TÄYSIN rehellinen mielipiteesi naisesta, joka on kotona yhden lapsen kanssa

että viettää aika helppoa ja huoletonta elämää eikä koe paineita. Ei ole kovin kunnianhimoinen ihminen.



Ei ole millään tapaa minulta pois.

äidin ja lapsen puolesta , ihanaa että lapsi saa viettää pienen elämänsä alun kotonaan =)

Eli ei halunnut tai saanut lapsia pienellä ikäerolla ja oli halua ja mahdollisuus olla kotona.

Itselle ehdoton itsestäänselvyys!

meillä on useampi kuin yksi lapsi, onko tullut mieleen, että jollain on? Tai että joku on mennyt töihin, esim kun lapsi on 2,5? itse olen sitäkin tehnyt. Ei se kolme vee taikaiskusta miksikään hoitoakestäväksi muutu.

vaativa äidille, varsinkin jos olet joku uraohjus niin sopeutua pienen ihmisen rytmiseeen elämään, avata sydämensä ja aloittaa hidastempoinen elämä rakkaimmansa kanssa.

minulle se aika oli parasta. minusta ura ei ole mitään, miellyttävä työpaikka on pakollista mutta rakkaus, lapsi ja perhe kaikki kaikesssa =)

moni äiti pakenee töihin kun ei "jaksa " olla lapsensa kanssa kotona vaikka varaakin olisi, miten ihmeessä sitten jatkossa jaksaa..

Päinvastoin. Haluaa hoitaa myös velvollisuutensa äitinä mahdollisimman hyvin, eikä mennä helpoimman kautta eli tyrkätä lasta jo vuoden ikäisenä muiden hoidettavaksi.

Ajattelen myös että nainen ei ole kunnianhimoinen (missä ei ole mitään vikaa), ja mikäpäs siinä on kotona ollessa kun on työpaikka odottamassa. Siis ihan hyvällä näin ajattelen.

mutta ei uransa suhteen.



t. 30

et voiko toisinkin tehdä? Hohhoijakkaa.



Useimmat asiat tässä maailmassa VOI tehdä useammalla kuin yhdellä tavalla.

Tuona aikana tein yht. varmaan kolmisen kk töitä pieninä pätkinä. Halusin hoitaa lapsen kotona, ja onneksi pystyin. En toki ilman miehen tuloja olisi mitenkään siihen pystynyt. Mies on ihan keskituloinen.



Ehdottomasti tekisin sen vielä uudestaan jos meille vielä lapsi / lapsia suodaan. Kotiäitivuosina ei ollut hurjan tiukkaa, säästössä oli jonkin verran rahaa, muttei kovin älyttömästi kuitenkaan. Hyvin pärjättiin, tietty ostin vaatteet itselle ja lapselle käytettynä (ostan kyllä vieläkin pääosin) ja ruokaa tein enemmän alusta loppuun itse. Nyt ei ehdi esim. leipomaan käytännössä ollenkaan.



Itse arvostan jos lapsen hoitaa kotona kolmivuotiaaksi mutta todellakin ymmärrän jos pää ei jatkuvaa kotonaoloa kestä. Jokaisella on omat ratkaisunsa ja jokainen tekee kuten parhaaksi tilanteessaan näkee.

Ja mikäs siinä, jos tosiaan on työpaikkakin, mihin aikanaan palata! Itse olen kotiäitinä ilman mitään työpaikkaa mihin palata ja lapsetkin ovat jo isompia, eli tilanteeni on ihan eri, mutta muistan jo sen hämmästyksen, kun esikoiseni oli parivuotias ja olin "vain" yhden lapsen kanssa kotona! Kyllä on tehokkuusajattelu huipussaan, täytyy sanoa. En olisi edes halunnut lapsia kovin pienellä ikäerolla.

Onko yksi lapsi jotenkin parempi viedä hoitoon 1-vuotiaana ja vasta kaksi tai useamman saa hoitaa 3-vuotiaaksi kotona?



Mun mielipiteeni: KADEHDIN. Itse tein kaksi lyhyellä ikäerolla ja en sitä kadu, mutta ei se mulle sopinut. Ja koska pystyin olemaan kotona vain vajaat 4 vuotta, joduin viemään nuoremman harmikseni 2-vuotiaana hoitoon.

Mä olin lapsen kanssa kotona, kunnes lapsi täytti kolme vuotta. Ensimmäinen vuosi oli karmea, mutta viimeisenä vuonna sain tosi paljon levättyä ja otettua rennosti itsekin. Mitä isommaksi lapsi tulee, sitä helpommaksi kaikki muuttuu. En olisi jaksanut lähteä heti raskaan vauva-ajan jälkeen suorittamaan työelämään.



Olen laiska ja mukavuudenhaluinen ja tein näin ihan itseni takia. Tosin kaipa lapsikin tykkäsi.

Syksyllä pitäisi palata työhön,mutta mulla ei ole paikkaa odottamassa,joten työnhakuunkin tässä joudun..Mutta koulutukseni on sellainen,et sillä alalla tällä hetkellä töitä riittää,joten toisaalta odotan innolla työhön paluuta,vaikka kotonakin on ollut ihana lapsen kanssa olla;)

Aika tavanomainen ratkaisu. Suomessa 3v saakka kotihoidettuja on paljon.

Jos joku näin tekevä tätä kysyy niin mieleen tulee että eikö voisi vaan elää omaa elämäänsä ja olla iloinen mahdollisuudesta?



Itse odotan viidettäni, enkä ole ollut kaikkia hoitovuosia mitä olisi voinut pitää. Se ei tarkoita että fanaattisesti ajattelen että ei saa olla kotona tai tarttee tehdä töitäkin.



Mitään tukeahan sinä et saa valinnastasi, paitsi saat sen ettei lapsi ole kunnallisessa hoidossa. Jos voitte elää tuloillanne niin hienoahan tuo on.



Vaikka ei olisi koulutusta eikä työpaikkaa niin aivan sama silloinkin.

Tärkeintä lienee se mitä itse ajattelet. Itse olin kolme vuotta kotona yhden lapsen kanssa ja se on ollut yksi parhaimmista päätöksistä elämässäni. Lapsen paras on kyseessä. Käykää toki jossain kerhoissa tms. missä lapsi saa sosiaalista kontaktia muihin ikäisiinsä ettei tule hoitoonmeno niin suurena shokkina aikanaan. Kaksivuotiaasta me kerhoiltiin. Tsemppiä!

Tärkeintä lienee se mitä itse ajattelet. Itse olin kolme vuotta kotona yhden lapsen kanssa ja se on ollut yksi parhaimmista päätöksistä elämässäni. Lapsen paras on kyseessä. Käykää toki jossain kerhoissa tms. missä lapsi saa sosiaalista kontaktia muihin ikäisiinsä ettei tule hoitoonmeno niin suurena shokkina aikanaan. Kaksivuotiaasta me kerhoiltiin. Tsemppiä!

Toivottavasti se yksi lapsi on sitten vanhempi kuin se alle 3-vuotias nainen, joka on kotona... Toisaalta kun hänellä on työpaikka ja koulutus niin onkin varsin etevä tapaus. Voisi olla varmaan kotona kolmevuotiaaksi ilman sitä yhtä lasta.

Välittävä äiti.



Suomessa on annettu mahdollisuus tällaiseen, joten miksi ei sitä käyttäisi, jos se on mahdollista.