Ahdistaa, en tiedä mitä tehdä ja mikä on lapsia kohtaan oikein.

ap, yllättävää kyllä mutta ne tuppisuu miehetkin voivat oppia puhumaan.. jopa tunteistaan, kun vaan rohkaistuvat siihen hommaan.

Hirveän yleinen ennakkokäsitys/ajatus monella on, että esim juuri terapiassa sitten etsitään sitä syyllistä ja syytellään puolin ja toisin, mutta ei se todellakaan ole sellaista.



Mä muistan kun kerran joku mies jollain tollasella leirillä kertoi, että hän ajatteli, että sitten kun vaimon pakottamana tuli leirille, että siellä sitten ringissä istutaan ja vaimo kertoo miten huono mies hän on ja muut sitten ringissä huutaa että Sika, sika...



ja sitten kun hän todellisuudessa tajusi, että vitsit, nämä muutkin pariskunnat kamppailee ihan samanlaisten ongelmien ja haasteiden kanssa ja miten paljon hän oppi niin itsestään kuin parisuhteestaan ja puolisostaankin kaikkien niiden keskustelujen kautta niin miksi ihmeessä se vaimo ei pakottanu häntä sinne leirille jo aiemmin. :D



on myös toki hirveän tärkeätä huolehtia omasta itsestään (kuten sanoit näistä päänsisäisistä ongelmista) ja toisinaan se oma terapia/keskusteluapu on myös oleellisen tärkeä. Muistathan, että sinun elämäsi on ainutlaatuinen ja tärkeä ja on täysin oikein että haet hyvivointia niin itsellesi kuin parisuhteellesi.



toivon toivonnäköaloja elämääsi, pienin askelin voit lähteä pois epätyydyttävästä tilanteesta parempaan päin, ota askel kerrallaan..sinulla ja miehelläsi on kaikki mahdollisuudet muutokseen.

ap, yllättävää kyllä mutta ne tuppisuu miehetkin voivat oppia puhumaan.. jopa tunteistaan, kun vaan rohkaistuvat siihen hommaan. Hirveän yleinen ennakkokäsitys/ajatus monella on, että esim juuri terapiassa sitten etsitään sitä syyllistä ja syytellään puolin ja toisin, mutta ei se todellakaan ole sellaista. Mä muistan kun kerran joku mies jollain tollasella leirillä kertoi, että hän ajatteli, että sitten kun vaimon pakottamana tuli leirille, että siellä sitten ringissä istutaan ja vaimo kertoo miten huono mies hän on ja muut sitten ringissä huutaa että Sika, sika... ja sitten kun hän todellisuudessa tajusi, että vitsit, nämä muutkin pariskunnat kamppailee ihan samanlaisten ongelmien ja haasteiden kanssa ja miten paljon hän oppi niin itsestään kuin parisuhteestaan ja puolisostaankin kaikkien niiden keskustelujen kautta niin miksi ihmeessä se vaimo ei pakottanu häntä sinne leirille jo aiemmin. :D on myös toki hirveän tärkeätä huolehtia omasta itsestään (kuten sanoit näistä päänsisäisistä ongelmista) ja toisinaan se oma terapia/keskusteluapu on myös oleellisen tärkeä. Muistathan, että sinun elämäsi on ainutlaatuinen ja tärkeä ja on täysin oikein että haet hyvivointia niin itsellesi kuin parisuhteellesi. toivon toivonnäköaloja elämääsi, pienin askelin voit lähteä pois epätyydyttävästä tilanteesta parempaan päin, ota askel kerrallaan..sinulla ja miehelläsi on kaikki mahdollisuudet muutokseen.

Täytyy yrittää todella tätä terapia-asiaa... ei siitä ainakaan haittaa voi olla!

ap

joo ei siitä varmasti haittaakaan ole..vaikka se pitää tosiaan pitää mielessä, että terapia/terapeuttinen keskustelu myös tuppaa olemaan sinällään raskasta, että kun niitä ajatusprosesseja lähtee käyntiin niin niiden esiintuomat tunteet ja asiat voi yllättää raskaudellaan. Mutta se raskaus on vain välivaihetta..eli ymmärrys ja hyvä olo lisääntyy kun käsittelemättömiä asioita/tunteita saa käsiteltyä.



mutta nyt mun täytynee mennä nukkumaan :) hyvät yöt sinullekin ap!

Jumalan läheisyyteen. Ihminen ei ole ikinä täysin tyytyväinen jos asiat yläkertaan ei ole kunnossa.

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.html



Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.

Joh.6: 35

Teepä, ap, alkajaisiksi se ja mieti, onko suurin osa ongelmistasi tosiaan miehestäsi johtuvaa, vai voiko olla, että kyse onkin sinusta. Itseäään ei pääse pakoon, vaikka eroaisi kuinka monta kertaa.



Mä tein testin ja sain ajattelemisen aihetta. Aion tilata sen kirjankin. Löysin tekstiä, joka sai minut ymmärtämään myös, miksi mieheni käyttäytyy siten kuin käyttäytyy. Omat tunnelukkonsa hänelläkin, mutta eri asioissa kuin minulla.

Kun tilanne nyt on se, mikä on, näissä olosuhteissa olisi ehkä sittenkin pienempi riesa jatkaa yhdessä.



Nykyisellään se on kuitenkin vaikeaa. Mieheen sinä et voi vaikuttaa. Et saa häntä väkisin mihinkään avioliittoleirille tms etkä myöskään puhumaan.



Niinpä ainoa keinosi parantaa tilannetta on muuttua itse. Millä tavalla, se on sitten meille ulkopuolisille arvoitus. Hanki elämä, äläkä ole niin riippuvainen sekä henkisesti että taloudellisesti miehestä ja lapsistasi. Elä silti omaa elämääsi, että olet vaimo ja äiti.



Yritä päästä miehesi kanssa samalle aaltopituudelle. Mies ei voi tulla sinun tasollesi ja "maailmaasi", yritä sitten sinä paneutua miehesi ajatuksiin ja selvittää, mikä mättää.

ei ongelmia voi aina paeta eroamalla.

Kun tilanne nyt on se, mikä on, näissä olosuhteissa olisi ehkä sittenkin pienempi riesa jatkaa yhdessä. Nykyisellään se on kuitenkin vaikeaa. Mieheen sinä et voi vaikuttaa. Et saa häntä väkisin mihinkään avioliittoleirille tms etkä myöskään puhumaan. Niinpä ainoa keinosi parantaa tilannetta on muuttua itse. Millä tavalla, se on sitten meille ulkopuolisille arvoitus. Hanki elämä, äläkä ole niin riippuvainen sekä henkisesti että taloudellisesti miehestä ja lapsistasi. Elä silti omaa elämääsi, että olet vaimo ja äiti. Yritä päästä miehesi kanssa samalle aaltopituudelle. Mies ei voi tulla sinun tasollesi ja "maailmaasi", yritä sitten sinä paneutua miehesi ajatuksiin ja selvittää, mikä mättää.

Tämä on tyypillinen av-mamman ohje. Tee kaikki mitä mies sanoo, miehen ei tarvii tehdä muuta kuin nostaa sormensa. Sitten itketään kun miehellä toinen vaikka on kaiken tehnyt mitä mies on vaan toivonut.

ap parkuili täällä raivona, että mikä sika kun jättää hänet, vaikka hän uhrasi kaiken ja teki 2 lastakin miehelle.



Tarinassa on aina kaksi puolta. Miksi mies on etäinen ja nalkuttaa ap.lle siisteydestä yms. Ap on vääntänyt heti suhteen alussa pari lasta uudelle miehelle edellisestä erottuaan ja sitten mies ei enää olekaan kiva vaan haluaa taas erota. Ehkä ap on niin tuulien mukana vietävä haakuilija, että miehen on pakko yrittää pitää jotain rotia perheessä.



Ap haakuilee rakkautta ja uusia rakkauslapsia uusille miehille. Toivottavasti ap.n mies löytää paremman elämän jostain muualta.

En lukenut koko viestiketjua, mutta tuli mieleen, että onko teillä mitään perheen yhteistä harrastusta tai keksisittekö miehen kanssa kahdestaan jotain yhteistä harrastusta? Meilläkin välillä ylä- ja alamäkiä (oltu myös 10 v yhdessä, yksi lapsi), mutta harrastetaan kaikenlaista liikuntaa yhdessä, pelataan lautapelejä yms. Niistä tulee hyvälle mielelle vaikka välillä ottaisi päähän kaikki asiat.

ap parkuili täällä raivona, että mikä sika kun jättää hänet, vaikka hän uhrasi kaiken ja teki 2 lastakin miehelle. Tarinassa on aina kaksi puolta. Miksi mies on etäinen ja nalkuttaa ap.lle siisteydestä yms. Ap on vääntänyt heti suhteen alussa pari lasta uudelle miehelle edellisestä erottuaan ja sitten mies ei enää olekaan kiva vaan haluaa taas erota. Ehkä ap on niin tuulien mukana vietävä haakuilija, että miehen on pakko yrittää pitää jotain rotia perheessä. Ap haakuilee rakkautta ja uusia rakkauslapsia uusille miehille. Toivottavasti ap.n mies löytää paremman elämän jostain muualta.

En ole missään sanonut uhranneeni mitään. En ole myöskään vääntänyt suhteen alussa lapsia kenellekään, nykyisen miehen kanssa olimme yli 3v yhdessä ennen ensimmäistä lasta. Toinenkin lapsi on jo 6v, joten ei tässä nyt kukaan ole heti eroamassa, kun mies ei olekaan kiva. En kaipaa uutta rakkautta, en uusia lapsia, haluaisin elää itsenäisesti ja omaa elämääni. Ja kasvattaa lapset. Jollekin aiemmalle kommentoijalle voisin sanoa, että en ole taloudellisesti miehestä riippuvainen. Joo, nyt työttömänä hetken, mutta olen meistä kahdesta ollut se paremmin tienaava 90% yhteiselosta.

Tiedän, että tietysti olisi parempi, jos saisimme homman toimimaan ja perhe säilyisi yhdessä. Siihen pitää pyrkiä. Mutta sen olen jo nähnyt, että yksin se ei onnistu. Miehen pitää haluta sitä myös, eikä vain tyytyä huonoon elämäään, koska ei halua muuttaa mitään.

Ei tämä ahdistus yön aikana näköjään helpottanut yhtään. Lisäksi tämä palsta ei petä koskaan - aina löytyy haukkujia! Jos olisin kertonut tilanteesta toisella tyylillä, arvostellut miehen tapoja toimia ja käytöstä ronskilla otteella, olisin takuuvarmasti saanut kommenteiksi "jätä se sika!". Mutta kun kerron omista puutteistani, saan haukut. No, sitä saa mitä tilaa...

Tsemppaanpa nyt parempaan päivään, toivottavasti!

ap

ap parkuili täällä raivona, että mikä sika kun jättää hänet, vaikka hän uhrasi kaiken ja teki 2 lastakin miehelle. Tarinassa on aina kaksi puolta. Miksi mies on etäinen ja nalkuttaa ap.lle siisteydestä yms. Ap on vääntänyt heti suhteen alussa pari lasta uudelle miehelle edellisestä erottuaan ja sitten mies ei enää olekaan kiva vaan haluaa taas erota. Ehkä ap on niin tuulien mukana vietävä haakuilija, että miehen on pakko yrittää pitää jotain rotia perheessä. Ap haakuilee rakkautta ja uusia rakkauslapsia uusille miehille. Toivottavasti ap.n mies löytää paremman elämän jostain muualta.

kuinka kamalan ilkeä viesti! :( ap älä välitä tuollaisista!

ehdottaisin kuten joku muukin täällä että yritä tosiaan löytää oma työ, 6-v aloittaa pian koulunsa ja työttömänä elämä voi tuntua entistä tyhjemmältä. Tai aloita opiskelu uuteen ammattiin, mikä sua nyt kiinnostaakin.

Terapia voisi auttaa myös. Itsetuhoiset ajatukset on kyllä merkki jonkinasteisesta masennuksesta joka voi saada hyvänkin miehen näyttämään väärältä. Miehesi kuulostaa ihan riittävän hyvältä, teidän täytyisi "vain" löytää se yhteinen sävel taas. Se on kyllä mahdollista. Hyvä että miehesi on vastustanut eroa, se on mielestäni merkki sitoutumisesta. Toivottavasti se ei ehdi alkaa murentua niin paljon että hän alkaa etsiä uutta suhdetta... niinkin toki voi tapahtua jos kaikki jatkuu kuten ennen.

Terapia voi olla rankkaa kuten joku sanoikin, joten välitöntä helpotusta se ei välttämättä tuo, mutta pitkällä tähtäimellä ongelmakohtien tiedostaminen useimmiten auttaa.

Ymmärrän sen toisen inhon. Samaa olen kokenut, ja luulen sen myös olevan joskus kaikilla. Mutta useimmat eivät anna sen inhon elää. Se ei ole miellyttävä. Silloin on todellakin parisuhde ihan karilla, omassa elämässä ei kaikki hyvin. Sitä purkaa tietty läheisimpään(vaikka sitä inhoaa) Raivoa tuntees sille, sano jotain radikaalia. en tiedä tiedä voiko sitä toinen täältä auttaa. Näin minä ainakin olen saanut liittomme elämään. Olen käynyt kavereiden kanssa lomalla. Mukavaa tulla kotiin kun saanu etäisyyttä ja lepoa. Mies hoitanut lapsia. Mielestäni miehesi vaikuttaa käytännöllisesti hyvältä tyypiltä. Teil on liitto vaan väljähtynyt, rakkaus kadonnut.

Kiva kun joku ymmärtää! Mietin kovasti millä konstilla sen rakkauden löytäisi! Siihen kun saisi taikasauvan...

ap

ala tietoisesti miettiä niitä puolia miehessäsi joista pidät. Muistele millaista teillä oli kun tapasitte ja mihin hänessä rakastuit. Mikä teki sinuun vaikutuksen.

Ymmärrän sen toisen inhon. Samaa olen kokenut, ja luulen sen myös olevan joskus kaikilla. Mutta useimmat eivät anna sen inhon elää. Se ei ole miellyttävä. Silloin on todellakin parisuhde ihan karilla, omassa elämässä ei kaikki hyvin. Sitä purkaa tietty läheisimpään(vaikka sitä inhoaa) Raivoa tuntees sille, sano jotain radikaalia. en tiedä tiedä voiko sitä toinen täältä auttaa. Näin minä ainakin olen saanut liittomme elämään. Olen käynyt kavereiden kanssa lomalla. Mukavaa tulla kotiin kun saanu etäisyyttä ja lepoa. Mies hoitanut lapsia. Mielestäni miehesi vaikuttaa käytännöllisesti hyvältä tyypiltä. Teil on liitto vaan väljähtynyt, rakkaus kadonnut.

Kiva kun joku ymmärtää! Mietin kovasti millä konstilla sen rakkauden löytäisi! Siihen kun saisi taikasauvan... ap

ala tietoisesti miettiä niitä puolia miehessäsi joista pidät. Muistele millaista teillä oli kun tapasitte ja mihin hänessä rakastuit. Mikä teki sinuun vaikutuksen.

Tätäkin olen koittanut monen monituista kertaa. Aina se hetken auttaa, viikon-kaksi, sitten taas mennään... :(

Tämä tilanne kun on ollut päällä ja kehittynyt (huonompaan suuntaan) varmaan jo vuoden-kaksi. Siihen on mahtunut aallonpohjia ja minun yrityksiäni, ihan itsekseni, muuttaa ajattelumallejani ja toimiani. Kyllä se jonkin verran vaikuttaa, mutta sitten tas tulee jokin tilanne tai vastoinkäyminen, joka laukaisee kaiken negatiivisen esiin kertarysäyksellä.

Juuri nyt esteenä on lisäksi se, että loukkasin - ihan tietoisesti - miestä eilen niin, että en usko hänen olevan alttiissa mielentilassa millekään muutokselle minun suunnastani. Jääkautta on luvassa siltä suunnalta, varmasti ihan ansaitusti.

Olen miettinyt näitä asioita tosi paljon ja tiedänkin aika hyvin sekä ne positiiviset että ne negatiiviset asiat miehessä. Itsessäni niitä en niinkään osaa tiedostaa.

ap

eli sinä ja miehesi olette eri mieltä lasten kasvattamisesta niin ero ei ole ratkaisu. olette silti ne vanhemmat, jotka lapset kasvattavat.



asia ei mene niin, että sinä otat ja lähdet lasten kanssa ja sitten lapset saavat kasvaa sinun kasvatuksessasi. miehelläsi on aivan yhtä iso oikeus kasvattaa lapsia oman näkemyksensä mukaan.



siksi asioista pitää sopia, liitossa tai ei.



tämä kai on isoin kivi kengässä? niin, ja muissa asioissa sama.

että haluaisit olla ainoana aikuisena päättämässä asioista ja että ei aina tarvitsisi vääntää kaikesta...



Kuulostaa minusta siltä, että todellakin tarvitsisit jotain hyvin omaa jota voit itse hallita ja jossa voit itse määritellä oman paikkasi. Mitä se olisi? Se työ, siitähän on jo paljon puhuttukin. Tai harrastus? Tai työn ja harrastuksen yhdistelmä kuten joku kotimyynti tms.?



Miten teidän perheen ajankäyttö noin muuten. Vietättekö aikaa yhdessä perheenä? Teettekö yhdessä jotain (vaikkapa uiminen, kirjastossa käyminen, luontoretket tms.) jotain jossa teillä kaikilla on mukavaa yhdessä.



Entä vietättekö aikaa kaksin miehen kanssa? Ymmärrän, että nyt se ei ehkä erityisemmin houkuttele jos teidän keskinäinen olotila on hankala. Kannattaa silti yrittää. Haalitte jostain lapsenvahdin ja menette vaikka elokuviin ja sen jälkeen syömään. Älä puhu parisuhteestanne mitään, keskity (ja anna miehen keskittyä) vaan toisen kanssa olemiseen. Kuuntele omaa oloasi, viihdynkö tämän ihmisen seurassa. Onko meillä mitään puhuttavaa toisillemme? Miltä hiljaisuus välillämme tuntuu, onko se ahdistavaa vai kodikasta.



Miten seksielämän laita on? Onko sitä? Nautitko puolison kosketuksesta, fyysisestä läheisyydestä? Jos nautit, pyri vahvistamaan sitä. Fyysinen läheisyys pehmittää mieltä niin että toista katsoo paljon positiivisemmin.



Ihmissuhdeasioissa vanha fakta on että positiivinen vahvistaa positiivisia asioita ja negatiivinen vahvistaa negatiivisia asioita. Mieti siis niitä puolia jotka teidän suhteessanne ovat hyviä ja niitä puolia miehessäsi, joiden vuoksi olet suhteeseen alunperin ryhtynyt.



Terapiaa kannatan minäkin. Ja jos et kertakaikkiaan saa puolisoasi hinattua mihinkään terapiaan, voit toki aloittaa yksinkin- saat ainakin omia ajatuksiasi selviteltyä.



On hienoa, että olet ottanut asiaksesi pohtia liittoanne etkä ole heti ensimmäisenä eroamassa vaikka se houkuttelevalta tuntuukin.

eli sinä ja miehesi olette eri mieltä lasten kasvattamisesta niin ero ei ole ratkaisu. olette silti ne vanhemmat, jotka lapset kasvattavat. asia ei mene niin, että sinä otat ja lähdet lasten kanssa ja sitten lapset saavat kasvaa sinun kasvatuksessasi. miehelläsi on aivan yhtä iso oikeus kasvattaa lapsia oman näkemyksensä mukaan. siksi asioista pitää sopia, liitossa tai ei. tämä kai on isoin kivi kengässä? niin, ja muissa asioissa sama.

Tietysti miehen osa on yhtä iso, mutta ei sen isompi kuin minun! Mun näkemys onkin, että mies on saanut sanoa liian painavan sanan lasten kasvatuksessa ja pikkuhiljaa olen alkanut olla yhä enemmän eri mieltä. Nyt lasten kasvaessa haluaisin saada omat näkemykseni paremmin käytäntöön. Vanhin on teini ja teiniasioissa ero näkemyksissä korostuu. Tässä tulee kuvaan vielä se uusperheasia eli vanhin lapsi on minun, ei yhteinen. Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että yhdessä laspet kasvatetaan ja samalla tavalla, eli molemmat perheen aikuiset osallistuvat, oli lapsi kenen hyvänsä. Olen mielestäni kunnioittanut miehen tapaa toimia silloinkin, kun olen oltu eri mieltä enkä ole kyseenalaistanut sitä lasten läsnäollessa. Nyt alkaa vaan tulla raja vastaan, kun miehen näkemykset ovat niin kovin tiukkoja. Eli minusta mies ei anna minun näkemyksilleni kasvatuksessa riittävästi tilaa. Sitten riidoissa mennäänkin jo siihen, että teini on minun lapseni ja miehen mielestä kasvatustapani on liian nössö. Minusta hänen on liian tiukka.

Mutta joo, kun liitossa pitäisi ottaa molempien aikuisten mielipiteet tasapuolisesti huomioon. Itse tunnen antaneeni perhesovun vuoksi liikaa periksi jo vuosien ajan ja olen siinä varmaan tehnyt virheen. Jotenkin haluaisin pysäyttää tilanteen ja alkaa käyttää sitä omaa mielipidettäni asioissa, siksi tästä ketjusta saa ehkä käsityksen, että vähättelisin miehen osuutta. Niin ei ole. Mutta mies ei anna tippaakaan periksi.

ap

että haluaisit olla ainoana aikuisena päättämässä asioista ja että ei aina tarvitsisi vääntää kaikesta... Kuulostaa minusta siltä, että todellakin tarvitsisit jotain hyvin omaa jota voit itse hallita ja jossa voit itse määritellä oman paikkasi. Mitä se olisi? Se työ, siitähän on jo paljon puhuttukin. Tai harrastus? Tai työn ja harrastuksen yhdistelmä kuten joku kotimyynti tms.?

- Iso ongelma on ehkä se, että olen tehnyt töitä kotona ja elinpiirini on hirveän suppea. En kuitenkaan tunne edes haluavani lähteä minnekään ihmisten ilmoille.



Miten teidän perheen ajankäyttö noin muuten. Vietättekö aikaa yhdessä perheenä? Teettekö yhdessä jotain (vaikkapa uiminen, kirjastossa käyminen, luontoretket tms.) jotain jossa teillä kaikilla on mukavaa yhdessä.

- Jonkin verran koko perheenä, enemmän ehkä niin, että joko minä lasten kanssa tai mies lasten kanssa. Teini jättäytyy jo pois yhteisistä jutuista, uimahallireissuista ym. aika usein, mutta se kuulunee ikään. Periaatteessa kuitenkin olemme lähes aina kaikki kotona vapaa-ajalla, eli emme liehu kuka missäkin harrastuksissa. Ehkä pitäisi. Mies touhuaa lasten kanssa paljon ulkona, minä enemmän pelaan ja luen lasten kanssa.



Entä vietättekö aikaa kaksin miehen kanssa? Ymmärrän, että nyt se ei ehkä erityisemmin houkuttele jos teidän keskinäinen olotila on hankala. Kannattaa silti yrittää. Haalitte jostain lapsenvahdin ja menette vaikka elokuviin ja sen jälkeen syömään. Älä puhu parisuhteestanne mitään, keskity (ja anna miehen keskittyä) vaan toisen kanssa olemiseen. Kuuntele omaa oloasi, viihdynkö tämän ihmisen seurassa. Onko meillä mitään puhuttavaa toisillemme? Miltä hiljaisuus välillämme tuntuu, onko se ahdistavaa vai kodikasta.

- Juu, emme ole viettäneet kahdenkeskistä aikaa kodin ulkopuolella kertaakaan lasten syntymän jälkeen. Alkaa tulla 9 vuotta edellisestä elokuva/ravintolareissusta. Ei kyllä yhtään huvita ja kun joskus olen ehdottanut, mies ei ole halunnut. Pitäisi. Kai.



Miten seksielämän laita on? Onko sitä? Nautitko puolison kosketuksesta, fyysisestä läheisyydestä? Jos nautit, pyri vahvistamaan sitä. Fyysinen läheisyys pehmittää mieltä niin että toista katsoo paljon positiivisemmin.

- Juu ei, siis ei ole seksiä. Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, eikä sekään kummoista. Kosketus ei tunnu hyvältä, vältetlemme toisiamme fyysisesti. Varsinkin minä. Saunassakin käymme eri aikaan.



Ihmissuhdeasioissa vanha fakta on että positiivinen vahvistaa positiivisia asioita ja negatiivinen vahvistaa negatiivisia asioita. Mieti siis niitä puolia jotka teidän suhteessanne ovat hyviä ja niitä puolia miehessäsi, joiden vuoksi olet suhteeseen alunperin ryhtynyt. Terapiaa kannatan minäkin. Ja jos et kertakaikkiaan saa puolisoasi hinattua mihinkään terapiaan, voit toki aloittaa yksinkin- saat ainakin omia ajatuksiasi selviteltyä. On hienoa, että olet ottanut asiaksesi pohtia liittoanne etkä ole heti ensimmäisenä eroamassa vaikka se houkuttelevalta tuntuukin.



- Vastauksistani huomaa tyhmempikin, että aika paljon on pielessä! Työtä riittää, jos siihen vain viitsisi ryhtyä... :(



ap

Olen jo pitkään haaveillut erosta. 10 vuoden liitto, uusperheenä, takana ja lapsia on yksi minun ja kaksi yhteistä. Miehen kanssa olemme jotenkin ajautuneet erilaisiksi. En tiedä kumpi on muuttunut vai molemmat, mutta olemme koko ajan vain enemmän ja enemmän eri mieltä asiasta kuin asiasta. Riitaa tulee lasten kasvatuksesta pääasiassa ja sitten ihan parisuhdeasioista. Vuosien mittaan tilanne on ollut, kuten kai yleensäkin parisuhteissa, aaltoileva, välillä menee paremmin, välillä huonommin. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että jo useamman vuoden ollaan menty tasaisesti huonompaan suuntaan. Silloin tilanne on rauhallinen, kun mistään muusta kuin arkiasioista ei puhuta. Siksi kai näinkin kauan olen tässä sinnitellyt, ja tietysti lasten vuoksi. Olen satavarma siitä, että olisin jo aikaa sitten eronnut, jos yhteisiä lapsia ei olisi. Viime vuosina olen monesti tehnyt aloitteen parisuhteen parantamisesta jollakin konstilla, menemisestä vaikka pariterapiaan, mutta mies ei ole nähnyt tarvetta. Nyt en enää jaksa. Väliin riidellään, ollaan mykkinä, unohdetaan riita taas hetkeksi ja sitten taas lähtee sama kierre. Mies kokee kaikki keskustelunavaukseni henkilökohtaisiksi syytöksiksi ja sitä ne ehkä nykyään jo ovatkin. Inhoan miestäni.

Kuitenkin on paljon syitä miksi ero ei ole niin yksinkertainen ratkaisu. Lapset tietysti. Vanhin, minun lapseni, ei ehkä kärsisi kovin, mutta pienemmät ovat aivan yhtä riippuvaisia isästä kuin äidistä ja heille ero olisi kamala asia siksi, että eivät voisi viettää yhtä paljon molempien vanhempien kanssa aikaa. Mies on vuorotyössä eikä vuoroviikkoasuminen tulisi kysymykseen. Tukiverkot ovat meillä tosi vähäiset, joten hoitoapuakaan ei ole saatavilla.

Toinen, ikävämpi realiteetti on raha. Olemme korviamme myöten veloissa (asunto, auto ja vähän muutakin) eikä nyt taida talosta saada omiaan pois, jos sen laittaisi myyntiin. Jos se edes menisi kaupaksi. Itse olen nyt työttömänä ja rahatilanne olisi yksin kolmen lapsen ja velkojen kanssa katastrofaalinen. En silti haluaisi sen vaikuttavan eropäätökseen.

Kaiken huipuksi mies juuri viime "keskustelussa" ilmoitti, että "saat sitten tosi vaikean eron"! Ja uskon sen miehestäni, jos päätämme erota, joudun tappelemaan joka ikisestä asiasta/tavarasta/eurosta ja luultavasti laittaisi asiat lastenkin suhteen riitaisiksi.

Mitä siis tehdä? Mikä on oikein lapsille? Itselleni oikea ratkaisu olisi ilman muuta lähteä tästä liitosta, mutta onko se itsekäs ratkaisu ja väärin lapsia kohtaan?

kurssille puolison kanssa. lapsien takia ei kannata eroon kovin nopeasti ryhtyä, sillä uudet kriisit odottavat usein uusissa mahdollisissa suhteissa , kriisit eivät parisuhteista lopu, vaihtavat vain muotoaan. Leijonan voimia käydä taistoon ja puhu puolisosi mukaan luotettavalle parisuhdekurssille. Jumalan siunausta ., perheellinen