Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelujen kanssa ongelmia, mikä ratkaisuksi?
07.02.2012 |
Olen opiskellut AMK:ssa nyt parisen vuotta. Sain siinä välissä lapsen ja pidin välivuoden, jonka jälkeen palasin takaisin viime syksynä. Ongelmaksi on nyt muodostunut ulkopuolisuus ja siitä johtuva motivaation puute. En päässyt syksyllä kunnolla opintoihin uudestaan sisälle, joten se näkyi suoritetuissa opintopisteissä. Luulin tilanteen parantuvan kevätpuolella, mutta näin ei ole ollut.
Uusi ryhmä on sekoitus ulkomaalaisia ja suomalaisia opiskelijoita. Heillä kaikilla on omat pienet piirinsä, joihin ujona ihmisenä en ole uskaltanut mennä mukaan. Pari kertaa olen yrittänyt, mutta minulle on selkeästi osoitettu miten ulkopuolinen olen on se johtanut itsetunnon puutteeseen ja masennukseen. Meillä on monia kursseja jotka perustuvat ryhmätöihin, ja nämä kurssit ovat minulle suoraan sanottuna h**vettiä. Jos opettaja on määrännyt ryhmät saan kyllä tehtyä oman osuuteni töistä, mutta jos itse saamme päättää ryhmän jäsenet menen ihan lukkoon. Viimeeksi kävin niin, että uskalsin kysyä mahtuisiko erääseen ryhmään ja silloin se heille sopi. Mutta sitten kurssille tuli heidän kavereitaan jotka kanssa liittyivät ryhmään, ja maksimimäärän ylityttyä minä sain lähteä.
Nyt olenkin alkanut miettiä eri vaihtoehtoja. AMK:ssa opiskelleet, kysyisin teiltä onko helppoa vaihtaa toiseen koulutusohjelmaan? Toisaalta pidin nykyisestä ko:sta todella paljon, ongelmia ilmeni vasta palattuani perhevapaalta.
Vai pitäisikö hakea yliopistoon? Siellä ei olisi samanlaista, mutta saisin ainakin aloitettua puhtaalta pöydältä. Joutuisinko kuitenkin aloittamaan ihan täysin alusta, vai voiko AMK-puolen opintoja saada hyväksiluettua yliopistossa?
Olen todella epätoivoinen, erillaisia ajatuksia pyörii päässä mutta selkeyttä en niihin saa. Yritän nyt kartoittaa eri vaihtoehtoja, sillä opintoja en kuitenkaan kokonaan haluaisi lopettaa mokoman syyn takia.
Kommentit (11)
Tai ainakin opollakin voisi olla näkemyksiä mitä minun kannattaa tehdä. Ongelmana on vain se, että ainakin opettajien joukossa tiedetään tästä "sisäänpäin lämpiävyydestä". Eli venäläisillä on omat porukkansa, muilla ulkomaalaisilla omansa ja suomalaisilla omansa. Ohjaavan opettajankin neuvo oli: Yritä päästä porukkaan mukaan. Mutta kun minunlaiselleni ujolle se on iso kynnys, varsinkin kun sitten tulee niitä takapakkeja.
Mutta kiitos neuvosta, opoon taidan ottaa yhteyttä pikinmiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vastaavaa on yliopistolle, paitsi etten tunne välttämättä koko ryhmästä ketään ja melkein kaikilla muilla on porukkansa. Silti aina olen jonkun ryhmän löytänyt pakon sanelemana. Ei elämä aina niin kivaa ole, mutta kyllä opiskelut kannattaa hoitaa kunnialla läpi vaikka sisulla. Aika pakenemista minusta on, jos koulutusohjelmaa tuollaisen asian takia vaihdat. Mitenkäs sitten toimit, jos työpaikalla on kuppikunnat ja sinä tulet uutena mukaan joukkoon? Minusta vaihtoehtoja on kaksi A) kestät tilanteen ja etsit aina jonkin ryhmän. Jos ryhmää ei löydy, ilmoita asiasta opettajalle. Varmaan jossain vaiheessa pääset paremmin porukoihin mukaan. B) Kerrot jo nyt opettajalle tilanteesta ja kysyt apua.
sinulla on nyt muutenkin erilainen elämäntilanne kuin muilla.
Saatat olla masentunut ja uskoa, että koulunvaihto ratkaisisi. Yliopistossa olisi samat ongelmat, koska ne eivät joudu opiskelusta vaan omasta sisäisestä epäjärjestyksestä.
Sulla on jo perhe ja varmasti omat kaverit. Mitä turhaan niiden nuorempien perään edes hingut. Älä nyt ainakaan tuon takia opiskelua lopeta. Eihän sulla varmaan ole paljoa edes jäljellä. Änget vaan johonkin ryhmään vaan ja teet ryhmätyöt alta pois. AMK:ssa niitä tosiaan oli valitettavan paljon ja aina ryhmä muuttui eikä tosiaan aina ollut mieluinen. Mut aina ne sai väännettyä.
Ihan vastaavaa on yliopistolle, paitsi etten tunne välttämättä koko ryhmästä ketään ja melkein kaikilla muilla on porukkansa. Silti aina olen jonkun ryhmän löytänyt pakon sanelemana. Ei elämä aina niin kivaa ole, mutta kyllä opiskelut kannattaa hoitaa kunnialla läpi vaikka sisulla. Aika pakenemista minusta on, jos koulutusohjelmaa tuollaisen asian takia vaihdat. Mitenkäs sitten toimit, jos työpaikalla on kuppikunnat ja sinä tulet uutena mukaan joukkoon? Minusta vaihtoehtoja on kaksi A) kestät tilanteen ja etsit aina jonkin ryhmän. Jos ryhmää ei löydy, ilmoita asiasta opettajalle. Varmaan jossain vaiheessa pääset paremmin porukoihin mukaan. B) Kerrot jo nyt opettajalle tilanteesta ja kysyt apua.
ja hän vain pyöritteli peukaloitaan asian suhteen. Eli yksi ongelma on se, että koulussamme opettajat eivät ota tällaista ongelmaa kauhean vakavasti. Voinhan olla vain pisara meressä, mutta enpä haluaisi itseäni rääkätä henkisesti vain sen takia etten saanut apua mistään.
Ja eri työpaikoissa olen ollut jo vuosien varrella, enkä samanlaista ole kokenut. Omia kuppikuntiaan voi totta kai olla, mutta asia on eri jos jo koko kurssin suorittaminen vaatii johonkin ryhmään kuulumista eikä sitä ryhmää vain löydy. Moni on sanonut, että opiskelu on ihmisen parasta aikaa, mutta kyllä toivoisin mieluummin olevani työelämässä jo.
Ja voitte syyttää asioiden pakoilemisesta, mutta haluaisin hoitaa asian niin, ettei minun opiskelujen takia tarvitsisi masentua tai pilata elämääni. Tällaiset huonot kokemukset kun kuitenkin kulkevat mukana läpi elämän.
Kiitos kuitenkin mielipiteistänne, juuri tällaista ajatuksen vaihtoa kaipasinkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin jos menet vanhempana ja perheellisenä opiskelemaan, jolloin et ehdi riekkua opiskelijariennoissa ja luoda siellä niitä kaverisuhteita, niin voit jäädä aivan yhtä yksin. Eikä amk:n opintoja voi edes hyödyntää yliopistossa ellet ole saanut tutkintoasi valmiiksi. Itse opiskelin toisen yliopistotutkinnon vähän vanhempana ja täytyy sanoa, että olisin jäänyt yksin ellei opintoihin olisi tullut muita vähän vanhempia mukaan. Nuoremmat käänsivät selkänsä ja vasta parin kolmen vuoden päästä alkoivat moikkaamaan ja juttelemaan.
Itse vaihdoin pääainetta ja siinä uudessa pääaineessa oli paljon ryhmätöitä. Olin ihan ulkopuolinen kun en ollut ollut alusta asti siinä porukassa, kukaan ei oikein halunnut edes jutella tai mitään, vaikka yritin. En päässyt ikinä mihinkään ryhmään, kun klikit olivat jo valmiina eikä niihin saanut änkeä mukaan. Usein tehtävän määrittelyt olivat vielä niin typeriä, että 1-3 hlön ryhmissä tehdään. Tein sitten yksin ja tein 3 kertaa niin suuren homman kuin nuo klikkiytyjät kolmistaan. Todella oikeudenmukaista. No, opinpa ainakin tehokkaasti ja valmistuin hyvin arvosanoin.
Mielestäni se oli noiden muiden epäsosiaalisuutta, että eivät kyenneet avaamaan sisäpiiriään kellekään - ei minun vikani. Ajattele sinäkin noin. Mutta kannattaa toki sinne opolle mennä puhumaan. Yliopistolla olisi ollut yhtä tyhjän kanssa puhua kellekään, ei siellä ketään olisi kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin juuri noista yliopistoa koskevista. Olin kuvitellut sen olevan jotenkin erillaista, hassu minä.. :S
Tuotakin olen miettinyt, että yksin sitten tekisin kaiken. Ei se mahdotonta olisi, ja voisi aika paljon lieventää paineita liittyen ryhmän muodostamiseen. Tietysti työtaakka lisääntyisi, mutta tällä hetkellä ajatellen se vaihtoehto olisi parempi.
Jo nyt alkaa näyttämään mietinnät valoisemmilta. :) Luovuttajaksi minusta ei ole, mutta jospa opolta esimerkiksi saisi vinkkejä miten helpottaa henkistä taakkaa.
Varsinkin juuri noista yliopistoa koskevista. Olin kuvitellut sen olevan jotenkin erillaista, hassu minä.. :S
Tuotakin olen miettinyt, että yksin sitten tekisin kaiken. Ei se mahdotonta olisi, ja voisi aika paljon lieventää paineita liittyen ryhmän muodostamiseen. Tietysti työtaakka lisääntyisi, mutta tällä hetkellä ajatellen se vaihtoehto olisi parempi.
Jo nyt alkaa näyttämään mietinnät valoisemmilta. :) Luovuttajaksi minusta ei ole, mutta jospa opolta esimerkiksi saisi vinkkejä miten helpottaa henkistä taakkaa.
onko yksintehtävän työn sivumäärä- jne. vaatimukset yhtä tiukat kuin ryhmässä tehdyn. Meillä ainakin joillain opettajilla on ollut tapana katsoa myös vähän sitä onko tehtävä tehty yksin vai parina / ryhmänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei mikään muutu sen hienommaksi, reilummaksi tai fiksummaksi kun ikää tulee lisää.
Alue: Aihe vapaa
Siis opettajalle, opolle tai koulutusohjelmapäällikölle?
Kannattaisi. Olen 4. vuoden amk-opiskelija ja edellisen vuosikurssin kanssa oli meillä isohkoja ongelmia. He olivat aivan älyttömän riitaista porukkaa ja se heijastui meihin muihin, kun oli yhteisiä tunteja.
Ryhmien vapaa muodostaminen oli sen sakin kanssa aivan mahdotonta, ei siitä tullut mitään. Niinpä meidän porukka ilmoitti koulutusohjelmapäällikölle, että asialle pitää tehdä jotain heti, tai me äänestämme jaloillamme ja saavat pitää saman kurssin meille joskus toiste.
Se auttoi. Sen jälkeen meidän koulutusohjelmassa on ollut voimassa sääntö että ryhmät arvotaan AINA. Ja sittemmin homma on toiminut.
Puhu vaikka opolle asiasta. Kerrot ajatuksistasi ja koulun käynnin vaikeudesta. On myös koulun etu, että jatkat opiskelua nykyisessä koulutusohjelmassa, joten kyllä ne yrittävät auttaa.