Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Imuroin ja siivoan päivittäin, mitä mieltä minusta?
15.02.2012 |
Imuroin päivittäin, yleensä imuroimiseen menee vartin verran per kerros. 2 kerrosta siis on, eli puolisen tuntia. Lisäksi pyyhin pölyt joka toinen päivä. Astiat suoraan pesukoneeseen, pyöritän koneen samantien kun tulee täyteen. Pyykkiä pesen joka toinen päivä. Vessan pesen joka päivä. Meillä on koira ja sohvalla on viltit sitä varten, ettei koiran karvat takerru sohvaan. Lelut kerään joka ilta, joskus jopa päivisinkin takaisin lelulaariin.
Meillä on joka päivä oikeastaan siistin näköistä, kylään voi tulla koska tahansa, eikä näytä kaaokselta. Järjestelen kaappeja kerran viikossa. Koriste-esineistä pyyhin pölyt kerran viikossa. Petivaatteet vaihdetaan kerran viikossa.
Lisäksi tykkään tehdä näin talvella todella paljon lumitöitä. Asutaan rivitalossa ja saatan taloyhtiön piha-alueen kokonaan, en vain meidän rivistömme edustaa. Siinä saa mukavasti raitista ilmaa, niin minä kuin muksukin ja pääsee ulos touhuskelemaan.
Itseäni tämä ei haittaa, ja tykkään pitää kotimme siistinä. Kavereita tämä tosin ihmetyttää, että miten jaksan töitten ohella ja lapsen ohella "raataa" joka päivä kämpän eteen.
Kommentit (21)
minä imuroin vaan kerran-kolme kertaa viikossa,jaksamisen mukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on jokin ihme suuntaus, ettei välitetä niin kodin siisteydestä. Mulle se on ainakin tärkeää! En pysty kertakaikkiaan olemaan jos paikat on sotkussa. Ja lapset voi ottaa mukaan siivouksiin, ja toki opettaa heille jo pienestä pitäen laittamaan tavarat paikoilleen jne.
Ei ole iso vaiva, jos pitää paikat puhtaana päivittäin!
Vaikuttaa kuitenkin että sinulla on paljon vapaata aikaa. Kyllä minäkin ihan samalla tavalla siivoan, tosin lumitöihin en koske, koska minulla ei ole aikaa ulkoiluun. Ilmeisesti sinulla on vain yksi lapsi ja pieni asunto, joten en yhtään ihmettelekään että ehdit tuon tehdä. Meillä on viisi harrastusikäistä lasta ja iso talo, mutta silti ainakin alakerran päivittäin imuroin. Eiköhän tuo ole normaalia elämää että päivittäin töiden ulkopuolelle jäävän ajan käyttää kodin ja lasten eteen "raatamiseen".
Entäs jos joskus jättäisit sen lumikolan seinää vasten ja olisitkin lasten kanssa lumileikkejä pihalla? Samoin sisällä, leikitkö lasten kanssa? Teetekö yhdessä juttuja? Suhtaudutko samalla innolla lasten kanssa olemiseen kuin siivoamiseen. Minulla mottona on siivoa vähemmän, ole lasten kanssa enemmän. Ja kyllä, meilläkin on aina siistiä ja vieraat voivat tulla.
joko töissä 7-15 tai 6-14. Haen lapsen kotiin tullessani päiväkodista. Mies on vienyt aamulla lapsen päiväkotiin 10-12 välisenä aikana. Kotiin tulessa syömme ja hoidamme ne perusvaipan vaihdot. Sitten teen suurinpiirtein tunnin kestävän siivousprojektin, mikä kattaa pyykkien laittamiset sun muut hommat. Sen jälkeen meillä on koko loppu ilta pyhitetty lapsen kanssa olemiseen. Mies tulee kotiin 19-21 välisenä aikana, ja mä touhuskelen lapsen kanssa sitte sen ajan. Vapaapäivisin hoidan siivoukset lapsen päikkäreitten aikana, lukuunottamatta imurointia. Imuroin kun lapsi herää päikkäreiltä ja lapsi osallistuu imuroimiseen myöskin hänen omalla leikki-imurillaan.
Yleensä, mitä lumitöihin tulee niin kun olen ne saanut valmiiksi napataan pulkka varastosta ja lähdetään laskemaan mäkeä, tai mennään leikkipuistoon keinumaan. Joten kyllä minä mielestäni touhuan myöskin lapsen kanssa todella paljon. Aamuisin mies viettää aikaa lapsen kanssa, minä iltapäivisin/iltaisin.
ap
Vaikuttaa kuitenkin että sinulla on paljon vapaata aikaa. Kyllä minäkin ihan samalla tavalla siivoan, tosin lumitöihin en koske, koska minulla ei ole aikaa ulkoiluun. Ilmeisesti sinulla on vain yksi lapsi ja pieni asunto, joten en yhtään ihmettelekään että ehdit tuon tehdä. Meillä on viisi harrastusikäistä lasta ja iso talo, mutta silti ainakin alakerran päivittäin imuroin. Eiköhän tuo ole normaalia elämää että päivittäin töiden ulkopuolelle jäävän ajan käyttää kodin ja lasten eteen "raatamiseen".
ja tosiaan, on yksi lapsi. Neliöitä meillä on 89 m2. Eli semmonen sopiva kämppä.
Joidenkin mielestä olen siivousfriikki, mutta en todella koe itseäni sellaisena. Siksi asia ihmetyttää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina inhonnut kotitöitä, mutta ennen sain pidettyä yleensä kämpän jonkinlaisessa kunnossa. Kun meille tuli kaksoset olen raskausajasta lähtien ollut n. 4 vuotta niin uupunut että kämppä on kaaoksessa, joka päivä teen jotain kotitöitä, tiskaan, pesen pyykkiä, käyn kaupassa, teen ruokaa, ja tietysti hoidan lasten syömiset ja vaipanvaihdot ym. Mulla on aina ollut liikaa tavaraa, ja nyt niitä on kertynyt "vääriin" paikkoihin. Pölyjä en ole pyyhkinyt varmaan pariin vuoteen, kirjahyllyjä on 6-7 metriä ja koriste-esineitä vielä kirjojen lisäksi, ei vaan ole jaksanut kun on tärkeimmät asiat tehnyt. Aina suunnittelen että huomenna ryhdistäydyn ja siivoan edes yhden huoneen oikein kunnolla, mutta haaveeksi yleensä jää, kaikki voimat menee niihin pakollisiin. Tuntuu että kunto on hirveän huono, ja tietysti kun on lasten kanssa kotona vuosia, niin mielikin on maassa. Miehen kanssa ei olla oltu kahdestaan missään koko aikana, koska lähistöllä ei kauheasti ole lapsille hoitajia.
enemmän kuin sinä, eikä meillä ole koskaan siistiä. 8 henkeä ja nuo muut lähinnä sotkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...sitten pitää tärkeänä.
Meillä kotona äiti oli aivan siivousfriikki, mm. pesi lattiat joka päivä vähintään kerran päivässä (iso talo, 3 kerrosta), ja hänkin on vuorotyössä. Tämä tympi aina vain pahemmin, ja nyt itse aikuisena (ja tulevana äitinä) edelleen inhoan siivoamista.
Itse aion kyllä mielummin tuon töiden ulkopuolisen ajan keskittyä enemmän mieheen ja lapseen ja yhteiseen tekemiseen (muuhunkin kuin siivoamiseen)
Niin lopetin turhanpäiväsen siivoilun, siistiä on muutenkin. Sinusta varmasti ei mutta ei voisi vähempää kiinnostaa.
Säälittävää tuollainen kerran viikossa pölyjen pyyhkiminen koriste-esineistä.
Meillä lapset opettelee kävelemään pystyessään laittamaan leluja paikalleen.
Tuossa on hyvin nopeasti se ongelma että alat arvostelemaan naapureitasi, keräät mielessäsi lisäpisteitä sillä että kolaat koko rivitaloalueen.
Jokainen tietty tavallaan. En minäkään nähnyt tuon järjettömyyttä ennenkö elämässä prioriteetit muuttui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuupa tänne viikoksi...
Kyllä ottaa päähän kun ihmiset luulee että olen laiska, en välitä siisteydestä jne. vaikka siivoan enemmän kuin kukaan tuntemani henkilö, tunteja päivässä pyykinpesuineen. Ei tarvita kuin tunti niin tuo meidän touhukas 6v ja nyt vielä 1v joka oppinut sotkemaan on tehnyt tyhjäksi tekemäni päivän työn. Ei ne mitään riehu ja heittele tavaroita, on vaan niin ihanan reippaita ja omatoimisia. Tuo 6v on kyllä myös siivousihme kun sattuu sille päälle (ehdottomasti liian harvoin).
Olen opettanut joo, mutta en pysty koko päivää viettämään kytäten jokaisen muksun jokaista jättämää tavaraa. Eivät omatoimisesti korjaa jälkiään.
t. 10
Nykyään on jokin ihme suuntaus, ettei välitetä niin kodin siisteydestä. Mulle se on ainakin tärkeää! En pysty kertakaikkiaan olemaan jos paikat on sotkussa. Ja lapset voi ottaa mukaan siivouksiin, ja toki opettaa heille jo pienestä pitäen laittamaan tavarat paikoilleen jne.
Ei ole iso vaiva, jos pitää paikat puhtaana päivittäin!
Minäkin siivoan joka päivä perusteellisesti, koska meillä on koira josta lähtee runsaasti karvaa.
Mut mulla on myös kavereita, jotka siivoavat vaikka ei ole pakkokaan. Ihan rehellisesti ajattelen, että heillä on kova tarve kontrolloida sitä kotiympäristöään (=myös miestä ja lasta). Monilla heistä on myös vaikeuksia ilmaista rakentavasti negatiivisia tunteita, kuten kiukkua, pettymystä, pahaa mieltä, vihaa jne. Heistä jotenkin tuntuu, ettei heillä ole siihen oikeutta, tai kokevat ettei se kannata kun ei heidän tunteitaa kuitenkaan huomioidaan. Se oma paha olo puretaan sitten siihen tolkuttomaan siivoamiseen ja sen kyttäämiseen, onko nyt sohvatyynyt millilleen siinä paikassa mihin passiivis-aggressiivinen äitykkä ne laitteli.
Ajattelen myös, että ne, jotka siivoavat paljon, helposti pakenevat läsnäoloa parisuhteessa tai lapsen kanssa. Jokainen meistä tietää naisen, joka selkä jäykkänä tiskaa tai pyyhkii pölyjä ja joiden koko olemus huokuu sitä, että älä puhu mulle, en kestä sua.
Ja niin, voihan joku toki ihan hillittömästi rakastaa sitä, että kaikki on kodissa aina tip top. Pitää vaan muistaa, että sinkkuaikojen jälkeen se koti on muidenkin ihmisten koti, joilla on siellä omat oikeutensa ja velvollisuutensa, myös siisteyden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin lopetin turhanpäiväsen siivoilun, siistiä on muutenkin. Sinusta varmasti ei mutta ei voisi vähempää kiinnostaa.
Säälittävää tuollainen kerran viikossa pölyjen pyyhkiminen koriste-esineistä.
Meillä lapset opettelee kävelemään pystyessään laittamaan leluja paikalleen.
Tuossa on hyvin nopeasti se ongelma että alat arvostelemaan naapureitasi, keräät mielessäsi lisäpisteitä sillä että kolaat koko rivitaloalueen.
Jokainen tietty tavallaan. En minäkään nähnyt tuon järjettömyyttä ennenkö elämässä prioriteetit muuttui.
mutta mielestäni, et voi verrata minua ja sinua mitenkään keskenään. Mä en ole kokenut tuota kamaluutta, mitä sinä. Voimia!
Mulla vaan on tapana pyyhkiä koriste-esineistä pölyt kerran viikosta, enkä koe sitä millään lailla raskaaksi hommaksi. Silti ehdin viettämään aikaa lapsen kanssa.
Ja mitä tulee siihen, että luon taloyhtiömme muita pihoja, ei en kerää pisteitä. Tykkään vaan olla ulkona, ja muksukin tykkää. Siinä saadaan molemmat raitista ulkoilmaa ja liikuntaa. Muksukin auttelee sillon tällön kolaamisessa. Tekee lumipalloja, tulee näyttämään niitä mulle ja ihmetellään maailmanmenoa. Tuo meidän kolaaminen ei ole sellaista, että pihat pitää kolata vartissa kauheella vauhdilla, vaan hassutellaan ja touhuskellaan siinä samassa.
Ymmärrän täysin, että tärkeysjärjestys sinun maailmassasi on muuttunut ja kunnioitan sitä. Tottakai tollaisen menetyksen jälkeen nämä mun asiat ovat niin pieniä. Paljon paljon voimia vielä kerran!
niin se on ok! Olen saanut oppia vuosien varrella että joillekin siivoaminen on stressin purkua ja terapiaa parhaimmillaan. Mikäs sen kätevämpää! Ihan ok ja siitä on vielä hyötyäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on lapsellekin parempi, oppii pitämään huolta tavaroistaan kun patistetaan laittamaan pyykit koriin sen sijaan, että heitellään pitkin lattioita, asettelemaan kirjat takaisin hyllyyn nätisti eikä ruttaamaan vaan päällekäin ja keräämään lelunsa joka ilta. Näin meillä tehdään. Lapset myös sanoo, että on kivaa kun siistiä.
Asumme kahdessa kerroksessa, imuroin vähintään joka toinen päivä. Yleensä toisena päivänä yläkerran, toisena alakerran. Pyykkiä pesen keskimäärin koneellisen per päivä. Tiskikoneessa ei jumiteta puhtaita astioita vaan ne laitetaan heti kaappiin ja likaisia ladotaan koneeseen sitä mukaa mitä niitä tulee --> keittiö ei ole ikinä räjähtäneen näköinen. Pöytä pyyhitään aina syömisen jälkeen. Keittiössä myös rikkaimuri, jolla lapset välillä imuroivat leivänmurusiaan lattialta ja tuoleilta.
LAttiat pesen n. kerran kuussa. Se on ehkä liian vähän, mutta viikot hurahtaa hyvin nopeasti. Teen kolmivuorotyötä, sen mukaan siivotaan mitä vapaata on. Pölyt pyyhitään sen kerran kuussa myös, toisinaan useammin, mutta vähintään noin. Tavarat viedään käytön jälkeen paikoilleen ja pari kertaa vuodessa vien roinaa kirpparille myyntiin, yleensä teen suursiivouksen lasten vaatekaappeihin ja otan pieneksi jääneet vaatteet pois + käydään kaikki lelut ja kirjat läpi, mitä tarvitaan ja mitä ei. Tarpeettomat menee kirpparipusseihin odottamaan ja siitä sitten myyntiin.
Roskis tyhjennetään kerran päivässä, ellei nyt jostan syystä ole tullut vähän roskaa. Se, ketä menee ulos, vie roskat, samalla myös kartongin-, metallin- yms keräykset. Niitä ei loju täällä nurkissa missään.
Ja sanoinko jo, että sängyt pedataan aamuisin? Lieden pyyhin ruuanlaiton jälkeen, ei jää tahroja pitkäksi aikaa jumittamaan.
Pienilläkin toimilla saa kämpästä siistin näköisen, ei kannata päästää kaaosta valloilleen.
T: kolmen äiti
Kyllä minä vertaan meitä; sanoin jo että OLIN tuollainen kuin sinä! Eli saisinko nyt sanoa että teen samaa n. 5 vuotta sitten elämässäni? Mutta NYT ei sitten sovi? Tottakai saan, koska koen että olen muuttunut ja pidän sitä vanhaa toimintaa järjettömänä. Meillä OK- talo jossa asuttua tilaa 90 neliötä, plus pihassa 1000.
En missään sano että miten kolaat. Kai me kolataan ihan samalla tavalla. Ainakin kuolema ei siihen vaikuta miten kolaan lunta.
Se pointti oli että SINÄ teet, SINÄ puurrat ja puurrat, SAATAT joskus alkaa pitää tekemistäsi tärkeänä ja oletat että ihmisiä kiinnostaa SINUN lumityöt ja kun todellisuus ei sitten vastaa ajatuksiasi niin turhaudut ja alat kyttäämään kun muut ei kolaa kuten sinä, sinä viet joka päivä roskia ulos -ei muut.
En sano että TEET näin, vaan tuossa on suuri vaara että ylimielistyy ja miettii miksi muut ei tee? Alkaako naapurit odottaa että sinä teet?
Juurikin se pointti että "nautit" tästä mitä teet, voi muuttua vertailuksi mitä muut ei tee.
Vertaan nykyistä MINÄÄ tähän NYKYMINÄÄNI ja näen sen vanhan MINÄNI onnettomana. Kuolema vaan avasi silmäni.
12
Kyllä minä vertaan meitä; sanoin jo että OLIN tuollainen kuin sinä! Eli saisinko nyt sanoa että teen samaa n. 5 vuotta sitten elämässäni? Mutta NYT ei sitten sovi? Tottakai saan, koska koen että olen muuttunut ja pidän sitä vanhaa toimintaa järjettömänä. Meillä OK- talo jossa asuttua tilaa 90 neliötä, plus pihassa 1000.
En missään sano että miten kolaat. Kai me kolataan ihan samalla tavalla. Ainakin kuolema ei siihen vaikuta miten kolaan lunta.
Se pointti oli että SINÄ teet, SINÄ puurrat ja puurrat, SAATAT joskus alkaa pitää tekemistäsi tärkeänä ja oletat että ihmisiä kiinnostaa SINUN lumityöt ja kun todellisuus ei sitten vastaa ajatuksiasi niin turhaudut ja alat kyttäämään kun muut ei kolaa kuten sinä, sinä viet joka päivä roskia ulos -ei muut.
En sano että TEET näin, vaan tuossa on suuri vaara että ylimielistyy ja miettii miksi muut ei tee? Alkaako naapurit odottaa että sinä teet?
Juurikin se pointti että "nautit" tästä mitä teet, voi muuttua vertailuksi mitä muut ei tee.Vertaan nykyistä MINÄÄ tähän NYKYMINÄÄNI ja näen sen vanhan MINÄNI onnettomana. Kuolema vaan avasi silmäni.
12
näitä hommia ja monta vuotta, eikä ole vieläkään mennyt siihen, että kyttäilisin muitten tekemisiä. Jollei muut kolaa pihaa niin sitten eivät kolaa. Mä voin sen tehdä, en ole kyttäämässä ikkunasta naapureita, että kuka tekee mitäkin ja kuka ei.
Ja voin omalta kohdalta sanoa varmaksi, etten koskaan kerää itelleni pisteitä niistä hommista mitä olen tehnyt, mitä muut eivät.
ap
Mutta just tietyt pääjutut ovat tärkeitä. Tiskipöydän pidän tyhjänä, astiat koneeseen ja pöytä siistiksi syömisen jälkeen. Vessaa pesen myös ahkerasti ja joka päivä imuroin(meillä on karvainen koira). Tykkään että on siistiä ja olen sitä mieltä että parempi siivota vähän koko ajan kun riehua hullun lailla kerran viikossa. Näin kämppä ei pääse räjähtämään pahasti. Vie mennessäs tuo tullessas on hyvä periaate.
Pyöritän yksin neljän lapsen huushollia joten on tarkoin harkittava mikä on tärkeää ja mikä ei. Kaapit eivät ole järjestyksessä mutta kyllä meille voi tulla kylään koska vain eikä hävetä. Esim. tiskien laitto kestää muutamia minuutteja mutta jos kasaantuvat pahasti niin kestää kauan ja astiat ehtivät pinttyä. Ja onhan keittiön ja vessan siisteys tärkeää ihan hygieniasyistäkin.
Tuota tarkoitinkin. Mutta elämä ja mielipiteet muuttuu, sinullakin.
12
mulla ei ole koskaan ollut sitä ylellisyyttä, että olis ollut vain yksi lapsi.
Alue: Aihe vapaa
Entäs jos joskus jättäisit sen lumikolan seinää vasten ja olisitkin lasten kanssa lumileikkejä pihalla? Samoin sisällä, leikitkö lasten kanssa? Teetekö yhdessä juttuja? Suhtaudutko samalla innolla lasten kanssa olemiseen kuin siivoamiseen. Minulla mottona on siivoa vähemmän, ole lasten kanssa enemmän. Ja kyllä, meilläkin on aina siistiä ja vieraat voivat tulla.