onko muita liikennekauhuisia ?
pitäisi mennä vk-loppuna tutuille kylään Hki-Lohja. Hirvittää jo etukäteen, kun luvataan kylmenevää ja sateita. Mies on kyllä lupautunut kuskiksi. Se on varsin varma ajaja, mutta tätä tyyppiä, joka ajaa ohituskaistaa hituroivien peräpuskurissa kiinni ja koittaa saada ne ymmärtämään, että pitäisi siirtyä oikealle kaistalle.
pelkään myös, että joku ajaa meidän päällemme.
taidan jäädä kotiin loppuelämäkseni ...:/.
Tämä paheni lasten syntymän jälkeen. Kerran olen pyörähtänyt yksin metsään kevätliukkailla (onneksi ei tullut rekkaa vastaan).
Kommentit (3)
Minulla ilmestyi koko pelko vasta raskausaikana, miehen kyydissä oli silloin äkkijarrutuksia ja vähältä piti-tilanteita niin paljon. Huomasin miten surkea kuski se oikeesti on.
Minul on aina sydän syrjällään, jos lapsi lähtee jonkun matkaan. Myös junalla pelottaa matkustaa, se voi törmätä johonkin...
Inhottaa autoilla varsinkin talvella. Autossa oksettaa ja pelkään kokoajan että ajamme kolarin tms. Tiedän, että pelko on liioiteltua mutta vähän se nyt auttaa! Pelko tuli toisen lapsen syntymän jälkeen. En tiedä miksi. Mieheni on varma kuski mutta silti vältän tuskalliset automatkat viimeiseen asti. Autoilun jälkeen olen pari päivää niskoista ihan jumissa kun jännitän kyydissä...
Pitäiskö mennä terapiaan?
Oikeasti, tämä on todella hankala juttu. Miten selität sukulaisille, että emme koskaan käy....
ajon kurssi ?