Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Halleluja, saan sektion! Ei tarvitse enää panikoida.
08.02.2012 |
Synnytin viimeksi 2,5 v sitten. Yritin synnyttää koko hemmetin päivän alakautta, kunnes huomattiin että vauvan pää on virhetarjonnassa, eikä vauva pääse ulos. Painoakin oli melkein 5 kg, vaikka painoarvio oli hädintuskin 3 kg. Sydänäänet heikkeni ja lapsivesi oli kakassa.
Niin kamala kammo jäi koko operaatiosta, että luojan lykky saan nyt sen sektion. Paraneminen oli niin nopeaa, että olin ihmeissäni. Olen synnyttänyt kerran aikaisemmin alakautta, ja monta kuukautta meni kipeänä.
Sitä paitsi pelkään kuollakseni sektiohaavan repeämistä ponnistuksen yhteydessä.
Kommentit (17)
Vain sillä erotuksella, etten ole synnyttänyt alakautta, vaan ainut kokemus tuo kiireelliseen sekioon päättynyt. Milloin sulla sektioaika? Entä laskettu aika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrän tosi hyvin sua. Varaudu kuitenkin siihen et ei se sektiokaan ole helppo henkisesti. Mä odottelin miehen kanssa sektioaamuna kätilöä ja kun se tuli paikalle repesin täysin. Lääkäri kävi kattomassa mua ja diapamin kanssa pystyin menee saliin. Jostain selkäytimestä vanhat kauheudet iski päälle. Voimia sulle!
ymmärrän tosi hyvin sua. Varaudu kuitenkin siihen et ei se sektiokaan ole helppo henkisesti. Mä odottelin miehen kanssa sektioaamuna kätilöä ja kun se tuli paikalle repesin täysin. Lääkäri kävi kattomassa mua ja diapamin kanssa pystyin menee saliin. Jostain selkäytimestä vanhat kauheudet iski päälle. Voimia sulle!
just vuosi ja nyt pikkukakkosta yrittäessä ihan samat fiilikset. Edellinen synnytys meni päin helvettiä ja päättyi kiireelliseen sektioon, josta toipuminen tosin oli aika rankkaa...
Mutta nyt en osaa päättää, että alanko heti raskauduttuani (jos Luoja suo) vaatimalla vaatimaan sektiota vai lähdenkö yrittämään synnytystä alakautta. Olin jo ekan kohdalla synnytyspelkoinen, eikä tuo eka synnytyskokemus auttanut asiaa.
Lisäksi meillä on joku sukuvika, että kenenkään synnytykset eivät kulje niinkun pitäisi. Oksitosiinilla on tämän suvun lapset maailmaan työnnetty jo mummoni synnytyksen aikaan, jolloin oksitosiini iskettiin piikillä reiteen (28 tuntia ja pihtisynnytys)... Lisäksi meikäläinen vieläpä reagoi oksitosiiniin niin huonosti, että on hyvin mahdollista, että joudun sektioon lopulta kuitenkin.
Kaiken tämän jaarittelun pohjalla siis oli ilo siitä, että sait tahtosi läpi ap! :) Vielä kun itse osaisin päättää, mitä tahdon...
Vain sillä erotuksella, etten ole synnyttänyt alakautta, vaan ainut kokemus tuo kiireelliseen sekioon päättynyt. Milloin sulla sektioaika? Entä laskettu aika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hirveesti teille muillekin jotka kamppailette samojen pelkojen kanssa. Onneksi ei pakoteta alatiesynnytykseen, vaan saa valita sen mielekkäämmän vaihtoehdon. Niin hirveä pakokauhu oli silloin päällä, etten ikinä varmaan unohda sitä avuttomuuden tunnetta kun vauva ei vaan tule ja elintoiminnot alkaa olla vaarassa. Olin kaikenlisäksi synnyttämässä yksin.
Ap
ja sektio perjantaina. Mä tein sellaisen päätöksen, et jos lapsi syntyy ennen la:ta, yritän alakautta (ts.ei ole vielä niin iso kuin esikoinen oli syntyessään). Mut jos ei siis nyt reilun vuorokauden aikana lähde syntymään, sit leikkauspöydälle. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sait synnytystavan jonka halusitkin :)
Mulla taas on ihan kaamea sektiokammo. Ensimmäisen synnytin alateitse eikä ollut oikein juttu eikä mikään siihen verrattuna mitä pelkäsin mutta nyt kun odotan toista vähän väliä tulee mileeen kauhukuvia että js ei kaikki menekään putkeen ja joutuu sektioon.
ja sektio perjantaina. Mä tein sellaisen päätöksen, et jos lapsi syntyy ennen la:ta, yritän alakautta (ts.ei ole vielä niin iso kuin esikoinen oli syntyessään). Mut jos ei siis nyt reilun vuorokauden aikana lähde syntymään, sit leikkauspöydälle. 3
Aika hieno idea! Itse uskon hyvin vahvasti siihen, että niin tapahtuu, kun on tarkoitus, joten voisin helposti jättää sen sattuman varaan ja tehdä samoin kun sinä!
t.2 (tai mikä mä olin, se yks joka puntaroi mitä toivois jos tulis raskaaks ;D)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t.2 (tai mikä mä olin, se yks joka puntaroi mitä toivois jos tulis raskaaks ;D)
ja sektio perjantaina. Mä tein sellaisen päätöksen, et jos lapsi syntyy ennen la:ta, yritän alakautta (ts.ei ole vielä niin iso kuin esikoinen oli syntyessään). Mut jos ei siis nyt reilun vuorokauden aikana lähde syntymään, sit leikkauspöydälle. 3
Aika hieno idea! Itse uskon hyvin vahvasti siihen, että niin tapahtuu, kun on tarkoitus, joten voisin helposti jättää sen sattuman varaan ja tehdä samoin kun sinä!
t.2 (tai mikä mä olin, se yks joka puntaroi mitä toivois jos tulis raskaaks ;D)
Odotella vaan rauhassa synnytyksen käynnistymistä vaikka 2 viikkoa la:n ylikin (sehän on täysi keinotekoinen raja se laskettuaika). Jättää asian "sattuman varaan" sillä tavalla. Kyllä se sektio sitten tehdään aikanaan, jos asiat menee pieleen synnytyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sektio perjantaina. Mä tein sellaisen päätöksen, et jos lapsi syntyy ennen la:ta, yritän alakautta (ts.ei ole vielä niin iso kuin esikoinen oli syntyessään). Mut jos ei siis nyt reilun vuorokauden aikana lähde syntymään, sit leikkauspöydälle. 3
Aika hieno idea! Itse uskon hyvin vahvasti siihen, että niin tapahtuu, kun on tarkoitus, joten voisin helposti jättää sen sattuman varaan ja tehdä samoin kun sinä!
t.2 (tai mikä mä olin, se yks joka puntaroi mitä toivois jos tulis raskaaks ;D)
Eli tavallaan annan molemmille tavoille mahdollisuuden. Edellinen meni yli maksimit, käynnistettiin 42+2 ja oli iso, isopäinen ja väärässä asennossa. Ajattelin, et pienempi vois ehkä tullakin alakautta, mut johan tuo jo nyt huitelee käyrien yläpuolella. Toivottavasti löydöt ratkaisun, joka sopii sulle ja tyynnyttää mielesi. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotella vaan rauhassa synnytyksen käynnistymistä vaikka 2 viikkoa la:n ylikin (sehän on täysi keinotekoinen raja se laskettuaika). Jättää asian "sattuman varaan" sillä tavalla. Kyllä se sektio sitten tehdään aikanaan, jos asiat menee pieleen synnytyksessä.
mun kohdalla. Ehkä joku muu pystyy silti siihen. Mä olin esikoisen kanssa jo viikkotolkulla sairaalassa, kun kaikki arvot alkoivat olla mitä sattuu ja sitten kun käynnistystä lähdettiin vihdoin yrittämään, sitä yritettiinkin 8 vuorokautta, ennenkun todettiin, ettei synnytys käynnisty ilman kalvojen puhkaisua.
Ja silläkään kun ei lähtenyt, niin oksitosiinilla sitten ja sekin tehosi vain osittain ja en avautunut kunnolla ja lapsi ei laskeutunut ja supistelin aivan hiivatin kipeästi ja sitten vuorokauden synnytysyrityksen jälkeen lapsen vointi alkoi heikentyä ja jouduttiin kiireelliseen sektioon.
Pahin mitä voin kuvitella, on se, että joutuisin odotella TAAS viikkotolkulla. Verenpainekin nousi varmaan ihan vaan siksi, että jouduin olla siellä sairaalassa ja jännittää potentiaalisesti alkavaa synnytystä viikkoja. Ei oo meikäläistä luotu synnyttämään, vaikka kuinka gyne niin esitti tutkittuaan lantion tilavuutta :D
Onnea koitokseen.
Toisinkin päin voi olla. Minä taas pelkäsin kuollakseni sektiota, onneksi ei tullut. Pelkäsin sitä sektion jälkeistä pitkää ja raskasta paranemista. Tein sitten kaksi lasta alakautta, vaikka olivat riskisynnytyksiä ja olin heti samana päivänä jalkeilla. :)
toivu päivässä tai parissa. Itse olen kuitenkin varma, et päädyn leikkauspöydälle joka tapauksessa - yritin alakautta tai en, joten suunnittelemattoman ja suunnitellun sektion välillä valitsen mieluummin suunnitellun. Vaikka toki myös siinä on etunsa, että lapsi joutuu kokemaan synnytykseen liittyvän stressin ym. vaikka tulisikin lopulta ulos leikattuna. Nämä eivät ole yksinkertaisia asioita eikä kellään meistä ole kristallipalloa eli tuntumalla menee (ainakin osittain).
Alue: Aihe vapaa
lopulta kiireelliseen sektioon.
Ap