Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten joku voi päästää itsensä yli satakiloiseksi!!!
06.02.2012 |
Tai edes lähelle sitä. Mä en ymmärrä, miten ihminen ei osaa pitää huolta itsestään sen verran, että katsoisi vähän mitä suuhun laittaa. Ymmärrän esim. että psyykelääkkeet saattaa lihottaa ja tottakai niitä pitää syödä, että pysyisi kunnossa. Toki ei nekään selitä kymmenien kilojen painonnousua. Mutta että jos pelkällä syömisellä ja liikkumattomuudella annetaan painon nousta niin huh huh! Enkä ole itse mikään langanlaiha vaan normaalipainon ylärajoissa, teen itse joka päivä päätöksiä jostain syömättäjättämisestä ja painiskelen useinkin mielitekojeni kanssa. Syön herkkuja minäkin, melkein joka päivä jotain, syön myös oikeaa ruokaa ja liikun usemman kerran viikossa ja osa kerroista pitää itsensä pakottaa ulos ettei paino nousisi. Eihän se ole kuin omasta viitseliäisyydestä ja itsekurista kiinni. Että on turha heittää kommentteja "siellä joku anorektikko kirjoittaa"
Kommentit (5)
Olen ajatellut joskus samaa. En ilkeyttäni eikä mulla ole mitään ylipainoisia vastaan, mutta että kuinka se tapahtuu. Nyt ehkä ymmärrän vähän paremmin - en siis edelleenkään ole ylipainoinen, mutta muistan joskus parikymppisenä 60-kiloisena kun ajattelin, että joku 70 kg on mulle varmaan vihonviimeinen takaraja, jolloin havahtuisin laihduttamaan.
Jaapa jaa, en tiedä mitä tapahtui ja missä välissä tätä 15 vuotta, mutta paino on nyt viimeiset vuodet ollut 73 kg... Eli se on vaan hitaasti hiipinyt ja nyt ehkä joku 75 on sellainen "haamuraja" ajatuksissani, että sitten viimeistään alan... No tosiaan vuosia olen ollut tässä painossa, mutta olenhan mä nyt jo yli sen joskus nuorena ajatteleman takarajan. :)
Kai se käy niin hitaasti, että sitä ehtii sopeutumaan itseään punnitessa: 70 - 70,2 - 71 - 70,5 - 71,4 - 72...... Kun sitä pyörii siinä samoissa hujakoissa, niin pieni nousu tai lasku ei mitenkään "avaa silmiä", vaan kaikki tuntuu pyörivän niin saman lukeman lähellä että ei siihen kiinnitä huomiota. Sitten kun tarkastelee lähemmin, niin usean kilon nousu vaikka vuoden sisäänhän on jo tosi paljon!
Niin, tai sitten ihmistä ei yksinkertaisesti haittaa lihominen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on niin yksinkertaista asettaa itselleen raja, jonka yli paino ei saa mennä. Jos paino alkaa lähestyä sitä rajaa, tietää että pitää tehdä jotain. Eikä se ole vaikeaa siinä vaiheessa puuttua asiaan.
Varsinkaan en tajua niitä, jotka sanovat että "huomaamatta" paino nousi kymmeniä kiloja. Ei se voi nousta huomaamatta, toki sen vaatteista ja peilistä huomaa.
1. lapsi +25 kg, 2. lapsi +25 kg. Siinä sitten olikin rikottu 100 kg raja. Eikä mulla kyllä edes ole mitään erityistä intoa laihtua, minusta on ihan mukava olla tämänkokoinen. Ei tarvitse painiskella mielitekojen kanssa ja pakkoliikkua, saa nautiskella elämästä.
Eihän sitä ymmärrä mitään, ennen kuin osuu omalle kohdalle.
Mulla oli töissä tosi rankka syksy pari vuotta sitten. Itse asiassa en vieläkään muista ajasta juuri mitään, ensimmäinen kirkas muistikuva on vasta joululomalta etelänmatkalta, kun kesämekko ei mahtunutkaan päälle.
Olin kolmessa kuukaudessa kerännyt painoa 8kg.
Että se voi tulla ihan yllätyksenä, että homma karkaa käsistä.
Alue: Aihe vapaa
Raskausaikana meni satanen rikki että poksahti, en jaksanut liikkua, herkuttelin liikaa ja turvotus oli aivan valtavaa. Veilä viime talvena kiloja oli 86, nyt 75. Ja taas on sellainen kausi, että en jaksa tehdä asialle mitään. Mut hiljaa hyvä tulee :)