Koulukiusaamisesta ja väkivallasta

Eli nimenomana puututaan kiusaamiseen. Mun lapsen osalta ainakin on toiminut.

Ekaksi kaksi yhteenottoa vanhempiin. Jos ei auta, perheneuvolassa psykolgin kanssa tapaaminen kiusaajalle ja kiusatulle erikseen. Jos ei auta, perheneuvolassa tapaaminen jossa kiusattu ja kiusaaja yhdessä. Jos ei auta tai jos kiusaaja ei tule paikalle edes, tehdään kiusaajasta lastensuojeluilmoitus. Jos ei auta, tehdään kiusaajasta rikosilmoitus. Jos ei auta, kiusaaja erotaetaan koulusta.

Eli nimenomana puututaan kiusaamiseen. Mun lapsen osalta ainakin on toiminut.

kuin muksut uskoisi. Tyttöjen touhut erityisesti naisena tunnistaa helpommin kuin miesopettaja tunnistaisi. Vuoden vaihteessa sain uuden luokan opetettavaksi ja annoin esitelmille aiheet. Yksi tyttö on klassinen koulukiusattu: vaatimaton, hiljainen, huono iho, ryhti huono, paksut silmälasit jne. koko olemus huokuu "anteeksi olemassaoloni". Ajattelinkin, että lieneekö ongelmaa, kun on aina yksin ja olemuksessa tosiaan piirteitä, jotka voisi johtaa kiusaamiseen. Huomasin heti toisella tunnilla, että tytöt takana virnuili ja ilmehti, kun tuo tyttö puhui. En voinut sanoa mitään, koska tyttö oli selin heihin ja ajattelin, että ei huomannut, joten en halunnut sitä siksi paljastaa. Pari tuntia seurailin ja mietin. Pyysin kerran tunnin jälkeen jäämään luokkaan ja kysyin varovaisesti, pitääkö luokkatovereistaan. Sieltä tuli pitkä tarina. Kiusaaminen on alkanut jo alakoulussa ja jatkunut yläkoulussa, ajoittain ollut ihan kamalaakin ja väkivaltaista. Kaikki luulee, että se on vihdoin loppunut. Sanoi, että kokee tän helpommaksi, kun eivät enää sano mitään tai käy kimppuun vaan ainoastaan hihittävät ja ilmeilevät. Menin sanattomaksi.



juttelin luokan "pimujen" kanssa pitkään ja vetosin siihen, että 16-vuotiaana pitäisi jo empatiakykyäkin olla sen verran, että ymmärretään toisen tunteita. Ryhmänohjaaja on sitä asiaa nyt hoitanut ja opo + rehtori + terkkari. Ainakin ilmehdintä on mun tunneilla loppunut.

itse otin viime viikolla yhteyttä yläkoulun aineenopettajaan kiusaamisen tiimoilta. Vastaus oli että "en ole huomannut kiusaamista, johon voisi puuttua, mutta teidän lapsi ei sovi tähän ryhmään kun on tyhmä".



Sinänsä kyllä ihan sama, sillä valitettava tosiasia on, ettei henkinen välivalta ja syrjiminen käskemällä lopu. Meidän lapsi vaihtoi sitten valinnaisainetta, kesken vuoden ja omien tavoitteidensa vastaisesti, mutta eihän sitä jatkuvaa syrjimistä ja pilkkaakaan jaksa.

Harva kiusattu haluaa keskustelemaan opettajan ja kiusaajan kanssa samaan tilaisuuten.



On outo, että opettajat eivät tätä tajua



ja yleensä kiusaaminen jatkuu entistä pahempana kun "on vasikoitu opettajalle"



Kansalaiskoulut ja tarkkisluokat takaisin. Muu ei auta ! Tai sitten kiusaaja siirretään toiseen kouluun

Samaa mieltä. Tarkkikset takaisin tai sitten kansalaiskoulut, jonne 70 siirrettiin kaikki häiriköt kiusaamaan toisiaan

Eli kiusattu ei ole joutunut mihinkään tilaisuuteen. Kiusaajat tunnustivat ja katuivat.

Samaa mieltä. Tarkkikset takaisin tai sitten kansalaiskoulut, jonne 70 siirrettiin kaikki häiriköt kiusaamaan toisiaan

koska mun lastani kiusaavat ne "fiksut tytöt", opettajan lellikit. Jos joku siirrettäisiin tarkkikselle, se olisi kuitenkin minun lapseni, siis se kiusattu... juuri siksi kun opettajat "eivät näe"

kansalaiskoulu oli kansakoulun jatke, jonka kävivät ne, jotka eivät kansakoulusta siirtyneet oppikouluun. Alkuvaiheessa kansalaiskoulu oli vapaaehtoinen jatko-opinto, toinen vaihtoehto - jos siis ei mennyt sinne oppikouluun - oli mennä kansakoulun jälkeen suoraan töihin.

mitä on kiusaaminen (=jatkuvaa nimittelyä, haukkumista, ilveilyä, omaisuuden rikkomista tai piilottelua, porukasta poissulkemista, hakkaamista, pahanpuhumista ja juoruilua, kiusatun kuvien laittelua nettiin, julkista nolaamista ja alistamista.)



==> ELI TOISELLE PAHAA MIELTÄ TUOTTAVAA, HUONOA KÄYTTÄYTYMISTÄ.



Kaikki lapset eivät edes tajua mitä kiusaaminen on tai että he itse aiheuttavat mielipahaa jollekulle, koska asiasta ei olla ikinä sanottu.



Ja puhukaa vakavasti, ettei teidän oma lapsenne käyttäytyisi näin. (Kärsii myöhemmin psyykkisesti näistä jutuista.)



Joukossa tyhmyys tiivistyy ja muiden esimerkkiä on niin helppoa seurata, koska syyllisyyttä on kevyempi kantaa porukalla. Ja se kiusattuhan aina antaa muka syyn kiusata, koska on niiiin tyhmä, ruma, köyhä, epätrendikäs, nolo, hölmö, ärsyttävä, itkupilli, vammainen jne. EMPATIAA voisi herätellä.



Tässä maassa on ihan tarpeeksi pilattu ihmisten mielenterveyttä kiusaamalla koulussa ja jatkoa seuraa työpaikoilla. Koulupommittajat ja -puukottajat eivät vähene, ellei tylytysmeininkiin ja kovisjengien säälittäviin yhtenäisyysriitteihin puututa. Näissä jutuissa on yleensä viattomia sivustakärsijöitä - jonain päivänä ehkä oma lapsesi.





Jospa kaikki menisivät itseensä ja pohtisivat myös omia kommenttejaan esim. TV:ssä nähdyistä ihmisistä. Tarvitseeko aina sanoa negatiivisesti? Lapsi seuraa sivussa ja oppii mallista. Haukkuminenhan on OK?



Kaikkia lohduttaisi, jos erilaisia ihmisluonteita ja ulkomuotoja ymmärrettäisiin paremmin.

esimerkkiä äideistä, joista moni on itse ollut koulukiusaaja.