Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi äidiksi tuon teinin kanssa

teini-iässä menee isompien kahnausten läpi kuin toisella.



Jostain muistan lukeneeni sellaisen viisauden, että mitä enempi lapsi etäisyyttä hakee, sitä suurempi luultavasti on läheisyyden kaipuu.



Voimia sinulle rakastaa ja jaksaa lapsesi voimakas murkkuikä.

sen voi todistaa kun huolehdit ja soitat ja maksat jopa taksin että tyttö pääsisi turvallisesti perille. olet parempi vanhempi kuin moni muu, joka käskee lastensa kattella itte kyyttejä milloin mistäkin. tuo on ihan normaalia nuorelta, itsekkin join jo tuon ikäisenä (olen nyt 20, ei siitä kovin kauaa edes ole) mutta täytyy myöntää että entistä aikaisemmin se juominen aloitetaan nykypäivänä :( jos tyttösi ei järkipuhetta kuuntele, niin elämä opettaa. onko tytöllä haaveita jostain ammatista? kun hän huomaa että muut kaverit hakee ja pääsee haluamiinsa paikkoihin ja näkee vaivaa niin luulisi ajatusten muuttuvan. mutta juuri nyt kaverit ja kokemukset vievät kaiken ajan.. koita jaksaa :)

tulee sellainen mieleen, että sinulla on ollut valmis sabluuna ja odotukset lapsen suhteen. Ja myös määritteet hyvästä elämästä. Nuo käsitteet luettu kirjoja ja emme ole eronneet viittaavat siihen. Ja sitten tuo siskon keskiarvomaininta hyppää silmille. Tunteeko poika alemmuutta? Miksi juuri lukio olisi tärkeä, jos se ei kiinnosta? Et mainitse mitään siitä, miten olet tukenut poikasi erityisyyttä ja elämää. Mitä hän on nuorempana harrastanut? Ja usein vanhemmat, jotka eivät käytä ollenkaan alkoholia eli suhtautuvat alkoholiin jossakin määrin kielteisesti, omalla käytöksellään sitten provosoivat lasta juomaan.



Voisit peilailla suhtautumista poikaasi uudestaan.

Avainsana on kannustus, myönteisyys, eivät rangaistukset. Kotiarestin sijaan tee kahdenkeskinen viikonloppumatka poikasi kanssa!









17-vuotiaan raittiin lahjakkaan ammattikoululaisen (joka olisi päässyt myös lukioon kepeästi ) silloin tällöin viiniä nauttiva äiti, eronnut

ihan ot tämä, mutta eihän sukupuolta missään lukenut?

Kyseessä on siis tyttö ja itse hän itki viikko sitten, kun ei pääse lukioon. Minä olen sitä mieltä, että lukio ei olekaan hänelle oikea paikka, vaan hänen vahvuutensa on ihan muualla. Suurimpana ongelmana näen sen, että hän ei oikeasti voi miettiä mitä koulutusta haluaa , vaan on pakko miettiä mihin pääsee vai pääseekö mihinkään.



En käytä alkoholia, ainoastaan saatan ottaa lasin pari viiniä silloin tällöin. Alkoholi ei vain maistu minulle ja nykyisin ajatus humalatilasta tuntuu epämiellyttävältä.



Yritän kannustaa ja olla myönteinen. Kotiarestikin tarkoittaa käytännössä mukavaa yhdessäoloa.



Odotukseni on, että löytää paikkansa elämässä. Jokin ammatti pitää hankkia, koska nykyisin ilman ammattia ei töitä saa. Sen jälkeen voi tehdä mitä itse haluaa. Pääasia on, että hoitaa hommansa niin hyvin, että voi oikeasti tehdä omia valintoja, eikä ole pakotettu ottamaan sitä mitä muilta jää.

Tarinasi kuulosti tutulta.

Meillä sama tilanne, joitakin vuosia sitten.

Aika tekee tehtävänsä, nyt tämä kyseinen tyttö on kuin herran enkeli. Elää omaa elämäänsä ja on saanut vakituisen työn, on "seestynyt".

Rajat toki täytyy asettaa, kuri pitää olla ja vaihtoehdoista on hyvä valaista.

Kyllä se siitä.....

on sitä varten että saa numeroita mahdollisesti korotettua?

tai jotain muuta vastaavaa valmentavaa koulutusta. Kaikki eivät ole vielä tuossa iässä valmiita päättämään ammatinvalinnastaan.

joille viina ja kohta pillerit yms. maistuu ja kiksautellaan nuorena.



Jotenkin minulla hämää tuo, kuinka kehut olevasi hyvä äiti ja haet synninpäästöä, että ettehän syyllistä minua.



Jokaisen on ihan tervettä hiukan joskus syyllistyä ja miettiä, tuliko sittenkin kaikki tehtyä oikein. Sieltä voi löytää pienen idun, joka voi auttaa siinä, mitä sen nuoren kanssa tekee.



Minäkään en juo ja olen lukenut ja olen aina tehnyt ahkerasti töitä ja olen tunnollinen yms. Ja meillä on pari todella hyvin menestyvää teiniä.



Ja sitten on yksi, kenellä ei menekään niin kamalan hyvin. Mutta silti en pane käsiä korville ja mölise, että "minäolenhyvääitiminäolenhyvääitiminäolenhyvääiti". Olen kelannut monia asioita ja huomannut sellaisia juttuja, joissa aina ei ole selvinnytkään niin kympin äitinä. Sieltä voi lähteä etsimään sitä keinoa, että tytöstä ei ehkä tulisikaan sitä amislinjan panopuuta.

Olenpa todella surullinen siitä, millainen asenne teillä on amislaisiin.



Huippuna tuo äskeinen "amislinjan panopuu".



Avartakaa maailmaanne, pyydän.

Minä tunnen ystäväpiirissä ja sukulaisissa monta samanmoista teiniä, joilla menee nykyään tosi hyvin.



Se on sitä kasvua aikuiseksi. Useimmilla toi vaiha menee ohi. Tarkkaile, ole läsnä ja ole kuitenkin tiukka ja saarnaa asiasta aina silloin täällöin.

Olenpa todella surullinen siitä, millainen asenne teillä on amislaisiin.

Huippuna tuo äskeinen "amislinjan panopuu".

Avartakaa maailmaanne, pyydän.

purkanut täällä maailmantuskaansa. Ilmeisesti ei viikonloppusuunnitelmat menneet kuten piti (=mies lähti ryyppäämään ja jätti yksin kakaralauman kanssa) ja nyt pitää täällä kettuilla joka toisessa viestiketjussa.

niin mikä silloin on kuin amislainen panopuu.

Olenpa todella surullinen siitä, millainen asenne teillä on amislaisiin. Huippuna tuo äskeinen "amislinjan panopuu". Avartakaa maailmaanne, pyydän.

purkanut täällä maailmantuskaansa. Ilmeisesti ei viikonloppusuunnitelmat menneet kuten piti (=mies lähti ryyppäämään ja jätti yksin kakaralauman kanssa) ja nyt pitää täällä kettuilla joka toisessa viestiketjussa.

varmasti ole mennyt hukkaan kaikki yhdessä viettämänne aika! Paljon kuvaa minusta se, että tyttö itsekin itki, ettei lukioon pääse, ei ole kovin paatunut :) Koettakaa ajan kanssa miettiä kivoja amisvaihtoehtoja, kymppiluokkaa tai muuta. Ja kai myöhemminkin voi aikuislukioon mennä, nykyään ei käsittääkseni portit mene koulutuksen suhteen lopullisesti kiinni, jos ei 16-vuotiaana ole kypsä. Tsemppiä :)