Tykkäättekö te kaikista muiden lapsista?

isommat lapset ärsyttävät. En tykkää vinkuvista lapsista ollenkaan.

Lähipiiriimme kuuluu ilman muuta myös perheitä joiden lapset kylään tullessaan käyttäytyvät nätisti ja tietävät eron kyläilyyn ja kotona olemisen välillä. Tottakai lapset välillä riehaantuvat leikeissään, se on täysin normaalia, mutta aiemmin mainitseminen tekoihin asti ei silti mennä. Lapset jotka ovat vielä niin pieniä että eivät ymmärrä ettei esim laatikoille ole kylässä soveliasta mennä tutkivat kyläpaikkaa vanhempien tilannetta seuratessa ja tämä vanhempi tarpeen tullen kertoo mikä on soveliasta ja mikä ei.

Tykkään todella paljon touhuta lasten kanssa. Suorastaan olen onnesta punainen kun saan touhuta ja nauraa lasten kanssa. Kun haen lapsiani päiväkodista on yleensä muutkin lapset iloisesti vastassa kertomassa päivästään tai haluavat syliin.



Lapset ovat ihania. Te olette kamalia.

Kirjoitin aiheesta täällä vähän aikaa sitten.

Tämä on kamalasti sanottu, mutta vi-haan parhaan ystäväni lapsia. Joista yksi on kummilapsemme.

Ovat silmänpalvojia, eivät osaa käyttäytyä, valehtelevat niin että korvat heiluu jne jne..

erityisen lapsirakas, eikä minulla oikeastaan ole hoivaviettiäkään.

Omien lasten myötä olen oppinut ymmärtämään lasten juttuja, ja omille lapsille on löytynyt myös sitä hoivaviettiä.



Parhaimmillaan muiden lapset ovat 'ihan ok' tai siedettäviä, jotkut ovat ärsyttäviä tai sietämättömiä.



Esim. yksi lasteni kavereista puhuu taukoamatta ja yrittää kontrolloida kaikkia ympärillään olevia ihmisiä, myös aikuisia. Ärsyttävä tyyppi.

Toinen taas tutkii kaikki kaapit ja laatikot ja kyselee 'mikä tämä on.. miksi se on täällä.. missä teillä on sejase..' Sietämätön tyyppi. Sitten kun häntä kieltää niin kyselee loukkaantuneena 'miksi täällä ei saa koskea mihinkään', ja kohta taas jatkaa tutkimusmatkaansa >:(

Mikään ystävällinen ja asiallinen puhe näihin lapsiin ei toimi.



Muut lapsivieraat sentään ovat ihan asiallisia ja siedettäviä. Ymmärtävät normaalia puhetta ja keskittyvät leikkimiseen.

en todellakaan pidä kaikista lapsista, osa on suorastaan ärsyttäviä ja yritän vältellä esim. leikkipuistossa, siis niin, että ohjaan oman lapsen leikkimään muilla leluilla.

Kaikkien omien kavereiden ja sukulaisten lapsista pidän kyllä, mutta nämä joista en pidä, ovat niin tulevien koulukiusaajien oloisia, ettei heistä näytä muutkaan pitävän.

sukulaislasta en voi sietää.

Avoimesti kertoo kiusaavansa koulussa yhtä luokkansa poikaa, ja on erittäin ylpeä siitä >:(

Vanhempansakin kehuvat lastaan siitä että osaa pomottaa muita 'on synnynnäinn johtaluonne'.



Se kiusattu lapsi on kuulemma semmoinen ressukka, ettei siitä ole oikein mihinkään. Siksi häntä ei tarvitse leikkeihinkään mukaan ottaa >>:(

Ollut aina. Olen kyllä huomannut olevani vähemmistössä Suomessa.

en jaksa sitä kitinää,vituttaa sellaiset jotka vaa vinkuu,palaa käämi omankin kanssa kun se vinkuu mutta sille saan laitettua rajat,mutta meepäs vieraiden lapsia komentaa saattaa olla et siel tulee isä ti äiti suu vaahdossa pauhaamaan,meillä ollessa lapsilla samat säännöt,voin olla natsi mutsi mutta vinkumista en siedä ainakaa sellaista turhaa,rajansa kaikella.

lähipiirin läheisimmistä pidän ja muista en niinkään. näin se vaan menee..

minusta kaikista lapsista löytyy ihania puolia. Ihan kuin aikuiset, myös lapset voivat olla joskus ärsyttäviä. En pidä kaikista ystävieni piirteistä tai ajatuksista, samalla tavoin täytyy hyväksyä myös lasten piirteet. En pidä aina myöskään aina lasteni käyttäytymisestä. Jos ette halua lapsia kylään, miksi ette pyytäisi vain vanhempia? Minä en ainakaan raahaa lapsia joka kyläreissulle mukaan.