Ulkonäöstään masentunut 9v. tyttö, mitä tehdä?

Voisithan tytölle vaikka muutaman raidan laittaa etuhiuksiin kevytvärillä jos se toisen mieltä piristäisi. Kevytvärit lähtee pesujen mukana pikkuhiljaa pois.

oli samanlainen ongelma vuosi sitten. Oli tuolloin 7v. Alkoi yhtäkkiä pitämään hiuksiaan auki, vaikka ennen aina laitettiin jollain tavalla kiinni. Ilmoitti, että on kuulemma ruma, kun hiukset ovat kiinni. Kyselin, että mistä on moista keksinyt. Kun aikani olin tyttäreni kanssa jutellut, selvisi että luokalla muutamat tytöt olivat näin sanoneet. Asiasta puhuttiin kovasti tyttäreni kanssa ja soitin myös opettajalle. Nyt asiat ovat hyvin :).

Eli uskon, että teillä jollain tavalla ehkä saman tapainen apaus. Tytöt voivat olla todella julmia ja ilkeitä tuossa iässä.

Soita opettajalle ja kerro tilanne.

Jaksamista ja positiivista palautetta tytöllesi :). Tyttäresi on kaunis :).

ja käyttäisit kuitenkin kampaajalla vaikka kasvattaa hiuksiaan. Tukasta tulee nätimpi ja vahvemman näköinen, kun hiirenhännät leikkaa pois, vaikka kasvattaisikin. Minäkin suhtaudun varauksella värjäykseen noin nuorella, mutta raidat on siinä rajoilla, kun ei laita päänahkaan saakka eli ei imeydy samalla tavalla.



Kerroit myös tytön hoikkuudesta - syökö hän riittävästi vai onko tarkka siitä että pysyy hyvin hoikkana?



Älä vaan sorru oman lapsesi itsetuntoa nostaaksesi mainitsemaan mitään sen kaverin "kauneusvirheestä". Mielestäni se osoittaisi suurta tilannetajun puutetta ja osoittaisi tytölle, että aikuisetkin itse asiassa kiinnittävät tosi paljon huomiota lasten ja nuorten ulkonäköön.



Mun nenää muuten haukuttiin isoksi koulussa juuri tuossa sun tyttären iässä, ja meni vuosia etten suostunut mihinkään sivuprofiilikuviin ja olin aina tarkkana etten mielellään istunut kenenkään vieressä vaan mieluummin kasvokkain, jottei nenää mukamas niin hyvin huomaisi. Vielä yliopisto-opintoaikoina kävi tilanne, että joku oli räpsinyt bileissä kuvia ja minusta ei ollut taltioitunut kuvaan muuta kuin nenä kuvan yhteen laitaan. Kaikki nauroivat tuolle älyttömälle kuvalle (hyväntahtoisesti) mutta muistan vieläkin, miten hirveä hulahdus lävitseni kävi. Että pitkään ne kiusaamisjutut voivat vaikuttaa. Nykyään olen sinut nenäni kanssa - ei se mikään maailman kaunein ole mutta ihan hyvä nokka kuitenkin.

Voisiko olla, että tyttö olisikin enemmänkin kyllästynyt ulkonäköönsä? Mulle on ihan 10-vuotiaasta asti tullu sellasia kausia (jotka ei millään taho mennä ohi, että tukka on ihan väärä ja haluun tatuoinnin, lävistyksen jne. Sellanen kutina, joka ei lähe pois, ennenku joku on muuttunu radikaalisti: tukka lyhentyny puol metrii, hiusväri, lävistys tai jotain.



Laittakaaa vaikka kevytväri tytölle. Tai raitoja. Ei oo mitenköön suuria muutoksia, eikä hiuksille liian paha. Kihartakaa hiukset esim sormikiharoilla.



Mulla helpotti se, kun olin vähän pyöreä, kun äiti sanoi, että lapsenpyöreys menee ohi kun kasvan. Jos ei halua psykologille, ei varmaankaan voi pakottaa.

manikyyriin, laittamaan kynnet, kynsisalonkiin. Saisi esim valita mieluisen lakan varpaankynsiin. Ja vaikkapa sen jälkeen menisitte ostamaan muutamia muodikkaita vaatteita. Kyllähän hoikille lapsille löytyy paremmin vaatteita kuin tukeville, pitää vain etsiä merkki, joka istuu hyvin.



Tietysti kaikista tärkeintä olla hänen tukenaan ja kehua häntä joka päivä, etenkin asioissa,joissa hän on hyvä, olipa kyseessä sitten kouluaine tai harrastus.

Outoa, että niin moni ehdottaa kampaajalle menoa ja uusia vaatteita. Eikö silloin anneta sellainen viesti, että "totta, noi hiukset on kyllä rumat, käydäänpäs laittamassa väriä" ja sitten kun väri haalenee, niin taas ollaan rumia. Sama juttu vähän vaatteidenkin kanssa, jos on ollut mahdollisuus olla kriittinen tähänkin asti, niin ilmeisesti on päässyt itse vaatteensa valitsemaan.

Urheilun harrastaminen olisi varmasti hyvä juttu, mutta tyttö ei mielellään lähde uusiin juttuihin mukaan. Olenkin yrittänyt miettiä, mikä olisi uimisen lisäksi sellainen urheiluharrastus, jota voisimme yhdessä "tyttöjen kesken" alkaa harrastaa - saisin samalla kahdenkeskistä aikaakin hänen kanssaan lisää.

Kiva tyttöjen juttu voisi olla vaikka joku tanssiharrastus? Siis ei mitään balettia tm. hirveän vaativaa, mutta jotain kivaa pienemmällekin sopivaa urheilullista tanssia? (Mitä näitä nyt on, ei mitään seksualisoivia "hetkuttelu"-bailatinoja vaan esim. jotain afrikkalaista rentoa ja hauskaa.) Siinä ois urheilun lisäksi vähän itseilmaisuakin mukana, voisi tehdä itsetunnolle ja minäkuvalle hyvää?

Kampaajalle meno ja ulkonäön muutos on nyt virhe. Ensinnäkin tuossa iässä tarpeetonta ja haitallista. Mikä tärkeämpää, antaisi viestin että pitää mukailla muita, yrittää muuttua sellaiseksi kuin muut haluavat.



Älä suostu muutoksiin. Tehtäväsi on nyt vakuuttaa lapsi siitä, että HÄN KELPAA JUURI SELLAISENA KUIN ON. Hän on ainutlaatuinen ja paras juuri sellaisenaan. :)

Harrastukset nostavat itsetuntoa ja tuovat koulun ulkopuolista osaamista. Tosin 9-vuotiaana voi olla vaikeaa aloitella harrastuksia, koska monet lajit pitää aloittaa nuorempana.



Sopisiko joku jazztanssi tai moderni tanssi? Niissä 9 vuotta on ihan hyvä aloitusikä. Liikunnallista harrastusta suosittelisin ehdottomasti senkin takia, jos on hoikka, että saisi lihaskuntoa kasvatettua.

Oletko itse kovin kriittinen omaan ulkonäköösi? Tytöt oppii seuraamaan äidin mallista, kuinka toimitaan. Jos peilaat ja harmittelet omaa ulkonäköäsi, hän kyllä tekee sen itse.

Kehuuko lapsen isä tytärtään kauniiksi ja muutenkin hyvän näköiseksi? Tytölle on tosi tärkeää saada kehuja juuri isältä. Pitää huomata kauniit silmät, se nätisti kasvanut tukka, kivat pitkät sormet jne.



Lapsi tarvitsee kannustusta oman ulkonäkönsä suhteen, ihan joka päivä, ei se itsestään synny.