Miten ihmeessä te, joilla ei ole mummeja ja kummeja apuna, hoidatte nämä lasten pitkät sairaudet?
Siis kysymys tietenkin teille, jotka olette päivätöissä.
Mulla on melko joustava työnantaja, miehelläkin periaatteessa, mutta on aika paljon matkoilla, nämä viikkojen yhtämittäiset sairaudet on vaan kyllä ihan jumalattoman vaikeasti hoidettavissa. Meillä on kouluikäiset lapset (8- ja 9-vuotiaat) ja käytännössä olleet koko tämän vuoden sairaina. Ensin tulirokko (viikko/mukula) nyt perään mononukleoosi (2,5 viikkoa/lapsi).
Ovat tosi kipeitä, nyt on käytetty kaikki mahdolliset palkalliset ja plkattomat, etäpäivät sun muut paikkaukset (ml. ne, että minä menen myöhempään, käyn lounastauolla kotona, mies tulee aikaisemmin, lapsi/lapset väliajan itsekseen), nyt alkaa keinot olla vähissä ja niin myös työnantajan kärsivällisyys. Mulla on ihan järkyttävä pino rästitöitä, en ihan oikeasti voisi olla sekuntiakaan enää pois töistä, mutta tänä iltanakin toisella lapsella 39 kuumetta, mies tietysti työmatkalla...
Juu, maksaisin mieluusti vaikka sille MLL-tytölle, mutta yrityksestä huolimatta en tänne syrjäseudulle sellaista saanut, illaksi saisi, mutta se ei auta työpäivän aikana.
Miten ihmeessä te hoidatte nämä influenssat, vesirokot, mononukleoosit ja muut taudit jotka kestää viikkoja? Mulla ei pysy tämä paketti kasassa nyt mitenkään...
Kommentit (57)
äiti jolla on vauva ja taapero kotona. Tuskin tulee paistamaan lettuja lapsille joilla on kurkku kipeä, ainakaan pk-seudulla.
Itse olen ollut pitkään kotona osin tästäkin syystä. Lapset sairastaneet kamalasti ja mies matkustaa paljon.
äiti jolla on vauva ja taapero kotona. Tuskin tulee paistamaan lettuja lapsille joilla on kurkku kipeä, ainakaan pk-seudulla.
Itse olen ollut pitkään kotona osin tästäkin syystä. Lapset sairastaneet kamalasti ja mies matkustaa paljon.
sori, luin vähän huolimattomasti aloittajan tekstin. Meillä on sellainen työehtosopimus, joka takaa tilapäisen hoitovapaan ilman mitään päivien lukumäärää. Laissa on määrätty 4 päivää, mutta meidän TES kertoo, että voi olla niin kauan, kun on tarvis.
NO ei varmaan työnantaja hyvällä katso, mutta mulle on ihan sama, lapset ensin, aina.
Nyt on menossa kolmas viikko, kun kotona on yksi tai kaksi sairasta lasta. Nyt olen myös itse jo rajussa flunssassa.
Kuopuksella on astma, joten hänellä kaikki venyy ja paukkuu ja esikoisen koulussa nyt vaan sattuu taas kiertämään inhottava flunssa.
Ekan viikon kuopus oli tulossa kipeäksi, joten hain häntä eskarin jälkeen kotiin, tokan viikon hän oli kokonaan poissa ja tosi kipeä, esikoinen sillloin myös pari päivää, tällä viikolla hän oli kaksi päivää eskarissa, nyt on taas kuumeessa, esikoinen on ollut tämän viikon kotona, nyt on kuumeeton ja vielä yhden päivän kotona...
Minä teen kotoa käsin pöppyräisenä töitä ja toivon, että terveys kestää.
Viime keväänä se romahti vastaavan kaksikuisen kierteen päätteeksi niin, että sain kilpirauhastulehduksen, josta olen nyt juuri toipunut...
Sukulaisista ei ole mitään apua, isosiskoni mielestä minä olen vain kehno organisoimaan. Äitini toi ruutuvihkoja kaikista huushollin puutteista ja mäkätti, kun en muistanut jotain kumminkaiman toisen nimen nimipäivää kunnolla.
mutta itse muistan sairastaneeni mm. vesirokkoa yksin kotona. Siis jos ei ole hengenhädästä kyse niin jättäisin lapset (siis noin vanhat) osaksi päivää ainakin yksin kotiin.
Tai tekisin etänä töitä.
mä vasta aloitin työt ja kyllä tämä aika sähläämistä on :/
Kolme lasta aina vuorotellen kipeitä. Kun yksi sairastuu, toiset terveitä ja sitten taas sairastuvat vuorotellen.
Onneksi mahdollisuus ottaa tietokone kotiin ja tehdä kiireellisimmät työt etänä. Miehen kanssa vuorotellaan ja anoppi onneksi välillä pääsee. Olen myös miettinyt MLL hoitajaa tms..
Ensin sairastuu astmalapsi, sitten minä kertaalleen, hoidan potilasta ja töitäni etänä kipeänä. Sitten sairastuu toinen lapsi, edelleen hoidan uutta potilasta ja töitäni etänä. Sitten sairastuu astmalapsi uudelleen, hoidan kahta potilasta ja töitäni etänä. Ja sitten saan itse jonkin jälkitaudin, koska kroppa ei kestä enää valvomista ja kuormitusta.
Pahimmillaan kuukausien putki. Eka on yleensä elokuussa koulujen alettua, toinen loka-marraskuun vaihteessa ja kolmas tässä tammi-helmikuussa. Nyt sairastelu on alkanut noin 25.1.
Työnantaja täysin joustamaton ja sieltä tulee täydeltä laidalta, että minun pitäisi pystyä "ennakoimaan" lasteni sairastelut paremmin jne.
Meillä miehen kanssa molempien työt joustaa, joten mekin tehdään just noita "toinen töissä aamupäivä, toinen iltapäivän" juttuja.
Meillä kummallakin (suurin) osa työtehtävistä on sellaisia, etteivät ne ole aikaan ja paikkaan sidottuja, joten paikkailemme työtuntien puutteita iltaisin ja viikonloppuisin...
Meillä pystyy ottamaan myös ihan palkallista lomaa periaatteessa milloin vain (ei tietenkään, jos on jotain erityistä sovittu noihin päiviin), joten tuotakin mahdollisuutta olemme käyttäneet.
Silti homma meinaa hajota käsiin, jos lapset sairastavat peräjälkeen, sitten sairastuu jompikumpi (tai molemmat) aikuisista ja sitten lasten kierros alkaakin alusta... 
Siis kysymys tietenkin teille, jotka olette päivätöissä.
Mulla on melko joustava työnantaja, miehelläkin periaatteessa, mutta on aika paljon matkoilla, nämä viikkojen yhtämittäiset sairaudet on vaan kyllä ihan jumalattoman vaikeasti hoidettavissa. Meillä on kouluikäiset lapset (8- ja 9-vuotiaat) ja käytännössä olleet koko tämän vuoden sairaina. Ensin tulirokko (viikko/mukula) nyt perään mononukleoosi (2,5 viikkoa/lapsi).
Ovat tosi kipeitä, nyt on käytetty kaikki mahdolliset palkalliset ja plkattomat, etäpäivät sun muut paikkaukset (ml. ne, että minä menen myöhempään, käyn lounastauolla kotona, mies tulee aikaisemmin, lapsi/lapset väliajan itsekseen), nyt alkaa keinot olla vähissä ja niin myös työnantajan kärsivällisyys. Mulla on ihan järkyttävä pino rästitöitä, en ihan oikeasti voisi olla sekuntiakaan enää pois töistä, mutta tänä iltanakin toisella lapsella 39 kuumetta, mies tietysti työmatkalla...
Juu, maksaisin mieluusti vaikka sille MLL-tytölle, mutta yrityksestä huolimatta en tänne syrjäseudulle sellaista saanut, illaksi saisi, mutta se ei auta työpäivän aikana.
Miten ihmeessä te hoidatte nämä influenssat, vesirokot, mononukleoosit ja muut taudit jotka kestää viikkoja? Mulla ei pysy tämä paketti kasassa nyt mitenkään...
mutta ikinä ei ole ollut viikkoja kestäviä sairauksia kenelläkään. Pisin yhtämittainen oli keskimmäisen vesirokko, joka kesti n. viikon, siis se akuutti vaihe.
Meillä kyllä on myös mummeja ja vaareja liuta apuna, mutta ilmankin selvittäisiin.
Teillä on käynyt tosi huono tuuri noiden sairauksien kanssa.
lomapäiviä pitää olla jäljellä ja tietenkin lomapäivät ovat sitten esim. yhteisestä kesälomasta pois.
Meillä pystyy ottamaan myös ihan palkallista lomaa periaatteessa milloin vain (ei tietenkään, jos on jotain erityistä sovittu noihin päiviin), joten tuotakin mahdollisuutta olemme käyttäneet.
T. Lainatun viestin kirjoittaja
Noin pahaa tilannetta ei tosin ole ikinä onneksi ollut.
Tuon ikäiset pärjäävät jo työpäivän ajan kotona keskenäänkin tai yksin, jos toinen on terve. Kunhan saa vaan vanhempiin puhelimella yhteyden tarvittessa ja kaapissa on helppoja ruokia ym. Näin varsinkin, kun alkavat jo toipua eli taudin loppuvaiheessa. Itse käyttäisin vastaavassa tilanteessa poissaolopäivät ym. kikkailut niihin ihan ensimmäisiin sairastamispäiviin, kun lapsi on kaikkein kipein ja tarvitsee ehkä käydä lääkärissä tms. ja sitten kun eivät ole enää niin kipeitä, saisivat pärjätä ilman vanhempaa kotona.
Mutta vastaus varsinaiseen kysymykseen, meillä on järjestetty pitkät sairasvapaat työvuoromuutoksin, siitä hyvä tilanne että minulla on mahdollista tehdä iltavuoroa tuollaisissa tilanteissa. Joskus on toki ollut kinkkisiä tilanteita. Lapset meillä 4 ja 5v. Opetan kyllä siinä määrin omatoimisiksi, että 8 ja 9 veenä pärjäävät edellä kuvaamallani tavalla.
pärjää sairaana yksin ollenkaan? Tuskin tämä koko alkuvuosi on ollut niin kovaa kuumetta, että ihan tajuttomana olisivat?
Meillä ei ole onneksi ollut noin pitkiä jaksoja lapset kipeinä, mutta olen poissa töistä palkallisesti sen ajan, mitä voin, sitten jo koululaiset saavat pärjätä itsekseen. Mikäli tauti niin vaativa, ottaisin palkatonta tai lomapäiviä.
Siis kysymys tietenkin teille, jotka olette päivätöissä.
Mulla on melko joustava työnantaja, miehelläkin periaatteessa, mutta on aika paljon matkoilla, nämä viikkojen yhtämittäiset sairaudet on vaan kyllä ihan jumalattoman vaikeasti hoidettavissa. Meillä on kouluikäiset lapset (8- ja 9-vuotiaat) ja käytännössä olleet koko tämän vuoden sairaina. Ensin tulirokko (viikko/mukula) nyt perään mononukleoosi (2,5 viikkoa/lapsi).
Ovat tosi kipeitä, nyt on käytetty kaikki mahdolliset palkalliset ja plkattomat, etäpäivät sun muut paikkaukset (ml. ne, että minä menen myöhempään, käyn lounastauolla kotona, mies tulee aikaisemmin, lapsi/lapset väliajan itsekseen), nyt alkaa keinot olla vähissä ja niin myös työnantajan kärsivällisyys. Mulla on ihan järkyttävä pino rästitöitä, en ihan oikeasti voisi olla sekuntiakaan enää pois töistä, mutta tänä iltanakin toisella lapsella 39 kuumetta, mies tietysti työmatkalla...
Juu, maksaisin mieluusti vaikka sille MLL-tytölle, mutta yrityksestä huolimatta en tänne syrjäseudulle sellaista saanut, illaksi saisi, mutta se ei auta työpäivän aikana.
Miten ihmeessä te hoidatte nämä influenssat, vesirokot, mononukleoosit ja muut taudit jotka kestää viikkoja? Mulla ei pysy tämä paketti kasassa nyt mitenkään...
lapsille , kysyn vaan , olitko otattanut niille rokotukset? t äiti myös
Mitähän ihmeen tukitoimia perheeseeni kohdistuisi sillä perusteella, että mielestäni normaalijärkiset 8- ja 9-vuotiaat pärjäävät joitakin tunteja kotona keskenään/yksin vaikka lievästi sairaana? Hahhah, ettenpä sanoisi...
Eri asia tietysti, jos ovat tottuneet, että voileipäkin tehdään valmiiksi nenän eteen.
38
että on käytetty palkalliset ja palkattomat ja muut viritelmät etäpäiviä myöten?
Kenen teistä työnantaja on suopeana jos viisi viikkoa teette puolikasta viikkoa tai lykkäätte kaikki sen ajan palaverit puhelinpalavereiksi?
Olen totaaliyksinhuoltaja ilman sukulaisia edes samassa maassa. Hyvää tuuriahan siinä on paljon ollut että lapset ei ole juuri sairastelleet. Kouluikäisen kanssa en kyllä enää kotiin jäisikään, pärjää ihan siellä kotona itse ja osaa soittaa mulle töihin jos olo pahenee niin että tarttisi apua saada.