Missä on vika jos aamuisin ei halua mennä töihin ja

Väärällä alalla ja väärässä seurassa.

on saada rahaa muuhun elämiseen. Koska kaikki eivät voi saada rahaa työstä jossa viihtyisivät, on pakko tehdä noin.

Nuorempana oli pätkätöissä joskus itsellänikin se tunne, että voi kun työpäivä päättyisi jo. Ja pari ensimmäistä kuukautta myös nykyisellä alallani oli vähän sama tunne, kun ei ollut riittävästi hommia, vaan piti kuluttaa aikaa työpisteellä, eikä olisi millään kehdannut netissäkään vain roikkua.



Nykyisin on mielekkäämpää ja haastavampaa työtä ja yleensä toisaalta myös sen verran paljon hommia joka päivä, ettei todellakaan toivo päivän loppuvan yhdessä hujauksessa. Nyt tosin olen äitiyslomalla, joten vauvan nukkuessa sylissä on aikaa roikkua netissä - töissä ei olisikaan :).

Nyt vain toivoo että työpvä olisi äkkiä ohi ja pääsisi kotiin. Työ on muuttunut kauhean stressaavaksi, työmäärä pysynyt samana, työntekijöitä TOSI vähän verrattuna muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen.. Taukoja ei ehdi kunnolla pitää. :(

Ei ihmekkään että stressi kasvaa ja työhyvinvointi kärsii. Olen nytkin saikulla kun olen sairaana. Sijaista minulle ei ilmeisesti ole saatu, se nyt ei luulisi olevan minun ongelma mutta silti työkavereiden puolesta harmittaa kun joutuvat joustamaan ja tekemään pitempää päivää kun sijaista ei vaan saa ja työt tehtävä. Itse joustan myös jos/kun työkaverit sairastaa. Tietty oma terveys on tärkeämpi ja itsensä kuntoon hoitaminen.. Jos olisi normaalimäärä työntekijöitä, niin yhden poissaolo ei olisi traagista. Vaan kun jatkuvasti tehdään alimiehityksellä niin pulassa ollaan kun yksi jää saikulle, useampi yhtaikaa olisi mahdotonta!



Mutta ei voi mitään, isot herrat on päättäneet että säästöjä pitää tulla. Mitä säästöjä ne on jos työntekijät joutuu olemaan pitempiä aikoja saikulla niille sitten sijaisia palkataan.. Ai mut ai niin, sijaisiahan ei saada esim. muutaman päivän saikun ajaksi..



Itse olen ajatellut piakkoin vaihtaa alaa. En jaksa noin stressaavaa työtä, ja huom, olen vasta alle kolmikymppinen, muutaman vuoden työssäollut.. En tee edes kokonaista päivää, mutta silti olen töiden jälkeen ihan loppu henkisesti.. Lastenkin kanssa pitäisi jaksaa olla.. Pistää miettimään!! Työ ei saisi olla noin kuormittavaa ja voimia vievää, lapset on tärkeimpiä!

Siispä hakusessa vähemmän stressaava työ, aivan sama vaikka pienemmällä palkalla. Oma ja lasten hyvinvointi on tärkeintä..

masennusta ynnä muuta. Eihän tuo kivaa ole, eikä missään nimessä tavoite tai ideaali, mutta erittäin yleistä eli normaalia.



Itse olen alakoulun opettaja haasteellisessa oppimisympäristössä, ja suurin osa yli 50 kollegastani ei halua tulla aamulla töihin ja päivän paras hetki on työpäivän päättyminen. Meidän työyhteisössämme on vakio olla väsynyt työhönsä. Ennen lomia miltei kaikilla on selkeitä uupumusoireita, eikä koko työyhteisö kuitenkaan voi jäädä hermolomalle. Tuskinpa nuo pikaruokalan roskista siivoavat ravintolatyöntekijänuoret, vanhusten paskavaippoja vaihtavat alipalkatut lähihoitajat, nuorison haistatteluita kiitokseksi kuuntelevat sosiaaliohjaajat tms. kaikki HALUAVAT mennä töihin tai nauttivat työstään (tiedän faktana, että aika moni vaan raahautuu töihin joka aamu vastentahtoisesti), mutta monen on vaan vähän niinkun pakko.



Puhutaan ihan kuin olisi kaikille mahdollista vaihtaa alaa koska vaan haluaa. Perheellisen on pakko maksaa laskut, eikä töitä oman - ehkä vääräksi osoittautuneen - alan ulkopuolelta ilman kokemusta ja tutkintoja noin vaan oteta. Monet eivät näinä aikoina saa sieltä omalta alaltakaan niitä töitä, joita haluaisivat tai jaksaisivat paremmin. Uudelleenkouluttautuminen ei taas ole taloudellisista syistä monellekaan mahdollista.



Esim. itse olen tällainen kerran koulutettu, alaani pettynyt ja sielläkin vaikeaan työympäristöön sijoittunut mutta töihin väkisin joka aamu raahautuva. Muitakaan vaihtoehtoja en juuri nyt realistisesti taloudelisen tilanteen ja koulutus-/työkokemusprofiilini valossa näe. - Ehkä tulevaisuudessa.



Valitettava tosiasia on, etteivät kaikki voi toteuttaa itseään työssään ja nauttia siitä. Ihan sama, kuin etteivät kaikki ole onnellisia parisuhteessaan tai onnistu yrityksistään huolimatta löytämään kumppania. - Jos sinulla on työ ja ammatti, jossa viihdyt, ole onnellinen. Tai jos sinulla on realistinen mahdollisuus uudelleenkouluttautua tai muuten parantaa työviihtyvyyttäsi, tartu siihen.

Eikö tuo oikeasti ole normaali tila?

Olen nyt tehnyt töitä urallani 37 vuotta ja jokainen päivä on kuin "Via Dolorosa".



Päivän kohokohta on se kun pääsee kotiin, viikon kohokohta on se kun alkaa viikonloppu, vuoden kohokohta on kesäloma ja talviloma on pieni hengähdystauko.



Tuohon 37 vuoteen mahtuu hyvin paljon erilaista työtä ja nykyinen työni on ihan kiva....mutta kyllä se on henkisesti raskasta että joudun päivästä toiseen istumaan täälä ja kuluttamaan elämäni jonkun helvetin pennien takia.

rupea etsimään parempaa työtä

paska työ, tietysti rupea etsimään parempaa työtä

Mitäs sitten jos ei ole olemassa sellasita työtä jota haluaa tehdä?

kun opiskelee uuden ammatin tai vaikka työkokeilun kautta löytää kiinnostavan alan. Haluan näin uskoa ainakin.



En itse halua viettää montaa kymmentä vuotta sellaisessa työssä jossa en viihdy! Ei työssäkäynnin tarvitse olla jee-jee-ihanaa päivästä toiseen ja joskus saa ottaa päähän, mutta kyllä kiintoisa työ motivoi ainakin minua. Täytyy olla tunne, että omasta panoksesta on hyötyä ja työllä on merkitys. Työnantajan täytyy arvostaa työpanosta. Esimies ja työkaverit vaikuttavat ainakin minulle äärimmäisen paljon! Jos työilmapiiri on huono, työ kuin työ on paskaa.. Itse jaksan stressaavass työssä ainostaan työkavereiden takia! Kaikki ollaan samassa veneessä ja huumoria silti löytyy.



Ei mun mielestä työn kuulu olla pakkopullaa päivästä toiseen, sellaista että VIHAA töihinlähtöä. Itse en vielä siinä tilanteessa ole, mutta jos työolot tästä tiukentuu niin saattaa olla sekin edessä että tulee työuupumus tms.. Totta kai rahaa pitää saada että laskut saa maksettua, mutta en näe mitään järkeä siinä että niska limassa raadetaan sellaista työtä mistä ei pidä ja perhe-elämä kärsii sitten kun ei jakseta olla läsnä enäää vapaa-ajalla vaan kaikki vapaa-aika menee työstä toipumiseen.. Kierre on valmis.



Herraisä, tämä on ainutkertainen elämämme! Vaikka opiskeluaikana uuteen ammattiin on taloudellisesti heikompaa, tietty takeita ei ole siitäkään onko uusi työ parempaa, mutta omalla kohdallani uskon näin. Minulla on haaveissa uusi suunta työelämässä, jo pelkästään haave siitä auttaa jaksamaan nykyisessä stressaavassa työssä.

Ymmärrän sen että kaikilla ei ole mahdollisuutta vaihtaa alaa jne jne, mutta puhun nyt omalta kohdaltani.



Yritän myös sanoa sitä, että nykyään täytyy säästää joka paikassa, niin miten ne säästöt sitten vaikuttavat siihen pieneen ihmiseen, työntekijään, sitä ei herrat aina ylhäällä ymmärrä! Näkevät vain luvut, mutta työntekijän hyvinvointi ei kiinnosta, kunhan raha virtaa.. Yksi työntekijä tekee kahden ihmisen työt. Nyky-yhteiskunta näyttää huolestuttavasti olevan menossa tähän.





t. se yks aiempi stressaantunut

Jos miettii negatiivisia asioita niin tulee mielikin mustaksi.

Haluaisin että töissä olis kivaa. Mut en tarvii mitään työnantajan enkä muiden kiitosta. Voin vaikka 8 tuntia tehdä kondomeihin reikiä jos palkka vaan tulee ajallaan. Mua motivoi vain raha.Tietenki olis mukavaa jos 8 tuntia vois tehdä jotain kivaa mutta merkitys ei ole mulle se juttu ollenkaan.

Ihminen on laiska. Ei sille mitään voi. Se nyt vaan pitää hyväksyä. Mun koneessa ei muuten toimi Z-kirjainen.

töissä vahtii koko ajan kelloa ja odottaa koska pääsee pois? Onko ihminen sairas? Vai laiska? Vai väärällä alalla?

oikea paikka oikea työ