Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa ohjeet anopille millainen hänen pitää olla että miniä pitää hänestä ja kaikki toimii!
15.02.2012 |
Haluan poikien äitinä tarkat ohjeet että en menetä lasten aikuistuttua kiinteää yhteyttä poikiini.
Kommentit (25)
Minä toivoisin rentoa ja puheliasta anoppia. Oma anoppikokelaani on sisäänpäinkääntynyt ja hiljainen. Kuuden vuoden aikana en vieläkään tunne oloani kotoisaksi ja rennoksi hänen seurassaan. Myöskään arvomaailmamme eivät kohtaa, hänestä kirjat ovat pölynkerääjiä ja minä taas rakastan niitä. Eniten ehkä ärsyttää, että kutsut juhliin tulevat edelleen hänen kauttaan. Tämä ei tietenkään ole hänen vikansa mutta ärsyttää miten hän vain ilmoittaa meidät mukaan ja mainitsee asiasta ruokapöydässä.
Rentoutta ja keskusteluyhteyttä siis toivoisin. On aika surullista, etten ole koskaan jutellut kunnolla tai nauranut anoppikokelaan kanssa. Hänelle itselleen sattui hieman haastavampi anoppi, joten ehkä hän ei uskalla olla oma itsensä nyt anoppikokelaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy tarvitseeko miniä apuasi jossain, mutta älä missään nimessä vain mene ja ala siivota tms. Kysy, voitko hoitaa lapsia, tulisivatko lapset yökylään mummolaan, lähtisittekö yhdessä ostamaan lapsille vaatteita (siis jos on rahaa). Neuvo, jos miniä neuvoa kysyy, muuten pidä neuvot omana tietonasi. Kehu miniäsi laittamaa ruokaa, ompelemia verhoja. Kehu miniäsi vaatteita, hiuksia tms, sano häntä suloiseksi, kauniiksi ja että olet iloinen kun poikasi on saanut juuri hänet vaimokseen. Älä silti ylikehu ja jatkuvaasti, mutta joskus jotain kivaa.
Älä koskaan moiti, älä puolustele poikaasi, älä asetu poikasi ja miniäsi väliin. Kutsu poikasi perheineen syömään, tee kaikkesi että lapsenlapsesi viihtyvät luonasi; varaa kirjoja, pelejä, piirustusvälineitä, leluja. Ole lastenlastesi kanssa, kehu heitä ja kerro miten rakastat heitä.
Siinäpä jotain.
Harmi vaan että asuu niin kaukana, ettei nähdä kovin usein. :( Tykkään anopistani kovasti ja hän minusta. Sanoikin ihanasti juuri äidilleni, että "olen onnellinen kun poikani löysi noin ihanan vaimon itselleen ja iloinen että olemme läheisiä *****n kanssa, melkein kuin olisi oma tyttäreni." :)
Äläkä yritä ylläpitää poikiisi liian läheisiä suhteita. On ihan tervettä, normaalia ja jopa toivottavaa, että jossain vaiheessa muut naiset ajavat äidin edelle, eivätkä kerro aina kaikkea äidille tai tanssi äidin pillin mukaan.
Meillä anoppi yritti kovasti puuttua asioihin ja uteli mieheltä - ja minulta - kaikenlaista, huonoin tuloksin.
Kun ei olisi yrittänyt pitää niin kovasti kiinni, olisi itse saanut enemmän.
Älä oleta, että miniäsi tekee sinusta mummin.
t. vela
En ole alunperinkään epäluuloinen miniäkokelaita kohtaan, vaan otan jokaisen vastaan ihmisenä ja ystävällisesti.
En utele koko ajan jotain, mutta osoitan että olen kiinnostunut miniästä myös ihmisenä enkä vain poikani vaimona ja heidän (tulevien) lastensa äitinä.
En sekaannu poikien avio-ongelmiin, ne on jokaisen pakko ratkaista itse, jos nyt ei ole kyse esim. väkivallasta, alkoholismista tms.
En mä tiedä - ajattelin olla ihminen ihmiselle. Heidän kotonaan en mene neuvomaan ja päällepäsmäröimään asioista, mutta omassa kodissani elän niinkuin tykkään. Mahdollisia lapsenlapsia hoidan jos tarvitaan ja heihin toki loisin läheiset välit ja kutsun mummolaan vaikka välillä viikonloppuna tai iltaisin, jos vanhemmilla on harrastuksia. Ainakaan ikinä en tee niin kuin mulle tehtiin, että jo ennen kuin ensimmäistäkään lasta oli tullut, niin sanottiin että tänne ei tarvi sitten tuoda lapsia hoitoon.. Enpä sitten ole tosiaan vienyt.