Lue keskustelun säännöt.
Milloin mies aikuistuu?
07.02.2012 |
Siinä vasta kysymys... Minulla 31-vuotias täys kakara miehenä. Itse olen 28-vuotias ja huomaan olevani ihan eri maailmassa nykyään. Meillä on 2-vuotias lapsi. Koen hoitavani teiniä jota saa komennella siivoamaan omia jälkiään ja hoidan myös hänen rahaasiat (yhteinen tili). Alan jumankauta olemaan ihan loppu. Yhteiseloa nyt 6 vuotta joten ei taidettu silloin sitten olla kumpikaan vielä kasvettu vaan minä olen jo aikuinen ja hän ei, onko jotain toivoa että hän tulisi perässä? vai oikeesti pitääkö laittaa vaihtoon. Haluaisin myös parisuhteen (tasa-arvoisen) nyt olen pelkkä äiti miehelle ja lapselle. Onko muilla ne miehet kasvanut vai ei? Meilä oikeasti mies istuu vaan kännykkä / tietokone edessä kotona ja odottaa kun minä teen kaiken ja jos pyydän jotain niin hirveellä kitinällä sitten jotain saa aikaiseksi.
Kommentit (21)
Taas yksi nainen joka on ottanut miehen aivan liian myöhään viettäen villiä sinkkuelämää aivan liian pitkään, sitten on ruvennut biologinen kello tikittämään ja tullut kiire saada jälkeläisiä, ja sitten kiireessä otettu täysin isäksi soveltumaton mies.
Mikähän siinä on, ettei kunnon miehet kelpaa naisille aikaisemmin, kun niitä olisi tarjolla vaikka kuinka (siis niitä jo alaikäisenä aikuistuneita miehiä), ja sitten pitää ihmetellä kun kiireessä otetaan se isäksi soveltumaton ja tehdään lapsia. Näin niitä Yh:ta riittää jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki ei vaan osaa, mutta jos ryhdyt hänen äidikseen,hän ei koskaan ota omaa paikkaansa
LUONNE- kuin ikäkysymys. Meillä osaa jo 11-vuotias poika siivota omat jälkensä ja säästää omista rahoistaan haluamiinsa juttuihin ja pohtia "sijoituksiaan"!
Jos aikuinen mies, siis omilleen kotoa muuttava, ei osaa hoitaa omia raha-asioitaan tai jälkiään (omassa poikamiesboksissa toki voi rypeä likaisten kalsareiden keskellä, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun koti jaetaan toisen ihmisen kanssa, täytyy osata kantaa vastuuta YHTEISESTÄ kodisra), on siinä luonteessa vikaa, ei ikävuosissa!
Ja jos mies on yli kolmekymppinen ja perheellinen ja tuollainen meno jatkuu, täytyy minun hämmästellä SINUN älykkyyttäsi, että luuletko tosiaan kyseessä olevan jonkun keskeneräisen kasvuprosessin?!?
Minulle olisi mahdoton ajatus edes ryhtyä suhteeseen miehen kanssa, jota joutuisin komentelemaan ja joka ei osaisi hoitaa omia asioitaan, saati sitten jatkaa suhdetta vuosikausia ja tehdä lapsi (!) tällaisen persoonan kanssa.
Jälkiviisaus ei tietenkään sinun kohdallasi auta mitään, muta lakkaa nyt, hyvä ihminen, toivomasta, että musta muuttuu valkoiseksi, jos tarpeeksi kauan sitä katselee!
Oma mieheni oli samanlainen ennen lapsen syntymää, jolloin hän oli 23v. Nyt 24-vuotias ja 10kk lapsen isä ja on lapsen myötä kasvanut aivan eri ihmiseksi. Minun mielestäni 31-vuotiaana ja vielä varsinkin isä-henkilönä miehesi aikuistumisen olisi pitänyt jo tapahtua.
Voit tietysti yrittää lykätä vastuuta hänen harteilleen(vaikka väkisin ja kiristämällä), jos siitä oppisi.
monet miehet on saanu kotoa mallin, että äiti on yleiskone, joka hoitaa kaiken ja miehen ei tarvi tehdä kotona mitään. Mallit on omaksuttu lapsuudessa ja jos miestä ei saa näkemään, että se ei ole nykyajan malli, siis oivaltamaan, että ko. malli ei oo oikeudenmukainen, ni muutosta on turha odottaa.
Oma mieheni tiskaa, pyykkihuolto ja muu siivous on 95%sesti mun vastuulla. Samoin lapset isolta osin. Tosin pyydän kyllä välillä miestä hoitelemaan tilanteita lasten kanssa, jos ei ite heti älyä, että vois jotain tehdä.. :) en komentele. Oon vaan selittäny, että mun mielestä nämä on yhteisiä asioita ja lasten täytyy esimerkin kautta nähdä, että kotityöt ei oo äidin projekti vaan perheen yhteinen projekti. Ja vaadin siis lapsia (4v, 3v, 2v) siivoamaan lelut pari-kolme kertaa viikossa, ku ite järjestelen paikat.
Mutta onhan sen niinkin, että vanheneminen on pakollista, aikuistuminen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei itse pidä naista yleiskoneena eikä halua sellaiseksi parisuhteessaan ja perheessään päätyä, alkaa suhteeseen sellaisen miehen kanssa, joka on nelosen kuvailemalla tavalla kasvatettu?!?
Luulisi, että ennen kuin ryhtyy liittoon ja alkaa tehdä lapsia, valitsisi sellaisen miehen, joka on arvoiltaan ja toimintamalleiltaan samanlainen kuin itse!
Minä en ryhtyisi liittoon onnettoman mammanpojan ja ison kakaran kanssa ikinä! Minusta se kertoo jo ihan lähtökohtaisesta typeryydestä ja luonteen heikkoudesta (riippumatta siitä, onko se kasvatuksen tulos vai myötäsyntyistä). Mieluummin eläisin sinkkuna kuin ryhtyisin liittoon tuollaisen ihmisen kanssa (mutta onneksi ei tarvitse elää sinkkuna, kun tasa-arvoisia ja nykyaikaisesti ajatteleviakin miehiä on tarjolla).
Nainen siivoaa, tekee ruuan, aukaisee postin valmiiksi miehelle, tekee kaikki kotiaskareet jne. Joutuu tosin myös miehensä avuksi tekemään puita, kolaamaan lunta jne. Mä tapasin mieheni nuorena ja sain aika hyvin koulutettua häntä, mutta vieläkään ei itse oma-aloiteisesti ikinä tartu imuriin, moppiin tai ala tekemään ruokaa. Mun ei tosin tarvitse hänelle nalkuttaa, riittää kun sanon asiasta.
Jossain vaiheessa yritti kitistä jostain kotitöistä, mutta kysyin häneltä, että haluaako hän mun olevan hänen äiti tai vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin eli tosiaankin ehkä salaa toivoin miehen aikuistuvan kun lapsikin tulee ja näin ollen enemmän vastuuta, tyhmä olin ja myönnän sen. Nyt sitten vaan pitäisi miettiä että mitä hittoa mä nyt sitten teen. Koko mies alkanut ällöttää eikä paljon kuherteleminen kiinnosta, hänkään ei kyllä edes yritä. kaipa se ois luovutettava. häneltä jos asiaa kysyn niin hän ei halua erota, vaan miksi haluaisikaan kun kerran on täyshoitolassa. Töissä sentäs käy. Sitten vaan pyytää saako ostaa uuden tietokoneen jonka välttämättä HALUAA?! vaikka mielestäni rahaa voisi käyttää vaikka asunnon remontointiin tai johonkin tarpeellisempaan kun tietokoneeseen joka meiltä jo ihan toimivana löytyykin. + kun muutettiin tuohon asuntoon alkoi hän ensimmäisenä suunnittelemaan jotakin omaa "pelihuonetta" Just joo oikee naurattaa ku itteki tajuan miten tyhmä mun on oltava kun hänen touhujaan olen katsellut. Nyt alkanut itsekin heräämään tähän elämään kun lapsikin jo kasvanut taaperoksi ja pitää lapsenkin kanssa touhuilla ja harrastaa, mitä hän ei tee. jos vahtii lasta niin on sohvalla ja kitisee kun lapsi ei nätisti istu paikallaan. hohhoijaa. Eroprosessi vain on lainojen ja lapsen takia ikävä, muttei tietty mahdoton. Nyt vaan omasta jaksamisesta kyse, jaksanko vai pitääkö tässä vielä jossaki terapiassa alkaa käymään ja erota sitten kuitenkin :D
AP
aikuistumisesta kiinni. Toiset luonteet vaan ovat tuollaisia että käytännön asioiden hoitaminen on vaikeaa. Minun mies on myös sellainen. Ei se edes huomaa vaikka koti olisi hukkumassa törkyyn. Elelee älykkö omissa maailmoissaan ja on hyvin epäkäytännöllinen asioiden hoitamisessa.
Minua se ei kyllä haittaa, tiesin jo miehen ottaessani että on tuollainen. Jossain vaiheessa kyllä yritin "komentaa" tekemään edes jotain pientä kun lapset oli pieniä, mutta en minä jaksa katsoa kun se hitaasti ja vaikeasti ja huolimattomasti tekee jonkun pienen tehtävän. Mieluummin hoidan itse. Ajattelen että se sitten on meillä näin, että minä vastaan pääosin kodista ja mies sitten tuo rahaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin eli minä tienaan itse paremmin kuin mieheni. Hänellä ollut välillä työttömyyskausia jolloin talouskin on ollut minun vastuullani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mie hermostuin miehen tietokoneella pelaamiseen, kun makuuhuoneen remontti oli kesken eikä mies saanut aikaiseksi viimeistellä sitä. Raskaus on viikolla 35 ja lääkäri on kieltänyt minulta liikkumisen. Kun mies lähti taas harrastuksiinsa ja jäin yksin kotiin, purin tietokonepöydän palasiksi ja piilotin osat. Tietokoneen jätin lattialle. Kun mies tuli kotiin, hän kumma kyllä tajusi asian ja rupesi remppaamaan. Nyt on makkari valmis ja pääsin laittamaan vauvansänkyä, hoitopöytää yms paikalleen. Normaali puhe, nalkutus eikä huuto ja itkuraivarit ole saaneet tuota miestä ryhdistäytymään. Joskus kun tilanne alkaa ottaa minua liikaa päähän, mie teen jotain tuollaista. Joskus kutsun äidin ja isän auttamaan minua..mies ei silloin kehtaa seisoa tumput suorina tai mennä tietokoneelle vaan joutuu osallistumaan yhteiseen projektiin. Mies kyllä suunnittelee aina kaikenlaisia remontteja ja projekteja, mutta ne aina jää kesken tai aikataulut venyy kun välillä ei sitten huvitakkaan tehdä yhtään mitään. Siivoaminen ja asioiden järjestely ei häneltä onnistu, aina pitää pyytää useita kertoja eikä silti välttämättä tapahdu mitään. Vittu kun piti mennä rakastumaan häneen silloin 10 vuotta sitten!! Mies on älykäs ja komea ja osaa tehdä mitä vaan jos vain haluaa...mutta kun se motivaatio aina katoaa jonnekkin. Kävimme terapiassa, kun seksi katosi kuvioista mieheni haluttomuuden takia. Psykiatri sanoi, että miehellä on eskapismiin, eli hän pakenee todellisuutta. Toiset pakenee alkoholiin tai huumeisiin. Minun mies pakenee tietokonepeleihin tai muuhun viihteeseen jota voi katsoa tietokoneelta. Olen yrittänyt vaatia häneltä aikuistumista, kun vaivalla aikaansaatu lapsikin on tulossa. Tänään minulla meni totaalisesti hermo kun huusin häntä luokseni avuksi eikä häntä huvittanut tulla, jäi vain pötköttelemään sängylle. Ilmoitin hänelle, että ei ole sitten mitään asiaa tulla mukaan synnytykseenkään, kun ei pienemmissäkään asioissa pysty luottamaan hänen apuun.
Miksi pitää lisääntyä tuollaisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mie hermostuin miehen tietokoneella pelaamiseen, kun makuuhuoneen remontti oli kesken eikä mies saanut aikaiseksi viimeistellä sitä. Raskaus on viikolla 35 ja lääkäri on kieltänyt minulta liikkumisen. Kun mies lähti taas harrastuksiinsa ja jäin yksin kotiin, purin tietokonepöydän palasiksi ja piilotin osat. Tietokoneen jätin lattialle. Kun mies tuli kotiin, hän kumma kyllä tajusi asian ja rupesi remppaamaan. Nyt on makkari valmis ja pääsin laittamaan vauvansänkyä, hoitopöytää yms paikalleen. Normaali puhe, nalkutus eikä huuto ja itkuraivarit ole saaneet tuota miestä ryhdistäytymään. Joskus kun tilanne alkaa ottaa minua liikaa päähän, mie teen jotain tuollaista. Joskus kutsun äidin ja isän auttamaan minua..mies ei silloin kehtaa seisoa tumput suorina tai mennä tietokoneelle vaan joutuu osallistumaan yhteiseen projektiin. Mies kyllä suunnittelee aina kaikenlaisia remontteja ja projekteja, mutta ne aina jää kesken tai aikataulut venyy kun välillä ei sitten huvitakkaan tehdä yhtään mitään. Siivoaminen ja asioiden järjestely ei häneltä onnistu, aina pitää pyytää useita kertoja eikä silti välttämättä tapahdu mitään. Vittu kun piti mennä rakastumaan häneen silloin 10 vuotta sitten!! Mies on älykäs ja komea ja osaa tehdä mitä vaan jos vain haluaa...mutta kun se motivaatio aina katoaa jonnekkin. Kävimme terapiassa, kun seksi katosi kuvioista mieheni haluttomuuden takia. Psykiatri sanoi, että miehellä on eskapismiin, eli hän pakenee todellisuutta. Toiset pakenee alkoholiin tai huumeisiin. Minun mies pakenee tietokonepeleihin tai muuhun viihteeseen jota voi katsoa tietokoneelta. Olen yrittänyt vaatia häneltä aikuistumista, kun vaivalla aikaansaatu lapsikin on tulossa. Tänään minulla meni totaalisesti hermo kun huusin häntä luokseni avuksi eikä häntä huvittanut tulla, jäi vain pötköttelemään sängylle. Ilmoitin hänelle, että ei ole sitten mitään asiaa tulla mukaan synnytykseenkään, kun ei pienemmissäkään asioissa pysty luottamaan hänen apuun.
Miehesi ei ole älykäs hyvä tavaton!
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi nainen joka on ottanut miehen aivan liian myöhään viettäen villiä sinkkuelämää aivan liian pitkään, sitten on ruvennut biologinen kello tikittämään ja tullut kiire saada jälkeläisiä, ja sitten kiireessä otettu täysin isäksi soveltumaton mies.
Mikähän siinä on, ettei kunnon miehet kelpaa naisille aikaisemmin, kun niitä olisi tarjolla vaikka kuinka (siis niitä jo alaikäisenä aikuistuneita miehiä), ja sitten pitää ihmetellä kun kiireessä otetaan se isäksi soveltumaton ja tehdään lapsia. Näin niitä Yh:ta riittää jatkossakin.
Kunnon miehiä on vähän ja mies joka sanoo itseään kunnon mieheksi ei ole kunnon mies. Kunnon mies ei koskaan nosta itseään esiin, ei vouhota.
Aloittajahan kertoi olleensa 10 vuotta yhdessä miehensä kanssa.
Ja naisella on todellakin kaikki syy viettää villiä sinkkuelämää jos niin haluaa.
Miehiä on muuten ikäluokissa 20-40 paljon enemmän kuin naisia eli kaikille 'kunnon' miehille ei naista löydy varsinkin kun miehet pitää naisina max 25v fitnesspimuja ja sitten ihmettelevät max 25v naisten haluttomuutta alkaa tekemään lapsia kun 35v mies on omat juoksunsa kerran juossut.
Muista en tiedä, mutta itselleni annoin aikaa aikuistua vuoden loppuun mennessä, kai se on korkea aika kun olen seitsemänkymmentäluvulla syntynyt.
Eipä silti, ei ollut ihan hirveästi syitäkään aikaisemmin, vaikka kyllähän sitä kuvitteli aikuistuneensa jo toisessa ammatillisessa koulutuksessa tai viimeistään toisessa vakityöpaikassa.
Lasten synnyttyä tai viimeistään vanhempien kuollessa.
Miten kukaan voi pitää yhteistiliä? Ei tosiaan huvittaisi arvuutella tilitapahtumia.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 16:33"]
Normaali puhe, nalkutus eikä huuto ja itkuraivarit ole saaneet tuota miestä ryhdistäytymään.
Psykiatri sanoi, että miehellä on eskapismiin, eli hän pakenee todellisuutta. Toiset pakenee alkoholiin tai huumeisiin. Minun mies pakenee tietokonepeleihin tai muuhun viihteeseen jota voi katsoa tietokoneelta.
Tänään minulla meni totaalisesti hermo. [/quote]
Kerroitko sille psykiatrille mitään itsestäsi, esimyllä lainattuja, vai pelkästään miehestäkö siellä keskusteltiin.
Ei kyllä yhtään ihmetytä, jos mies pakenee todellisuutta, kun on jo lapsikin, ja vaimo saa jotain itkuraivareita.
Sitten vielä kuvittelet nalkutuksen ja huudon saavan miehen ryhdistäytymään?!?
Tuollaista voi sietää raskausaikana, kun vaimon hormonitasot heittelee miten sattuu, muttei taatusti enää sen jälkeen.
Nyt rupeat toimimaan aikuisena ihmisenä ilman huutoa, nalkutusta ja raivareita, ja pyydät mieheltäsi samaa. Jos ei tehoa otat eron, etkä jää ihmettelemään. Jos et sitten pysty aikuisena toimimaan, pyydät sossusta apua. Eihän lapsista normaaleja kasva tuollaisessa ympäristössä. LS ilmoitushan tuollaisesta pitäisi tehdä.