En pärjää mun ekaluokkalaisen pojan kanssa.

Kiltteys on aivan käsittämättömän yliarvostettua ja yleensä sillä tarkoitetaan lähinnä sitä, että "lapsesta ei ole vaivaa". Tämä lapsi kuulostaa siltä, että hän tarvitsee tukea uuden opettelemisen kanssa. Meillä vielä 11-vuotiaallakin tekee tiukkaa uuden opettelemisen kanssa, kun edelleen luulee, että kaiken osaa heti. Muistakaa kehua lasta kaikesta missä onnistuu ja etenkin kaikessa, mitä on yrittänyt, onnistui tai ei.

mun ekalainen käyttäyty tuollatavalla kun oli kiusaamista puolin ja toisin. Kysy asiasta. joku syy on aina tuollaiseen käytöksen muutokseen. Äidille kiukkuaa kun ei osaa muuten tai uskalla sanoa mikä painaa mieltä. Mä kysyin mun lapselta ja monta kertaa sai kysyä ennenku kerto mistä johtui..

ei lapsen tarvitse olla kiltti, jotkut lapset vain tarvisevat enemmän opettelemista että sietävät pettymyksiä. Jos toinen lapsi on aina kiltti, ja vanhemmat pitävät tätä parempana niin se helposti ruokkii toisen harmia ja riittämättömyyden tunnetta.

Anna vain kiukkuilla ja totea, että ei auta, tuolla tavoin et saa tahtoasi periksi. Tosin näyttää siltä, että poika ei kiukkua periksi saamisen toivossa vaan siksi, että hän pettyy itseensä, kun jokin asia ei suju. Hän siis varmaankin vain vaatii itseltään liikaa.



Ehkäpä voisit jutella vaikka kasvatus- ja perheneuvolassa asiasta. Luulenpa, että poika tarvitsee paljon tukea ja kannustusta: "olet aivan ihana juuri tuollaisena". Muista kehua häntä, kun jokin asia sujuu. Minä panostaisin niihin hyvin menneisiin tilanteisiin ja korostaisin niitä. Voittehan myös jutella, että jotkut asiat vaativat harjoittelua, kaikki asiat eivät aina suju helposti. Ekaluokkalainen joutuu opettelemaan hurjan paljon uusia asioita ja koska poikasikin joutuu muualla kontrolloimaan käyttäytymistä paljon, on kotona turvallista (toivottavasti!) kiukutella.

Hän on arka ja ujo, tosi kiltti aina kodin ulkopuolella. Negatiiviset tunteet näytetään sitten kotona, missä uskalletaan niitä näyttää. Joskus aikaisemmin hermoistuin itse siitä, että lapsi raivoaa joka asiasta. Nykyään ymmrrän, että tasapaino vaatii sen, että jossain ne ikävätkin asiat pitää purkaa. Kun lapsi alkaa raivota, otan hänet syliin (jos suostuu) tai alan lässyttää hänelle kuin pienelle vauvalle. Se tehoaa joka kerta: lapsi hakee hellyyttä ja rakkautta väsyttävän päivän päätteeksi. Ujona on aika raskasta olla koulumaailmassa: pitää tsempata koko ajan, että pysyy mukana muiden touhuissa, on hirveästi kaikenlaisia ärsykkeitä pitkin päivää. Lapselle tulee jonkinlainen "informaatioähky" pitkänä päivänä, ehkä on myös ajoittaisia turvattomuuden tunteita.



Lapsi oppii myös ajan kanssa käsittelemään omia tunteitaan. Aikaisemmin mun ekaluokkalainen saattoi tulla kotiin koulusta ja alkaa raivota kaikesta mahdollisesta. Nykyään hän aika pian kertoo, jos on ollut jotain kurjaa kaverisuhteissa tms. Kun asia on kerrottu, taakka lähtee harteilta ja lapsi on taas iloinen oma itsensä (otan syliin ja silittelen, kun lapsi kertoo päivästään ja ehdotan jotain ratkaisua asiaan).



Tsemppiä!

Meidän poika oli tosi hankala ekalla luokalla. Se meni kuitenkin onneksi ohi ekan luokan kuluessa. Nykyisin on oikein mukava ja helppo 3luokkalainen.

(vai oliko kaksossisar...)



Minulla on itsellä eskari-ikäiset kaksoset, joista toinen oppii asioita vähän nopeammin kuin toinen. Se herättää kiukkua ja kateutta, joka usein purkautuu ihan yleisenä kiukutteluna ja uhmana. Tilanne on hankala, kun pitäisi kehua ja kannustaa molempia, mutta toisen kehuminen asiasta jota toinen ei vielä osaa saa aikaan raivoreaktion tässä "huonommassa".



Toisaalta tuohon ikäkauteen myös kuuluu tietynlainen uhma/kiukkukausi, joka ainakin omalla esikoisellani meni melko nopeasti ohi.



Ja vielä kommentti tuohon, että toinen on kiltti - meillä kiukuttelevat ja uhmaavat aina vuorovedoin. Kun toisella on rähinäkausi päällä, niin toinen on kuin herran enkeli ja jonkin ajan kuluttua vaihtavat osia. Molempien ei kannata kiukutella samaan aikaan, koska silloin ei saa kaikkea sitä kaipaamaansa huomiota. Kaksoset osaavat kyllä nämä asiat...

Minä kyllä kehun lasta paljon ja annan positiivista palautetta. Ehkä vähän tulee verrattua kiltimpään kaksoseen. Tämä toinen on oikeastaan vähän liiankin kiltti ja antaa aina periksi ja paapoo tätä kiukuttelevaa kuin pikku lasta. Poika usein sanoo, ettei halua kasvaa isoksi ja haluaisi olla pieni. Tuo sylittelyhetki heti kun tulen kotiin voisi olla hyvä juttu! Kiitos vinkistä. Täytyy antaa lapsen olla pieni poika kotona.

ap

ap