Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka paha juttu on se, että 9-vuotiaalla ei ole kavereita?
10.02.2012 |
Kolmasluokkalaisella pojallamme ei ole kavereita koulussa, eikä kotona. Osallistuu kyllä välitunnilla esim. jalkapallon peluuseen, mutta on luoteeltaan ujo ja arka ottamaan kontaktia. Naapurin lapset ovat sillontällöin käyneet meillä, mutta nytkään ei ole kuukauteen näkynyt ketään. Poika joskus heille soittelee, mutta kellekään ei tunnu silloin käyvän. KÄy kerran viikossa harrastamassa, mutta ei ota sielläkään kontaktia muihin lapsiin. Miten voisin auttaa lastani ja onko siitä loppupelissä kuinka paljon haittaa, jos kavereita ei tuossa iässä ole. Ei tunnu ihan kauheasti häntä itseään vaivaavan.
Kommentit (38)
Aspergerin oireyhtymän mahdollisuutta pojallanne? Kuvauksenne perusteella vaikuttaa mahdolliselta. Kannattaisi ainakin käydä tutkimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tokaluokkalainen poika, joka ei ole kovin sosiaalinen. Oppi eskarissa ja koulussa olemaan muiden kanssa ja välitunneilla ei tarvi olla yksin, välillä on koulun jälkeen yhden pojan kanssa, mutta useimmiten ei edes kaipaa muuta kuin perheen seuraa. Parhaiten viihtyy pikkuveljen kanssa. En ole viitsinyt huolestua, kun on pääosin tyytyväinen elämäänsä :)
mulle ei löytynyt kavereita kotikaupungista, mutta onneksi vanhemmat ohjasivat mut lasten kesäleirille, jossa sain aloittaa "puhtaalta pöydältä". Kun menee paikkaan, jossa juuri kukaan ei tunne toistaan, ujommasta voi yhtäkkiä tulla puhelias tai toisin päin, kun kotikaupungissa eletty rooli ei ole päällä. Tällaisella leirillä silloin 20 vuotta sitten olin, on kristillinen. http://www.ruttureppu.fi/
Aspergerin oireyhtymän mahdollisuutta pojallanne? Kuvauksenne perusteella vaikuttaa mahdolliselta. Kannattaisi ainakin käydä tutkimassa.
Pitääkö sitä joka väliin tunkea jotain syndroomaa??? Kyllähän koulussa huomataan jos lapsi ei ole "normaali". Luonteet nyt vaan on erilaisia, toiset on seurallisempia kuin toiset!
moni lapsi patoo itseensä sen yksinäisyytensä.
Eivät välttämättä valita sitä, ettei ole kaveria.
Se ettei kavereita ole, niin ei tarkoita sitä ettei kavereita haluaisia.
Löytyy taatusti lapsia, jotka eivät vaan saa niitä kavereita.
Kyllä sun tarvii auttaa lastasi. Käsket pyytämään kavereita kylään. On pakko olla aktiivinen, vaikka olisikin vain se varakaveri.
Joskus siitä varakaverista tulee ihan kaveri, kun tutustutaan kunnolla.
Huolestuttavaa, että monet mammat ei halua edes nähdä lapsensa yksinäisyyttä ongelmana.
Lapsi tarvitsee aivan eritavalla kavereita, kuin aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujous ei tarkoita sitä, ettei halua seuraa ja niitä kavereita,
mutta ujous kyllä ehkäisee sen kavereiden etsimisen ja moni lapsi ei kauheasti tykkää ujosta ja hiljaisesta lapsesta ja siksi nämä ujot jää ilman kavereita.
Olin tuolla jo vastannut, että ollaan koitettu kaikenlaista. Elokuvia, keilailua, Mäkkäri-keikkoja. Olen kehottanut lasta pyytämään kavereita meille ja hän soitteleekin, mutta kavereille ei vain tunnut sopivan (on muita mieluisampia kavereita). Olen patistanut harrastuksiin, mutta niissäkään ei ole ystävystynyt kenenkään kanssa. En oikein ymmärrä, mitä vielä voisin tehdä. En oikein voi enää 9-vuotiaan kaverikyläilyistä mennää heidän vanhempiensa kanssa sopimaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset tarvitsevat välttämättä toisia lapsia kymmenistä toinen toistaan paremmista syistä. Siksi meidän aikuisten on tunnettava lapsemme tarpeeksi hyvin, jotta ymmärtäisimme, milloin asiat eivät ole kohdallaan. Kaikkein tuloksekkain tapa on jututtaa lasta itseään. Kaverittomuus on kurjaa ja nöyryyttävää, eikä siitä ei ole helppoa puhua. Kysyttäessä lapset vakuuttavatkin herkästi kaiken olevan kunnossa. Asiaan täytyy palata toisen ja kolmannenkin kerran, jos tarve vaatii. Keskustelu ja aiheen kiihkoton puntarointi on tärkeää, jotta ei rynnätä suinpäin tekemään jotakin, mikä vain pahentaa lapsen tilannetta.
Joskus syy kaverittomuuteen on suureksi osaksi lapsessa itsessään. Hän ei saa kavereita koska ei osaa jakaa omastaan, pomottaa toisia ja turvautuu nyrkkeihin, elleivät asiat suju hänen suunnittelemallaan tavalla. Tällaisten lasten vanhemmat ovat monesti hitaita näkemään itsessään tai lapsessaan mitään muuttumisen tarvetta ja etsivät aina vikaa muualta. Tilanne ei parane, ellei vanhempia saada tajuamaan, että he tekevät asenteellaan lapselle karhunpalveluksen.
On myös mahdollista, että lapsi näkee itsensä ja ulkomaailman synkentävän suodattimen läpi. Oma itse ei kelpaa mihinkään, eivätkä toiset oikeasti välitä. Tunne ei muutu muuksi, tekevätpä muut mitä hyvänsä. Vetäytyvä ja yksinäinen, toisten touhuja sivusta seuraileva, hymytön ja iloton lapsi voi sairastaa depressiota ja tarvitsee siihen hoitoa. Esteenä on usein, että aikuisten on vaikea yhdistää ”huoletonta” lapsuusaikaa masennukseen, eivätkä he yksinkertaisesti tajua lapsen olevan masentunut.
http://www.satumaakerho.fi/satumaa/content/article/5684
on iloinen ja nauravainen lapsi, joten en oikein usko tuohon depressioon. Hän ei myöskään ole itsekäs tai väkivaltainen. Hän on vain arka ja ujo. Olemme häntä kaikin tavoin yrittäneet tukea ja tehneet varmasti enemmän kun moni muu vanhempi. Silti vaan kaverisuhteet eivät kestä. Olemme jopa harkinneet muuttamista toiselle alueelle. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aikoinaan asuimme syrjässä, ja veljelläni ei ollut kavereita naapureissa. Ei se häntä mitenkään haitannut. Mutta nyt se näkyy... Sinuna tekisin jotain, vaikka kutsut kavereille tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 8- ja 10-vuotiaat ja kaverit on kaikki kaikessa. Monta tuntia joka päivä ovat yhdessä.
Kun poika oli pienempi järjestelin noita vierailuja, mutta nyt on mielestäni niin iso, ettei äiti enää oikein voi häärätä välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen huolissani kymppivuotiaastani. Hänellä sama tilanne.
Ei tunnu häntäkään haittaavan. On kyllä netin kautta yhteydessä muihin lapsiin, chattailee ym.
On myös ujo ja arka reaalielämässä. Itse ajattelen, että antaa kaikkien kukkien kukkia vaan. Ketään ei voi pakottaa johonkin tiettyyn muottiin. Tällainen pakottaminen saa aikaan vain henkistä pahoinvointia. Poikasi on onnellinen, se on tärkeintä Ja kyllä niitä ystäviä voi hankkia missä iässä vaan, ihan huvittavaa, että niitä pitäisi kiirehtimällä hankkia :).
jotain neuvoja tähän tilanteeseen, enkä pelkästään päivittelyä. ap
Onko oma lapsesi syrjäänvetäytyvä, ei osaa vaan jutella eikä osaa olla sosiaalinen?
Voisitko sä auttaa tätä jotenkin?
Olla itse sosiaalinen, ottaa ne kaverit vastaan?
Laittaa kesällä vaikka teltan takapihalle (jos teilla on ok-talo tai rivari), antaa niitten kavereitten hyöriä siellä, lapsesikin kyllä kohtapuoliin varmaan menisi sinne jos ilmapiiri olisi oikea.
Soittelevat tapaamisista ja sitten mennään, milloin minnekin.
Vien elokuviin lapsia, luistelemaan, uimaan, syömään ja milloin minnekin.
kun tässä olen JO huolestunut, kun muutimme pari kk sitten pienelle kylälle, jossa ei lähellä asu lapsiperheitä. Entisessä asuinpaikassa treffattiin viikottain muita lapsiperheitä. ja mulla siis 3v taapero, joka menee ensi kuun alusta päiväkotiin. Joten kyllä olisin huolestunut 9-vuotiaasta
Alue: Aihe vapaa
Lapseni kyllä yrittää koko ajan ,mutta ei kelpaa kellekään.
Pari kertaa on ollut hyvä bestis, mutta joku on onnistuntu sen häneltä ottamaan ja lapseni ei enää mahtunutkaan mukaan.