Millaiseen ihmiseen et välitä tutustua lähemmin?

ja rääväsuuhun, jolla löytyy miljoona neuvoa joka asiaan. On aina oikeassa olevinaan. Samalla passauttaa muita monesti huomaamattaan tai omahyväisyttään, koska on niin mahdottoman itsekäs. HYHHYH!

ja uskoo että on luojan armosta syntynyt mieheksi.

en siis uskaltaisi tavata kahdenkesken

siis noin stereotyyppisesti. En halua tutustua rastistisiin, kapeakatseisiin ja sivistymättömiin ihmisiin. Näihin yhdistyy usein myös juuri tuo jyrämäisyys ja usko että vain heidän mielipiteensä ja elämäntapansa ovat oikeita.

toisia ja jolla on jyrkkiä mielipiteitä.

Olen luovalla alalla, ja sellaiset ihmiset ovat mielestäni yleisiä, mutta en jaksa edes yrittää tutustua heihin.

joka ei jaksa kuunnella, koska tietää kumminkin itse paremmin.

Isänmaallinen, huumorintajuton ja vähän köyhä-älyinen uhooja.

Estyneisiin, rajoittuneisiin, konservatiivisiin, jäykkiin, pönöttäviin, dominoiviin, yksinkertaisiin tai katkeranoloisiin ihmisiin ei myöskään tee mieli tutustua.

Estyneisiin, rajoittuneisiin, konservatiivisiin, jäykkiin, pönöttäviin, dominoiviin, yksinkertaisiin tai katkeranoloisiin ihmisiin ei myöskään tee mieli tutustua.

muuta kuin silloin jos on jostain syystä pakko. Joku elämänvaihejuttu varmaan. Nuorempana oli luonnollisempaa tutustua uusiin ihmisiin; nyt riittää oma perhe ja tähän mennessä syntyneet ihmissuhteet. Tätä voisi/pitäisi kyseenalaistaa koska oikeastaan hyvän ystävän paikka olisi vapaana. Rekrytoin siihen joskus myöhemmin.

Persuun, alkoholistiin, nistiin.

Sellaiseen joka ei osaa kuunnella, itsekkääseen.

Ainiin ja valittajat ovat ihan omaa luokkaansa, ei kiitos.

"vittu saatana kuka äänestää jotain vitun porvari-idiootteja siis niinku vittu ne on niin perseestä siis pääministerikin on siis niin vitun idiootti ettei oo tosi siis saatana porvarit on perseestä vittu".



Juuri nimittäin viime viikolla kohtasin tällaisen ihmisen. Voi olla että hänellä olisi ollut jokin perustelu mielipiteelleen mutta ei huvittanut kysyä.



Lisäksi inhottaa piilo-omahyväiset ihmiset. He tuovat esiin muka suvaitsevaisuutta tai empatiaa toisen tragediasta mutta sitten toisessa käänteessä tulee selväksi että he ovat yltiöomahyväisiä eli koska heillä ei ole vastaavaa tragediaa he pitävät sitä omana ansiona ja ovat siitä ylpeitä sen sijaan että olisivat kiitollisia tai koskaan nöyriä. Suvaitsevaisuuskin on lumetta, kaikein peittoaa kuitenkin vahva usko omasta paremmuudesta. Tällainen henkilö esimerkiksi sanoo että on kunkin oma asia imettääkö mutta toisessa keskustelussa tulee selvästi esille että jos ei täysimetä, se on kuitenkin omaa laiskuutta tms (koska its eon täysimettänyt ja on siitäkin niin itseriittoisen omahyväinen!



Tällaiset ihmiset olen karistanut elämästäni.

En halua tutustua tarkemmin ihmisiin, joiden lähellä tulee huono olo, en myöskään sellaisiin, jotka eivät liikauta mitään sisälläni. Olen ihmissuhteissani hyödyntavoittelija: haluan vastinetta ajalleni ja paneutumiselleni, vastavuoroisuutta. Parhaat ihmiset inspiroivat ja avaavat uusia uria ajatuksille. Itsekin olen kannustanut muita uusiin alkuihin.

alkaa puhua ikäviä ja negatiivisia asioita (ts. pa**aa) jostain henkilöstä, joka ei ole paikalla. Tulee heti mieleen, että tuolle en kerro itsestäni yhtään sen enempää kuin on aivan välttämätöntä.



Kun tulin tähään nykyiseen työyhteisööni, niin eräs siellä oli (ja on edelleen) tällainen. Minä ainakin haluan ihan itse tutustua ihmisiin ja päättää että pidänkö heistä vai en. Tuollainen mustamaalaaminen kääntyy kyllä itseään vastaan. Etenkin jos on aiheetonta.. :)



Tää henkilö vieläkin yrittää olla mielin kielin, ja toisaalta taas haukkuu kun ei mua sen jutut oikein kiinnosta.

Lisäksi en jaksa kuunnella sellaisia ainaisia valittajia. Jos ei vuosikausiin kuule muuta kuin kitinää siitä miten vaikeeta on ja kauheeta kun joutuu peräti töissä käymään... :P ei kiinnosta.

Sellaisiin, jotka luulevat olevansa jotakin, vaikka eivät ole mitään..sellaisiin ihmisiin, jotka esittävät muille, kuinka ihanaa elämää heillä on ja heillä on tarve tuodä sitä esille..ihmisiin, jotka ylenkatsovat muita ja dissaavat, jos sillä hetkellä heille ei ole tarvetta tai käyttöä...

ei kiinnosta ihmiset, jotka puhuvat vain itsestään, tai puhuvat liikaa ja eivät kuuntele.



Ei myöskään ehkä alkaisi bestikseksi itseäni huomattavasti(yli +/-20 vuotta) vanhemman tai nuoremman henkilön kanssa

"

Lisäksi inhottaa piilo-omahyväiset ihmiset. He tuovat esiin muka suvaitsevaisuutta tai empatiaa toisen tragediasta mutta sitten toisessa käänteessä tulee selväksi että he ovat yltiöomahyväisiä eli koska heillä ei ole vastaavaa tragediaa he pitävät sitä omana ansiona ja ovat siitä ylpeitä sen sijaan että olisivat kiitollisia tai koskaan nöyriä. Suvaitsevaisuuskin on lumetta, kaikein peittoaa kuitenkin vahva usko omasta paremmuudesta. Tällainen henkilö esimerkiksi sanoo että on kunkin oma asia imettääkö mutta toisessa keskustelussa tulee selvästi esille että jos ei täysimetä, se on kuitenkin omaa laiskuutta tms (koska its eon täysimettänyt ja on siitäkin niin itseriittoisen omahyväinen!

Juuri näin.

Itse ole ilmeisesti monen mielestä sellainen johon ei haluta tutustua. Löysin monta osumaa muista vastauksista ja osu sekä uppos.

Tylsiin, tyhjiin, tyhmiin ja tavallisiin Olen luovalla alalla, ja sellaiset ihmiset ovat mielestäni yleisiä, mutta en jaksa edes yrittää tutustua heihin.

Tyhjä katse ohittaa meikäläisen eikä esim. jos sattuu saman lounaspöytään, vaivauduta minkäänliseen keskusteluun. Enkä ole tylsä tai tyhmä, tavallisen näköinen ehkä. Olen huomannut, että meidän työpaikan ns. "luovalla" osastolla työskentelevät ihmiset ovat hyvin herkästi tuollaisia sisäpiirissään pyöriviä.

Joskus kun olen osallistunut johonkin samaan tilaisuuteen ja kuullut "luovien" keskusteluja, on osoittautunut, että eivät he ainakaan kovin syvällisiä jutustele tai osoita, että tuntisivat asioita laajasti. Mieluummin minua on alkanut haukotuttamaan kuin että olisin innoissani. En sitten tiedä, mikä on "luovien" kriteeri sille tylsälle, tyhmälle ja tavalliselle.