Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelisit, jos saisit tietää että sinulta löytyy masennusgeeni?
09.02.2012 |
Nyt en ole edes varma, onko se paikannettu täysin luotettavasti, mutta jos nyt ajatellaan että olisi. Mitä ajattelisit kun saisit kuulla, että sinulla se on?
Kommentit (7)
Se poistaisi ainakin ensiajattelemalta syyllisyyttä tilastani. Se toisi mitäminäsanoin-olon niitä kohtaan, jotka ovat vain vedonneet siihen, että vain kuvittelen oloni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
masennus mulla on ollut jo lapsesta asti. Yrittäisin silloin erityisesti tukea lapsiani siihen että elämässään ei olisi masennukseen altistavia tekijöitä, koska masennukseni olisi periytyvää.
En ajattelisi mitään? Aika yhdentekevää. Vaikka geeni olisikin, voi tällaisille asioille tehdä itse jotain. Sama lihavuuden kanssa.
Voi siis joko ns. tyytyä siihen ja oikeuttaa kaiken sillä, tai sitten toimia toisin eikä alistua siihen. Kaikki lähtee itsestään.
mulla toi diagnoosi on, ja työkyvyttömyyseläkkeelle on mut vienyt, niin eipä tuo hämmästyttäisi. Saati että tunnistan olleeni masentunut jo lapsena, ja äidillänikin myöhemmin diagnoosi oli, myös varmaan isällä, joka myös kuoli oman käden kautta.
Että mitäpä tässä voisi.. muuta kuin kuulostella lapsia tarkkaan, ja yrittää puuttua jo pienempiinkin oireisiin.
Koska ehkä sitten kukaan ei tulis sanomaan, että pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni. Edes perheenjäsenet ei veetuilis enää vaa pelkäis omastakin puolestaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olen elämässäni selvinnyt 9 vuoden rankasta koulukiusaamisesta, äidin saattohoidosta, miehen vakavasta sairaudesta, isän dementoitumisesta ja siskoni aivoverenvuodosta, plus ne pienemmät murheet, masentumatta, niin pitäisin erittäin todennäköisenä sitä, että testitulos on ns. viturallaan
En ole onnistunut masentumaan näiden elämänvaiheiden jälkeenkään.