Ei voi kun ihmetellä sitä että av-mamma sietää avioliittonsa takia lähes mitä tahansa.

-mies pettää vaimoaan

-vaimokin hyvällä lykyllä käy vieraissa

ihmisistä on sokeita hulluja. He suorittavat elämää, eivät elä sitä. He odottavat jotain tulevaa hienoa ja olettavat että "joku" ojentaa sen heille tarjottimella kun he ovat vääntyneet mutkille ja törmäilleet sokeina harhaluulojen vallassa.

Onnellisen elämään ei tarvita kuin silmänräpäys, silmien avaaminen. Juuri kukaan ei tee sitä.

Puhutaan että avioliittoaan suojeleva ihminen olisi ns. massaan kuuluva kynnysmatto. Mielestäni asia on juuri toistepäin: nykyiseen itsekeskeisyyteen kuuluu avioero heti, kun toinen ei olekaan 100% unelmatapaus ja vaikeitakin aikoja piisaa. Ihmisillä on niin kiire toteuttaa itseään ja pohdiskella omia olotilojaan, että siinä se elämä meneekin. Kaiken pitäisi sujua oman pillin tahtiin, että mamma tuntisi olonsa "kunnioitetuksi ja rakastetuksi omana itsenään".



Väkivaltaa tai jatkuvaa pettämistä en hyväksy, mutta en myöskään tajua sitä että yhdestä pettämisestä kaadetaan 15 vuoden liitto. Minulta kesti kauan sisäistää, mistä on kyse kun puhutaan perheestä- se ei tarkoita hampaiden puremista yhteen ja väkisin sinnittelyä, vaan halua PÄÄSTÄ YLI IKÄVISTÄ TAPAHTUMISTA JA PYSYÄ YHDESSÄ. Krooniset pettäjät yms. erikseen, mutta sellaista en ole miehekseni valinnutkaan.



Oma ylpeys tulee monen nykynaisen tilalle, kun tavoitellaan onnea. Ei nähdä ns. metsää puilta vaan jaetaan viivottimella kaikki tasan, kostetaan miehelle jokainen loukkaukseksi koettu juttu ja sitten vaan eropaperit vetämään kun kyllästyttää.

ainakin kun ikää alkaa olla 40 +. Näin lohduttaudun että jaksan omassa liitossani. Mies on kahdesti pettänyt mutta en halua erota.

se, joka tajusi erota ja lähteä huonosta liitostaan kuin se, joka jäi huonoon avioliittoon, jota käytännössä piti yksin kasassa.

Mutta elämä on valintoja, elettyä elämää ei takaisin saa, kannattaa elää niin ettei jää kuolinvuoteellaan kaipaamaan jotain minkä olisi voinut saada.