7v lapsi joka puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. Mikä sillä on vikana?

lasten kanssa? Tuo on opittu puhetapa, ja jos vanhemmat vielä esim. pienemmän sisaruksen kanssa käyttävät tuota kolmatta persoonaa, ei lapsi välttämättä luovu isompanakaan siitä. Tuskinpa "Pekka" silti aina noin puhuu, eli osaa minä-muodonkin?

esikoisella (9v) on kaveri joka myös puhuu itsestään kolmannessa persoonassa.

Joskus käyttää tämmöisiä ilmauksia

'minä haluaa leikkiä' tai 'minä haluta leikkiä'

'minä menee ulos' tai 'minä mennä ulos'.



Ihan tavallisen oloinen lapsi oudosta puhetavasta huolimatta.



Tämän lapsen äiti on hiukan 'erikoinen' tapaus.

Tai voisko olla lievää aspergeria? Heillä saattaa olla myös puheessa joskus monotoninen sävy tai jotain erityisiä kiinnostuksen kohteita, esim. tietää kaiken dinosauruksista.

Vähän kuin huvikseen sanoa noin. Ja toisinaan ne kysyy, että miks sä sanot "äiti laittaa", jota tosiaan taidan tehdä, vaikka lapset alakoululaisia:p

Ja tuo mitä joku sanoi, tämä haluta mennä ulos tms. sekin voi olla kielellä pelleilyä, tai sitten ovat tarhassa jo tottuneet tuollaisiin ilmaisuihin. Meidän tyttö puhuu välillä kiinaakin..

Tuli muuten mieleen, että moniko leikki barbeilla näin: "tämä lähtis nyt pois ja sitten tämä menis kauppaan ja ostais..", sun muita ihme väännöksiä.

eli jos Pekan vanhemmat puhuvat koko ajan itsestään kolmannessa persoonassa (äiti laittaa nyt Pekalla aamupalaa, äiti auttaa Pekkaa nappien kanssa jne) niin miten ihmeessä Pekka oppisi muuta puhetapaa.

lasten kanssa? Tuo on opittu puhetapa, ja jos vanhemmat vielä esim. pienemmän sisaruksen kanssa käyttävät tuota kolmatta persoonaa, ei lapsi välttämättä luovu isompanakaan siitä. Tuskinpa "Pekka" silti aina noin puhuu, eli osaa minä-muodonkin?