja suht voimissanne, niin mä antaisin mennä. Teini vois hoitaa kauppareissut ja jotain muuta pientä ihan ilman traumoja ja sovitusti. En pyytelis sukulaisia apuun, vaan pärjäisin kyllä kahden pienen kanssa pari päivää.
Jotenkin ajattelisin, että jos tää on se miehelle just kaikista tärkein juttu, niin mulle olis tärkeetä, että se pääsee sinne. Muutama päivä sinne tänne. Tiedän, että se aattelee sit joskus samalla lailla. Näin meillä =)
Alue: Aihe vapaa
Juu, olis pitäny vähän paremmin ajoittaa tuo homma... ;D
Kyllä se tiedossa on että kotoa käsinkin voi totoa pelata, mut eihän se nyt ole ollenkaan sama asia kun olla paikan päällä. Puuttuu sew fiilis, ja ne kaverit ja tietty se olut. (Ei sillä etteukö kotonakin vois olutta ottaa mut kuitenkin)