Lue keskustelun säännöt.
jos sinulla on hätä- kenelle soittaisit?
12.02.2012 |
onko suomalainen niin riippuvaisia yhteiskunnan koko ajan vähenevistä auttamisresursseista, ettei tosi ystäviä hädässä enää löydy?
toivottavasti olen väärässä...
Kommentit (15)
tai joku murtautuu sisään niin soitan kyllä hätänumeroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole ystäviä, sillä aika ei riitä sellaiseen töiden, perheen ja opiskelun ohessa.Äiti ja sisko ovat tosirakkaita ja läheisiä. Tässä yhteiskunnassa monia samassa tilanteessa kanssani ja on todella surullista kuinka moni on todellakin aivan yksin.
Riippuu hädästä.
Toden ollessa kyseessä ja VAKAVASSA hädässä soittaisin ensimmäisenä luonnollisesti miehelleni, joka on myös paras ystäväni. Toisena varmasti soittaisin äidilleni.
soittanut niille ystävilleni jotka tapaavat nojata minuun.
Tästä lähtien en soita kelleen ellei asia kuulu pelastuslaitokselle.
Eli jos en tarvitsisi hätäkeskuksen palveluja niin silloin soittaisin ystävälleni joka asuu lähellä.
Toinen hyvä ystäväni asuu monen sadan km päässä, jos puhelimessa voimme asian jutelle niin silloin soittaisin hänelle.
Äiti ja siskoni olisivat myös puhelimen päässä, eivät asu lähellä.
Eli viisi ihmistä tulee ensin mieleen kellä voisin asiani kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kolariin joudutaan ja pahasti käy, niin 112:een soitan ennen kuin muita hätyyttelen.
Jos miehelle sattuisi jotain ja pitäisi rientää vaikkapa sairaalaan - ilman lapsia - soittaisin lähimmille kavereille.
Jos auto jättää tien päällä, soitan parille miespuoliselle kaverille, jotka korjaavat autoja työkseen.
Jos lasten kanssa jotain ongelmia, esim sairastuvat ja itsekin sairastun, niin ensin puhelu miehelle.
Oli minkälainen hätä tahansa, niin soittaisin varmaan miehelleni. Jos miehelleni olisi sattunut jotain, niin soittaisin anopille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli minkälainen hätä tahansa, niin soittaisin varmaan miehelleni. Jos miehelleni olisi sattunut jotain, niin soittaisin anopille.
Auto jäi pahasti lumihankeen kiinni, niin soitin miehelleni, joka tuli auttamaan auton pois.
Auto jätti kaverille ja mies oli viikon reissussa, niin soitin miehelle ja yhdessä mietittiin miten saisin käyntiin. Lopuksi soitin anopille joka tuli hakemaan minut kotiin.
Satutin itseni ja piti päästä lääkäriin, niin soitin miehelle joka tuli hakemaan minut ja vei lääkäriin. Mies soitti anopille, joka tuli hoitamaan lapsen harrastuksesta kotiin.
Piti päästä lääkärikäynneille ja en voinut ajaa, niin anoppi vei ja auttoi kulkemaan.
Kun kolmannen lapsen synnytyksen kohdalla oli tunne että voi tullakin aiemmin, kuin mitä hoitoapua oli sovittu isommille lapsille, niin mies soitti anopin apuun. Anoppi tuli ja mies pääsi hyvin mukaan tueksi ja turvaksi.
Eli pääsääntöisesti kun olen tarvinnut apua, niin mies ja anoppi ovat auttaneet. Näiden kahden avulla olen pärjännyt hyvin:)
Yleiseen hätänumeroon, miehelle, äidilleni tai veljelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä soittaisin miehelleni. Siis oletuksella, että ei ole 112 asia. Soitin silloinkin kun auto levisi tielle ja mies oli työmatkalla. Ei hän sieltä voinut auttaa, mutta silti ekana soitin miehelleni ja sitten veljelleni, joka tuli auttamaan auton hinauksessa.
Mun mies on rakkaus ja ihanuus.
Jos hätäkeskusta ei tarvita niin sitten ihan tilanteesta riippuen...
Sairauksissa (omissa ja lasten) ensiksi miehelle ja ex-miehelle, omalle äidilleni.
Auto-ongelmissa ex-miehelle, pikkusiskolleni (eli hänen miehelleen) tai isälleni
Tietokoneen oikkuillessa oma mies, ex-mies tai liuta miespuoleisia kavereita
Rahapulmissa isälleni (ja sen jälkeen diakonit ja sossut)
Lastenvahtiongelmissa äitini, ex-mies, pikkusiskot ja ystäväni...
Kauppa-apua tarvitessa äiti ja siskot...
Ja parisuhteen pulmissa omat ystäväni.
Mulla on hyvä turvaverkko, joka ei ihan tyhjästä ole syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos talo olisi tulessa, soittaisin 112 ja lähettäisin lapset esikoisen johdolla naapuriin.
Jos avaimet olis jääneet kotiin, soittaisin (tai kävisin) vanhemmiltani vara-avaimet.
Rikostapauksissa soittaisin poliisin.
Jutteluseuraksi soittaisin (työ)kaverille, riippuen siitä mitä olisi jutun aiheena.
Auton jättäessä tielle, soittaisin avuksi miehen veljen tai isäni. Jos heitä en saisi kiinni, soittaisin mieheni veljenpojalle.
Henkilökohtaisista asioistani en puhu kenellekään, en luota siihen, että asiani eivät leviä ympäri kyliä. Jopa vaitiolovelvolliset (hoitoalalla) täällä päin levittelevät asioita.
soittaisin ensiksi miehelleni tai omalle äidilleni. Sitten vasta parhaalle ystävälleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli minkälainen hätä tahansa, niin soittaisin varmaan miehelleni. Jos miehelleni olisi sattunut jotain, niin soittaisin anopille.
Auto jäi pahasti lumihankeen kiinni, niin soitin miehelleni, joka tuli auttamaan auton pois.
Auto jätti kaverille ja mies oli viikon reissussa, niin soitin miehelle ja yhdessä mietittiin miten saisin käyntiin. Lopuksi soitin anopille joka tuli hakemaan minut kotiin.
Satutin itseni ja piti päästä lääkäriin, niin soitin miehelle joka tuli hakemaan minut ja vei lääkäriin. Mies soitti anopille, joka tuli hoitamaan lapsen harrastuksesta kotiin.
Piti päästä lääkärikäynneille ja en voinut ajaa, niin anoppi vei ja auttoi kulkemaan.
mulla ei oikein ole ketään kelle soittaa näissä tilanteissa. Miesystävälle tietty voi yrittää, mutta sillä on matkaa liikaa, 70km, bensa maksaa, eikä se yleensä ole ajokunnossakaan.
Juuri olin umpihangeksi muuttuneella tiellä jumissa, ja kyllä meinas ehtiä paniikki iskeä, että mitäs nyt teen, lähdenkö naapurilta kysymään että olisko sillä ideoita.
Jos mun auto ei lähde käyntiin pidempään aikaan, tai on rengas mennyt tai jotain (kuten viime talven pakkasilla tyhjeni pari), niin kai se mun miesystävä sitten jonkun 4 päivän päästä tulee.
Ja missä olen. Soittaisin joko miehelle, appiukolle, naapurille tai isälleni.