Koiranpennun hankkiminen vauvan ollessa n. 3-5kk?

idea, aikuinen koira olisi eri asia.

Tuolle joka epäilee vauvan ryömivän pissalätäköissä - ei meillä vielä 3 kk ole kauheasti ryömineet ;). Hyvässä lykyssä pentu on sisäsiisti vauvan alkaessa liikkua.



Millaista koiraa ajattelitte?



LÄhinnä noi ulkoilut mua mietityttäis. Kun vauvaa ei voi jättää sisälle yksin, niin se on sitten aina se pukeminen, talvella varsinkin. Toisaalta et kerro, kuin isoja koululaisia sulla on. Meillä siinä 13 v ovat alkaneet ulkoiluttaa koiria. Toki pienempinäkin ovat sen osanneet, mutta kun kaikkiin vastaantuleviin ei voi luottaa (mm. vapaana ulkoilutettavia ja vihaisia koiria on valitettavasti tuolla). Ja jos vaikka isä huolehtii aamulenkista jne.

ja lapinkoiraa ajateltu.

Ja edelleen kaipaisin omakohtaisia kokemuksia asiasta enkä näitä "provo"-huutelijoita vastaamaan.

Tiedän toki että työtä tulee tällaisessa yhdistelmässä riittämään, mutta haluaisin kuulla saman kokeneilta kuinka kaikki on loppujen lopuksi sujunut.



alkup.

kokeneilta, koska suurimmalla osalla ihmisistä on järkeä päässä, eikä saman kokeneita ole niin kamalasti

Jälkeenpäin ajatellen se oli ehkä virheliike. Koiran siisteyskoulutus kärsi tottakai ja venyi pitemmäksi ennen kuin oppi kunnolla sisäsiistiksi. Syynä siis se, että on mahdotonta juosta koiran kanssa pissalle kun vauva vaatii samaan aikaan huomiota. Silloin oli kesä, mutta kuitenkin vauvan pakkaaminen uloslähtöä varten vie liikaa aikaa kun pentu älähtää ja pissalle pitäs päästä alle puolessa minuutissa...



Vauvan kannalta koira oli kyllä hauska. Ensimmäinen nauru tuli kun koira innostui juoksentelemaan ja muksahteli nurin juostessaan päin huonekaluja... Tilannekomiikkaa. Lapsi opetteli myös seisomaan koiraa vasten. :D Nyt ovat ihan parhaita kavereita, erottamattomia. Siinä mielessä tuo alkuaika ei tietysti paljon paina.



Mitään vaaraa ei koirasta koskaan vauvalle ollut. Opetin ettei naamaa saa nuolla yms. Yhdessä pötköttelivät lattialla kun olivat pikkuisia. oi niitä aikoja. :)

Otimme koiranpennun perheeseen, kun nuorin oli 4 v.



Vaikka isommat lapset olivat jo koululaisia ja osasivat auttaa pennun hoidossa, niin yllätyin todella, kuinka raskasta pennun ja 4 v:n kaitseminen oli..!



Vaikka rakastan koiria yli kaiken ja minulla on aina ollut koira, niin tämän nykyisen koiramme "vauva-aika" meni vain hermoja kiristellen ja kytäten, ettei koira leikilläänkän nappaa pieniä hampaiden väliin tai pure kaikkia lattialla louuvia leluja hajalle.

kaikki sujui hyvin, olin kotona vielä vudoen joten pentu sai huomiota eikä tarvinnut olla pitkiä päiviä yksin. Teini-ikäiset ulkoiluttivat

Meille tuli ensin koiranpentu ja siitä 2kk kuluttua vauva. Koira siis tuossa vaiheessa 4kk. Jos olet ennekin ottanut itsellesi koiranpennun ja tiedät mitä se on niin kyllä se onnistuu. En suosittele tätä kellekään ellei ole kokemusta vauvan tulosta perheeseen ja koiranpennun hankkimisesta. meillä on mennyt tosi hyvin. Mieti vain valmiiksi miten toimit seuraavassa tilanteessa: olet yksin kotona vauvan ja koiran kanssa ja koiran täytyy päästä ulos pissalle. Ulkona on liian kylmä tai vauva on sairaana joten vauvaa ei voi viedä ulos. Miten toimit? Jos sinulla on tähän ratkaisu niin luultavasti selviät.



ja niiden jotka asiasta ei tiedä mitään ei kannata vastata tämmöisiin... Kun vauva konttaa on koira jo sisäsiisti, vauva ei siis konttaa pissalätäköissä. Ellei koiraa kuseta sisälle ja laita vauvaa konttaamaan siihen. Koiranpennut eivät raavi tai pure vauvoja jos katsoo vähänkään perään. Koiralla on järki päässä ja ne yleensä varoo pieniä lapsia. Meillä suurin ongelma on ollut koiran varjeleminen vauvalta joka repisi koiralta korvat ja silmät päästä... Ja koira ei siis puolusta itseään mitenkään.



Jos sinulla on kokemusta molemmista ja pystyt etukäteen miettimään ongelmatilanteet ja sinulla on siihen ratkaisut niin siitä vaan :)

ylös

Meillä kaksi koululaista, yksi vanha koira (joka ei juuri hoitoa tarvitse, 12 vee) ja yksi koiranpentu.



Kyllä tämäkin on jo tarpeeksi hulabaloo. En ikimaailmassa kuvittelisi saavani tässä vielä vauvaa hoidettua. Plus että lattialla olisi liikaa vahdittavia ja toisiaan vahingoittavia otuksia yhtä aikaa... Vauva likoaisi pissalätäköissä jne.



Ei, ei ja ei.

Tän on pakko olla provo. Neljä lasta, joista yksi iässä, jossa hän on täydellisen suojaton, ei osaa varoa kasvojaan, ei pääse karkuun - ja siihen soppaan koiranpentu.



Miksi tahallaan tehdä elämästä vaikeaa (ja sitä se on, kun ei lasta ja koiraa ei voi jättää sekunniksikaan ilman täydellistä valvontaa vuoteen). Pienellä odottamisella kaikki ois niin paljon helmpompaa!

kun pissalätäköissä ryömii vauva. Saanko kysyä, miksi koira on saatava noin pian. Eikö se voisi odottaa vielä vähän?

Meille tuli labradorinnoutajan pentu, kun poikamme oli n.5kk, ja kaikki meni loistavasti. Koira oppi muutamassa viikossa sisäsiistiksi. Poikamme ei tuon ikäisenä vielä liikkunut, joten ei pissilätäköihinkään ehtinyt, ja kyllähän sen koirasta huomaa, milloin lätäkön tekee, eli samantien pyyhittiin pois. Alusta lähtien opetimme pennulle, että olohuoneen matto on koiralta kiellettyä aluetta, joten lapsemme sai leikkiä rauhassa ilman että koira olisi "kiusaamassa". Ulkoilut hoidettiin niin, että aamuisin ja töiden jälkeen käytti isäntä koiran ulkona, minä päiväsaikaan vauvan kanssa. Ei ollut mitään ongelmia.



Nyt meillä on 2 labradorinnoutajaa, vanhempi on nyt 3v ja nuorempi on 4kk, eli pentu vielä. Nuorin lapsemme on 1v, eli kuopuksemme liikkuu kovasti, mutta ei kertaakaan ole pissilätäköihin joutunut, kun samantien pyyhkii ne pois. Myöskin tälle toiselle koiralle on opetettu, että olohuoneen matolle ei ole asiaa. Alusta asti on koirille opetettu arvojärjestys, eli ihmiset ensin, koirat sitten.. ei ole mitään ongelmia ollut!! Minä siis suosittelen +++

Kun lapsi oli noin 3kkta.Oli kesä.

Otimme pennun syystä että vanhempi koiramme ikää 14v alkoi olemaan huonossa kunnossa mutta kuitenkin sen verran energinen että pystyi vielä opettamaan pennun talon tavoille.

En nähnyt mitään ongelmaa pennun ja lapsen kanssa.

Alkuun kun opeteltiin sisäsiistiksi oltiin päivät ulkona ja koirat vapaana pihassa...niin siis asutaan maalla ja naapureita ei ole lähellä.Istuin usein päivän varjon alla ulkona lapsi joko peitolla tai sitterissä ja siinä sivussa opetin koiraa.

Päikkäri aikaan lähdettiin kävelylle vaunujen kanssa ja opittiin hihnassa käyttäytyminen,toki alkuun harjoiteltiin omassa pihassa. Iltasella kun lapsi oli yö unilla lähdin koirien kanssa ilta lenkille,mies jäi silloin kotiin uni vahdiksi.

Syksyn ja talven tullen koira oli oppinut jo sisäsiistiksi ja lapsi liikkumaan.Ulkoilutus hoitui aamuisin miehen toimesta,puolen päivän aikaan minun toimesta kun lapsi nukkui päikkäreitä ja iltasella tai iltapäivällä jompikumpi minä tai mies lenkitettiin koirat.

Ongelma kohtina koin korkeintaan koiran vesi ja ruoka kipot jotka kiinnosti äärettömän paljon pientä konttaajaa.

Seisomaan kun opittiin lapsi usein syötti koiralle suoraan säkistä koiran ruokaa ja kiipeili koiran päällä ym ym...

Toki taloon laitettiin portit ettei koirat pääse aina esim olohuoneeseen,tai oikeastaan että lapsi ei pääse olohuoneesta...Niin kuin jo aikaisemmin mainitsin niin ruokakipot kiinnosti ja koirillekin pitää taata ruokarauha.



Nyt kumpikin tapauksista on 5vuotiaita koiralla elopainoa 120kiloa ja lapsella vajaa 20kiloa lenkkeillään yhdessä minä työnnän kuopusta 7kk vaunuissa ja opetan uutta pentua hihnaan ja 5vuotias taluttelee parasta kaveriaan.