onko teillä arki oikeasti tällasita?

Kateellisena vaan tosiaan lueskelin, että voiko jollakin olla noin helppoa ja autuasta... Meillä maitoallergikko refluksivauva 6 kk ja on kyllä lääkkeet ja kaikki, mutta ei oikein silti jaksa meidän vauva iloita elämästä. Kyllä meilläkin noita haleja ja sylejä riittää (eipä oikein ole muuta vaihtoehtoakaan kun pitää jatkuvasti sylissä). Olisi vaan niin ihanaa kun oma lapsikin olisi onnellinen ja kivuton napero. Ajattelin vain tosiaan, että onko kaikkien "terveet" vauvat sitten tuollaisia niinkuin tuo blogivauva vai oliko blogivauva vaan jotenkin harvinaisen tyytyväinen yksilö. Harmistuttaa.

Meillä on kolme lasta, neljäs syntynee huhtikuussa. Ja kyllä, meillä on ihanaa. Rankkaa, mutta ihanaa. Asenne ratkaisee, helpolla ei olla elämässämme päästy (läheisten kuolemia, todella vaikea hometaloriita,jossa jouduimme todella koville...) -positiivisuudella pärjää. Meillä ovat lapset onneksi olleet helppoja vauvoja ja perusterveitä. Harmi, kun kaikilla ei voi olla niin!



Oikeasti monet tekevät elämästään kurjaa oikein urakalla, kaikesta etsitään se negatiivinen pointti. Anoppini esim. on tällainen kurjuuden maksimoija... Meidän perheessämme positiivisuus on ihan tietoisesti valittu juttu, monella kun voi olla huonommin!:)

Lisäksi vauvalla on monta sisarusta, jotka pitävät sylissä, leikkivät, pussailevat, halivat jne.

vauva on koko perheen keskipiste.

Millaista ap:n perheessä sitten on?

mutta kun niitä helppoja ei valitettavasti voi tilata etukäteen. Tsemppiä jos teillä on rankkaa t. kolmen äiti :)

<a href="http://odotetturaskaus.blogspot.com/2012/02/toivepostaus-vauva-arki.html" alt="http://odotetturaskaus.blogspot.com/2012/02/toivepostaus-vauva-arki.html">http://odotetturaskaus.blogspot.com/2012/02/toivepostaus-vauva-arki.htm…;

ei meillä vaan...

mutta sanoohan tuossa blogissakin että helppo vauva, säännöllinen rytmi ja nukkuu hyvin jne. Meillä alkoi 2vkon iässä koliikki, 5vkon iässä sai ensimmäisen flunssan isommalta ja rytmit ja nukahtamiset täysin hakusessa. Muutama kk oli sitten leppoisampaa ja kaikki oli suht ok, kunnes alkoi yövalvomiset liikkumisen myötä ja päiväunet meni uudestaan pätkittäisiksi jne. Vauva-aika tuli enemmän itkettyä kuin hymyiltyä.

Me ollaan vain *tun väsyneitä koko ajan, vaikka lapsista tykätään ihan koko sydämestä. Mut ei olla ihan noin innokkaita ja iloisia. Sehän on säälikin. Päiviin kuuluu lasten halimista ja pusuttelua, mutta tällä mamalla on pikkasen hermo ollut tiukalla jo toista kuukautta. Kun on ollut sairastelua, itsekin flunssassa, eikä univelkaa ole saanut nukuttua. Viime kesänä meillä joskus saattoi just tuommoista ollakin - ja toissa kesänä, mut nyt me ollaan kaks haamua, isähaamu ja äitihaamu.

on iloa ja halimista ja pusuttelua.



Ja järjetöntä, sairaan kaameeta uuvuttavaa kaikenkattavaa väsymystä ja unenpuutetta.



Ehkä tää tästä vielä joskus...

Ja arki on ollut aikalailla tuollaista. Tosin mies ei ole koko aikaa kotona, vaan opiskelee. Kesällä oli töissä. Mutta opiskeluihin kuuluu paljon vapaitakin ja silloin nautitaan yhdessä olosta. Lenkkeillään, laitetaan ruokaa, yms.

Yöt hoidan luonnollisesti minä, koska imetän ja mies lähtee aamuisin töihin. Enkä tod. nouse miehen kanssa aamupalalle 6:30, me nukutaan 7:30 asti, sitten pitää herätä laittamaan esikoinen kouluun ja nuorempi kouluun. Aamulls viedään eskarilainen vaunutellen, samoin haetaan iltapäivällä. Mies tulee klo 16:30, siihen asti pyöritän palettia yksib. Mulla on myös omaa elämää ja harrastuksia, kaikki ei pyöri vauvan ympärillä. Vauva kylvetetään muutaman päivän välein, mutta ei me miehen kanssa vauvan ammeeseen ängetä... Saunotaan ihan ilman vauvaa.



Toki lapsia rakastetaan, mutta ei meidän elämä pyöri vain heidän ympärillä. Me ollaan kaikki omis yksilöitä, emme toistemmd jatkeita. Eikä elämä ole aina ihanaa.

liian siirappista.äitelää etten sanoisi.

kun lapset olivat vauvoja. Nyt meidän kuopus 5v. ja vauva-arki tuntuu jo tosi kaukaiselta. :0)

mieltä tosta että kaikki ollaan yksilöitä, eikä kukaan ole toistensa jatke. Kuulostaa mun mielestä tosi ahdistavalta, en pystyisi moiseen, ja jos mun mies olis koko ajan tollain kiinni, mua ahdistais sekin tosi paljon..

Pelottava perhe...