Mikä diagnoosi lastenvaatteisiin omaisuuksia tuhlaavilla on? Masennus, mania?

yrittää esittää rikkaampaa mitä on.

Esteettinen ja laatuaddiktio? Suhteellisuudentajuttomuus? Tämä-mulle-heti-nyt -syndrooma?

Masentunut makaa kotona ja ei oo kiinnostunut mistään.

tuhlasin yhdessä vaiheessa lasten vaatteisiin hurjia määriä rahaa, shoppailin päivittäin niitä. Mulla oli semmoinen tilanne, että oli ainakin selkeesti trauman jälkeistä "terapiaa" toi shoppailu. Sitä kamlaa oloaan jotenkin paikkasi sillä, että koitti ostaa ja haalia kivoja juttuja lapsille (ja joskus itsellekin).



En sitä silloin osannut niin ajatella kun sitä tein. Näin jälkikäteen katsottuna asian on ihan selvä, miksi toimin niin. Edelleen tykkään kovasti lastenvaatteista, muttei mulla ole tarvetta niitä jatkuvasti ostella. Suurimman osan ostan tarpeeseen, joskus muutaman vaatekappaleen huvikseenkin, mutta todella harvoin.

Kuvittelee siis niillä vaatteilla lisäävänsä myös lapsen turvallisuudentunnetta

Suhde lapseen ei ole syvällinen vaan pinnallinen. lapsi on objekti jota puetaan. Lapsi ei tuota iloa lapsena vaan täydelliseen asuun puettuna nukkena. Puuttuu kyky syvällisen tunnesuhteen luomiseen, ehkä omien lapsuudenkokemuksien seurauksena.

on ihmisellä, jolla ei ele elämässään parempaa tekemistä kuin stalkata ja arvostella muita?



Tyhjyys?

Narsismi? (Vai minä ja minun elämäntapani ovat oikeita)

Suuruudenhulluus? (Kaikkien pitää kuulla minun mielipiteeni)

Kateus? (No tämä nyt täysin selvää, vain vahva tunnereaktio saa aikaiseksi tarpeen tällaiseen toimintaan)



Diagnoosien jakaminen muille itsessänsä on merkki jostakin. Kehottaisin juttelemaan asiasta tämän alan KOULUTETTUJEN ihmisten kanssa, jos asia alkaa saada elämästäsi liian suuren otteen.

Voimia paranemiseen!

on ihmisellä, jolla ei ele elämässään parempaa tekemistä kuin stalkata ja arvostella muita? Tyhjyys? Narsismi? (Vai minä ja minun elämäntapani ovat oikeita) Suuruudenhulluus? (Kaikkien pitää kuulla minun mielipiteeni) Kateus? (No tämä nyt täysin selvää, vain vahva tunnereaktio saa aikaiseksi tarpeen tällaiseen toimintaan) Diagnoosien jakaminen muille itsessänsä on merkki jostakin. Kehottaisin juttelemaan asiasta tämän alan KOULUTETTUJEN ihmisten kanssa, jos asia alkaa saada elämästäsi liian suuren otteen. Voimia paranemiseen!

Ap sun kannattaa kans ostaa lapsille joskus kivoja vaatteita niin et tunne olevasi niin reppana. Ja sitä paitsi nätit vaatteet ei ole aina= omaisuuksien arvoinen.

Sehän on selvää että kaikki överi käytös on sitten asia erikseen. Mutta että lapsen vaatteet? miten joku voi siitä alkaa vetää päätelmiä, jos ne on moitteettomat?

Kuvittelee siis niillä vaatteilla lisäävänsä myös lapsen turvallisuudentunnetta

Minäkin veikkaan omaa perusturvallisuuden puutetta, jota sitten paikataan ostamalla itselle tarkoitus ja merkitys.

Olisi niin helppoa esittää täällä jotain pylväsjumalaa ja jakaa hienoja diagnooseja muista ihmisistä. Ja tokikin juuri nimettömänä, puskista huudellen. Siitä kun tulee niin ihana yllemmyyden tunne. Sallikaa siis, että jatkan aihetta.



Mikä diagnoosi on ihmisellä, joka:



1) Ulkoistaa lapsen elämän raahaamalla lasta illasta toiseen harrastuksiin, muiden leikitettäväksi/hoidettaviksi ja itse viettää aikaa lapsen kanssa max. 2h päivässä?



2) Eroaa lasten toisesta vanhemmasta vain siksi, että ei enää tunne vetoa/rakkautta/ollaan kasvettu erilleen. Näin ollen valitsee mieluummin lapsen osaksi elämää elää erolapsen matkalaukkuelämää ja kokea jatkuvaa stressiä vaihtuvista kodeista ja ihmissuhteista?



3) Vastustaa voimakkaasti koulukiusaamista, rasismia ja sortoa, mutta samalla kokee tärkeäksi arvostella sitä miten muut ihmiset elää ja arvottaa erilaisia asioita elämässään?



Siispä hyvät pylväsjumalat, pyydän teitä nyt langettamaan diagnoosin myös näille ihmisryhmille. Kiitos!