Siitäs saitte, liikuntafanaatikot: Liikunta ei ehkä vaikutakaan mielenterveyteen.

Olen entinen liikunnanvihaaja. En nauttinut liikkumisesta enä liikkunut yhtään ylimääräistä. Sairastin masennusta, joka tuli toistuvasti yhä pahempana. Sinnittelin ensin vuosikaudet omin päin, mutta lopulta sain diagnoosiksi vakavan masennuksen. Tämän jälkeen jouduin käyttämään mielialalääkkeitä joka talvi vähintään 2 kuukauden ajan.



Kunnes aloin harrastaa juoksemista. Siihen minut houkutteli työpaikan työhyvinvointiohjelma, johon kuului kuntotestit ja jatkuva seuranta. Sen jälkeen kun aloin juosta en ole pannut suuhuni yhtään mielialalääkettä. Olen selvinnyt jo neljä talvea ilman masennusta.



En ollut siis aiemmin yhtään urheilullinen enkä nauttinut liikunnasta. Nyt se on mielenterveyteni välttämätön ehto.



M.O.T.

Eihän tuosta voi sanoa yhtään mitään tuon lehtijutun perusteella. Lisäksi tutkija oli liikuntatieteilijä, ei psykiatri.

Minulla on lievä ahdistushäiriö.

Liikunta on minun pelastus. Ilman sitä olisin taatusti lääkityksellä. Mikään ei ole parempaa kuin pitkä ja rauhallinen metsälenkki tai hiihtolenkki kun kurkkua puristaa niin, että meinaa oksentaa. Endorfiinit leviävät kehiin ja hyvä olo kestää koko illan. Kun harrastaa liikuntaa 5-6 kertaa viikossa niin olo pysyy hyvänä suurimman osan aikaa.

Eron huomaa heti jos ei pääse liikkumaan.

On mielenterveysongelmia jonkin verran. Likuntahetken jälkeen olo voi olla hyvä pari tuntia, mutta siihen se jääkin. Aina ei tule edes sitä hyvää oloa jälkeen päin.

Ehkä liikunta auttaa heidän mielialaansa eniten, joilla ei muutenkaan ole masennustaipumusta.

Vaan roimasti ylipainoinen sohvaperuna. Mutta kyllä minulle vaan liikunnasta tulee hyvä ja virkeä mieli, nyt kun olen sen aloittanut

Toki luotan omiin tuntemuksiini enemmän kuin tuollaiseen tutkimukseen.



Muuten, viimeksi kun söin keittoa, ja olin tunnin päästä taas nälkäinen, muistin senkin tutkimuksen jonka mukaan keitto pitää paremmin nälkää kuin kiinteä ruoka :D

Toki luotan omiin tuntemuksiini enemmän kuin tuollaiseen tutkimukseen.



Muuten, viimeksi kun söin keittoa, ja olin tunnin päästä taas nälkäinen, muistin senkin tutkimuksen jonka mukaan keitto pitää paremmin nälkää kuin kiinteä ruoka :D

Oschood-schlatter ( en tiedä menikö oikein)- taudissa, joka lapsellani on, ei enää täydellistä liikuntakieltoa julisteta. Juuri sen vuoksi, että lapsen/ nuoren mielenterveys joutuu siinä koetukselle.



Joten selkeästi sillä siis vaikutus on.

viime kertainen liikuntakokemus ei ainkaan tehnyt hyvää nupille! Tuli henkisesti niin paha olo etten voinut kuin itkeä. Eli jos laji on ihan väärä ei todellakaan välttämättä tee hyvää!

Ihminen on yksillö, ei kone. Siksi mikään tutkimus ei voi kumota omia kokemuksia. Mutta toki tutkimuksissa voidaan todeta, että joillakin toimii niin ja toisilla näin.



Itse en saa mitään endorfiineja liikunnasta eikä se nosta mielialaa.

viime kertainen liikuntakokemus ei ainkaan tehnyt hyvää nupille! Tuli henkisesti niin paha olo etten voinut kuin itkeä. Eli jos laji on ihan väärä ei todellakaan välttämättä tee hyvää!

tässä ketjussa on puolustanut sitä, että mikä tahansa liikunta hampaat irvessä auttaa aina?

Ei kyllä tietääkseni yksikään.:)

Voin ahtaa masennukseen rauhassa ruokaa ja nappailla pillereitä ja sanoa, että masennuslääkkeet lihotti mua 20kg vuodessa.



Kiitos tutkimuksen, elämä helpottui. Ei tarvi itse enää yrittää mitään. Kunhan vain makaa ja syö ja lappaa benzoja naamaan ja hakee sairaseläkettä.

niin ei sitä muuteta niin simppelillä keinolla kuin liikunnalla!



Liikunta tuottaa endorfiineja, mutta niiden vaikutus on kahvikupin luokkaa, eli se ei kestä kauan. Ei kahviakaan masennuslääkkeeksi suositella!

niin ei sitä muuteta niin simppelillä keinolla kuin liikunnalla!

Liikunta tuottaa endorfiineja, mutta niiden vaikutus on kahvikupin luokkaa, eli se ei kestä kauan. Ei kahviakaan masennuslääkkeeksi suositella!

vaan liikunta säännöllisesti harrastettuna vahvistaa koko keskushermostoa ja parantaa stressin sietokykyä ja itsetuntoa. Liikunnalla saatu serotoniini on kestävämpää ja luonnollisempaa kuin esim.mieliala lääkkeillä saatu.

Paljon enemmän auttaa hyvän kirjan lukeminen, teatterissa ja taidenäyttelyssä käynti. Liikuntafanaatikot vaikuttaa hieman yksinkertaisilta, ei se liikunta ole ainoa tie onneen.



Ennemminkin ajattelen, että niillä jotka esim. juoksee fanaattisesti, on jotain todella suuria ongelmia ja ahdistusta. Muutama mun tuttu on jopa juossut maratonin ahdistukseensa, avioerot ym. on sitten kuitenkin tullut siitä juoksemisesta huolimatta. Psykoterapeuteille voisi olla paljon työtä tuolla maratonien osallistujien keskuudessa.

<a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/tutkimus+liikunta+ei+ehka+vaikutakaan…" alt="http://www.talouselama.fi/uutiset/tutkimus+liikunta+ei+ehka+vaikutakaan…">http://www.talouselama.fi/uutiset/tutkimus+liikunta+ei+ehka+vaikutakaan…;

Tätä mieltä minä olen ollut jo kauan.

harrastaa liikuntaa, termi siitäs saitte! melkein yhtä opaha kiun alaston kuvien lagtaaminen tänne sivustolle , hyi yök , oksetus kuvotus

ja lukeneet kirjoja, kuten sinä, ei olisi avioeroja tullut ja ollut avioliittokriisejä.

Wau, tässä kuulitte, miten masentunut palstamamma hoitaa ihmisten avioerot ja muut. Taidenäyttelyyn vain niin ei tule eroja, eikä masenna.

Ps. Eroaa ne sellaisetkin ihmiset, jotka ei juokse maratoneja ja käy teattereissa. Ihan kuule kriisejä on kaikenlaisilla ihmisillä. Sohvaperunoilla, liikkuvilla, kirjoja lukeville.

Paljon enemmän auttaa hyvän kirjan lukeminen, teatterissa ja taidenäyttelyssä käynti. Liikuntafanaatikot vaikuttaa hieman yksinkertaisilta, ei se liikunta ole ainoa tie onneen.

Ennemminkin ajattelen, että niillä jotka esim. juoksee fanaattisesti, on jotain todella suuria ongelmia ja ahdistusta. Muutama mun tuttu on jopa juossut maratonin ahdistukseensa, avioerot ym. on sitten kuitenkin tullut siitä juoksemisesta huolimatta. Psykoterapeuteille voisi olla paljon työtä tuolla maratonien osallistujien keskuudessa.

Paljon enemmän auttaa hyvän kirjan lukeminen, teatterissa ja taidenäyttelyssä käynti. Liikuntafanaatikot vaikuttaa hieman yksinkertaisilta, ei se liikunta ole ainoa tie onneen.

Ennemminkin ajattelen, että niillä jotka esim. juoksee fanaattisesti, on jotain todella suuria ongelmia ja ahdistusta. Muutama mun tuttu on jopa juossut maratonin ahdistukseensa, avioerot ym. on sitten kuitenkin tullut siitä juoksemisesta huolimatta. Psykoterapeuteille voisi olla paljon työtä tuolla maratonien osallistujien keskuudessa.

Ja muutenkin tuollainen "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista". Meinaatko, että ne juoksijat eivät voi lukea kaunokirjallisuutta tai käydä taidenäyttelyssä?;)

Liikunnan harrastaminen ja taide-elämykset ovat toisensa poissulkevia asioita?:)

että liikuntaa tarjotaan lääkkeeksi kaikkeen mahdolliseen.



Joillekin voi olla ihan yhtä tärkeää hyvinvoinnin kannalta nähdä hyviä elokuvia, käydä oopperassa ja teatterissa tai kuunnella klassista musiikkia.



He eivät kuitenkaan markkinoi kulttuuria minään yleisenä ihmelääkkeenä, vaikka se olisi mielestäni yhtä perusteltua kuin liikunnan markkinoiminenkin.



Koko kansa vain oopperaan muutama kerta vuodessa, niin johan alkaa endorfiinit lisääntyä!



Entä sitten tämä liikunnan ylivalta televisiossa. Joka ikisen uutislähetyksen jälkeen tulee jokin urheilukatsaus, jossa kerrotaan, mitä urheiluelämässä on tapahtunut viime tuntien aikana.



Ehdotan, että tehtäisiin seuraavanlainen kokeilu esim. puoleksi vuodeksi: urheiluohjelmien tilalla näytettäisiin tv:ssä uutisia oopperamaailmasta ja klassisen musiikin konserteista. Ainakin minun mielialani voisi silloin kohentua.



Puoli yhdeksän uutistenkin lopuksi pätkä suoraa lähetystä New Yorkin Metropolitanista!

Minua ärsyttää nykyisessä liikuntaviestinnässä se, että liikuntaa tarjotaan lääkkeeksi kaikkeen mahdolliseen.

Joillekin voi olla ihan yhtä tärkeää hyvinvoinnin kannalta nähdä hyviä elokuvia, käydä oopperassa ja teatterissa tai kuunnella klassista musiikkia.

ärsyttää mustavalkoinen vastakkainasettelu. Harrastan liikuntaa, nautin taide-elämyksistäkin, osaan myös juhlia. Pääkoppani terveys tulee varmasti noiden yhdistelmästä, ei pelkästään liikunnasta. Ja liikunnassakin muuten itselleni musiikki on tärkeää ja inspiroivaa.

Ärsyttää lukea happamia viestejä, joiden kirjoittajat eivät ole kokeilleet säännöllistä liikuntaa ja varsinkaan lajia, josta itse pitäisivät. Liikunnalla on fyysinen vaikutus eikä sitä mielestäni pidä vähätellä. Tuntuu, että ihmiset, jotka eivät ole sitä itse kokeneet, haluavat sitä kovasti vähätellä.

Mutta sinulla on kyllä pointtisi. Esimerkiksi musiikillakin on tavattomasti mielenterveyttä edistävä vaikutus. Esim. tässä:

http://www.heureka.fi/portal/suomi/tapahtumat_ja_palvelut/yleisotapahtu…

jollekin se on liikunta ja jollekin kirjojen lukeminen. Yleensä vakavasti masentuneilla on myös huono fyysinen kunto eivätkä jaksa hoitaa itseään. Jos joku aloittaa liikunnan ja saa siitä voimaa niin se voi aktivoida ihmistä muutenkin esim. löytämään uusia ystäviä ja harrastamaan muitakin asioita sen sijaan että vain istuisi kotona katsomassa tv:tä. Liikunta ja kulttuuri eivät ole toisensa pois sulkevia asioita.