Jos tehdään sektio, niin saako vauvaa siihen rinnalle samoin kuin alatiesynnytyksessä?
Sinne paidan sisään pötköttämään?
Kommentit (28)
Tai en minä ainakaan ole saanut. Kaksi sektiota tehty, kätilö näyttänyt vain vauvaa ja käytti siinä minun naaman vieressä, että sain antaa poskelle pusun.Ja sitten vauva viedään jo pois :(.
Heräämöss jouduin vielä olemaan yksi ja sitten kun osastolle pääsin niin siellä on vauva odottantu.
Minulle tehty kaksi kertaa päivystys sektio joten sillion ei ainakaan heräämöön vauvaa saa. suunnitelussa sektiossa voi kati saadakkin vauvan jo heräämöön.
Mä sain pitää sektion jälkeen rinnallani vauvaa leikkaussalissa joku 10min,sitten näin seuraavaksi sen heräämössä ja sain rinnalleni n 5min,sitten näinkin osastolla seuraavaksi :))
Tulee muistaa, että se on iso leikkaus ja päälimmäisenä tarkoituksena on saada lapsi turvallisesti maailmaan ja ommella haavat kiinni. Vauvaa voi kyllä suukottaa ja vauva näytetään äidille, mutta ei siinä tilateessa varsinaisesti pötkötellä vauvan kanssa. Jos muisan oikein niiin toisessa kädessä oli tippa ja toisessa kiinni verenpainemittari, eli olisi ollut vaikea edes pidellä vauvaa. Leikkauksen jälkeen äiti siirretään vielä noin tunnin ajaksi heräämöön, jossa tarkkailtavana, ennen kuin siirrytään osastolle.
Yleensä kylllä näytetään, mutta rinnalle ei saa.
Vauva viedään putsattavaksi etc. ja mamma kursitaan kokoon.
Sain vauvan rinnalleni 2 h leikkauksen jälkeen ja imetin jo silloin ( :
sain molemmissa sektioissa naistenklinikalla noin 5 minsaksi rinnalle, ei paidan alle, vaan kapaloituna vaatteiden päälle. ja mä olen ollu yksin heräämössä noin 3 tuntia
Tuplat sektioitiin suunnitellusti. Kumpaakin lasta vain näytettiin ja ehdin sipaista poskea, sitten olivat poissa. Ja siis ihan normisektio oli.
Minua tosin puudutettiin liikaa ja puudutus nousi kaulaan asti. Joutuivat nukuttamaan minut ja lapset näin joskus seuraavana aamuna, kun tokkura oli laantunut.
vielä pitkään. Kiinni ompelu tuntui kestävän ikuisuuden...
Jossain vaiheessa vauvan kasvoja vilautettiin kasvojeni vieressä n. sekunnin ajan.
Leikkauksen jäleen minut vietiin heräämöön, jossa sain lisää kipulääkettä ja lääkäri kävi painelemassa tuoretta leikkauskohtaa.
En osaa sanoa tarkasti, mutta arvioin jälkeenpäin, että vauva annettiin minulle syliin ensimmäisen kerran ehkä parin tunnin kuluttua leikkauksesta. Olin todella heikossa kunnossa.
Syntymän jälkeen näytetiin nopeasti, että on tyttö. Sitten kätilö pyyhkäisi vauvasta suurimmat möhnät pois ja laittoi mun päälle muutamaksi minuutiksi. Sen jälkeen isä lähti vauvan ja kätilön kanssa takaisin synnytyssaliin. Tulivat isän kanssa katsomaan minua heräämöön, jossa kätilö piti vauvaa päälläni ja vauva sai ottaa ensimmäiset hörpyt tissistä. Sen jälkeen näin vauvan perhehuoneessamme seuraavan kerran. Tällöin vauva oli 2 tuntia vanha. Sain siis pitää lastani ekan kahden tunnin aikana yhteensä n. 15 minuuttia.
vauvaa vilautettiin, mutta en saanut rinnalle. Isä odotti sitten putsatun vauvan kanssa heräämössä, joten siellä mun ei tarvinnut olla hetkeäkään yksin. Mulla oli kiireellinen sektio, suunnitellussa saattaisi ehkä olla mahdollistakin.
Ehkä sen noin 5 minsaa. Sitten lapsi oli myös isän sylissä, ja isä piteli lasta siinä mun vieressä. samaan aikaan mua edelleen hoidettiin. Sitten isä ja lapsi poistuivat toiseen huoneeseen, kun lopullinen kursiminen kasaan alkoi. Siihen meni hiukan yli tunti, oli ongelmia. Lasta en saanut heräämöön, vaan lapsi vietiin jo oasatolle edellä. Isi sai olla lapsen kanssa jonkun aikaa, mutta mies tuli sitten mun luo heräämöön.
Taysissa ja ekalla kerralla vauva näytettiin ja "posketettiin" minulle ja mies lähti vauvan kanssa pesulle + mittauksille. Olivat pari tuntia keskenään koska heräämössä oli niin paha ruuhka että sain vauvan viereeni vasta vuodeosastolla.
Toisella kerralla alku oli sama kuten edellä, mutta pääsimme heräämöön vauvan kanssa. Olihan se mukavampi näin mutta olin sen verran tötsyissäni etten paljoa muista tuosta heräämössä olosta. :)
suunnitellussa sektiossa sain lapsen pariksi minuutiksi leikkausalissa kapaloituna rinnalle. Tämän jälkeen isä lähti kätilön kanssa punnitseman yms. vauvaa osastolle ja minä jäin leikkaussaliin kursittavaksi kokoon. Heräämössä olin yksin tarkkailussa noin 1,5 - 2 h (muistaakseni kriteerinä pois pääsyyn oli, että jalat alkavat liikkua) ja vauva taas oli ollut sen aikaa miehen paidan alla ihokontaktissa, kunnes itse pääsin osastolle.
Siis miten sä ajattelit että sä alat sen vauvan kanssa sen kummemmin pötköttämään kun sä olet leikkauksessa! Sun vatsa on leikattu auki! Todennäköisesti voit myös lievästi pahoin kaikista lääkkeistä ja rynkytyksestä vatsallas eikä tunnelma leikkaussalissa ole mitenkään rauhallinen.
Jos saan valita en ikinä halua enää sektiota juuri tuon takia. Lapseni on tullut maailmaan ja minä makaan toimintakyvyttömänä ensimmäiset hetket. Ja kutein usein sektiossa joku menee vikaan, niin pahimmillaan siihen lapseen alkaa tutustua vasta päivien päästä kunnolla ja silloinkin keho asettaa esteitä.
Tai siis ensin vaan vilautettiin, sitten vietiin hoitopöydälle pariksi minuutiksi ja sitten mun viereen. Ihan siinä samalla kun kursivat mua kokoon. Ei vauvaa nyt ihan paidan alle laitettu mutta oli mun vieressä pyyhkeen sisässä koko ajan.
Ei mua edes viety mihinkään herämöön vaan suoraan miehen ja vauvan kanssa osastolle. Edipuraalissa siis leikattiin. Tissiä tarjosin sitten vasta huoneessa.
Siis miten sä ajattelit että sä alat sen vauvan kanssa sen kummemmin pötköttämään kun sä olet leikkauksessa! Sun vatsa on leikattu auki! Todennäköisesti voit myös lievästi pahoin kaikista lääkkeistä ja rynkytyksestä vatsallas eikä tunnelma leikkaussalissa ole mitenkään rauhallinen.
Jos saan valita en ikinä halua enää sektiota juuri tuon takia. Lapseni on tullut maailmaan ja minä makaan toimintakyvyttömänä ensimmäiset hetket. Ja kutein usein sektiossa joku menee vikaan, niin pahimmillaan siihen lapseen alkaa tutustua vasta päivien päästä kunnolla ja silloinkin keho asettaa esteitä.
Minulla molemmat suunnitellut sektiot ovat sujuneet erittäin rauhallisissa ja rennoissa tunnelmissa. Toimenpidehän on nopea; vauva on maailmassa jo 10 minuutin kuluttua aloittamisesta ja kursimiseen menee noin 30 minuuttia. Aika harvoin kai suunnitellussa sektiossa muutenkaan mitään komplikaatioita tulee vaikka totta kai se on mahdollista. Mullakin oli pahoinvointia mutta toisaalta siltä oli muutenkin läpi koko raskauden.
Minusta sektiot ovat olleet levollisia ja iloisia tilanteita joissa olen ollut hyvissä käsissä rauhallisin mielin. Synnytys on tapahtunut ilman ylimääräistä dramatiikkaa.
Olet ilmeisesti kokenut sektion ihan päinvastaisella tavalla kuin minä.
Onhan se alatiesynnytyksessäkin pahimmassa tapauksessa koko alapää revitty/leikattu auki ja kursimiseen menee 1,5 tuntia. Siihen verrattuna suunniteltu sektio tuntuu aika mukavalta kokemukselta.
Siis miten sä ajattelit että sä alat sen vauvan kanssa sen kummemmin pötköttämään kun sä olet leikkauksessa! Sun vatsa on leikattu auki! Todennäköisesti voit myös lievästi pahoin kaikista lääkkeistä ja rynkytyksestä vatsallas eikä tunnelma leikkaussalissa ole mitenkään rauhallinen.
Jos saan valita en ikinä halua enää sektiota juuri tuon takia. Lapseni on tullut maailmaan ja minä makaan toimintakyvyttömänä ensimmäiset hetket. Ja kutein usein sektiossa joku menee vikaan, niin pahimmillaan siihen lapseen alkaa tutustua vasta päivien päästä kunnolla ja silloinkin keho asettaa esteitä.
Jos on suunniteltu sektio, riippuu paljon sairaalasta ja henkilökunnasta. Hätäsektiossa äiti nukutetaan jotta vauva saadaan nopeasti ulos, jolloin tietenkään ei vauvaa voi pitää sylissä.
Itselleni on tehty kiireellinen sektio (ei suunniteltu muttei hengenhätäkään), jossa mieheni sai olla mukana ja vauvaa sai pitää hetken vieressä. Sitten isä meni vauvan ja hoitajan kanssa osastolle.
Se leikkaushaavan kokoonkursiminen kestää tosiaan ainakin tunnin. Heräämöön tuotiin sitten vauva käymään tissillä, kun oli niin nälkäinen.
vauva näytettiin ja sit näinkin vauvan seuraavan kerran vasta osastolla, heräämössä iskä tuli näyttämään kuvia. Iskä siis läti punnitsemaan ja syöttämään, mä makasin ommeltavana leikkurissa tokkurassa ja olin vähän pihalla...