Onneks ainakin kerran on onnistanu elämässä :)

Näitä äitipuoli juttuja lukiessani..



Myönnän, ettei musta taitas olla hoitamaan kenenkään muun lapsia, siis en olisi voinut ottaa miestä kellä olis ollu lapsia ennestään. Tosin saattashan ne lapset ollakin ihan ok, mut sitähän ei voi etukäteen tietää.



Erosin lasten ollessa 3 ja 1,5 vuotiaita. Melko pian alkoi uusi suhde ja tämä on nyt kestänyt 17 vuotta. Meillä myös kaksi yhteistä lasta. Mieheni aina sanoo kaikille, että hänellä on neljä lasta. Pitänyt kaikkia tasapuolisesti. Hoitanut, ostanut ja kukaan ei ole toistaan huonompi.



Muutama mieheni työkaverikin on sanonut, että ei koskaan ole pahaa sanaa sanonut näistä "minun pojista" ja kertoo kaikkea mitä niiden kanssa tehnyt ja mitä pojille kuuluu.



Pojat käyneet aina isänsä luona joka asuu kaukana eli myös oma isä on kuvioissa mukana, mutta on varmasti etäisempi kuin isäpuoli.



Nyt meillä on vanhimman pojan sotilasvala. Ollaan menossa sinne ja tulipa vaan mieleen, että oma isä sinne ei tule (matkaakkin olisi 1200 km). En tiedä miten hän tilanteen kokee. Olisiko edes mielenkiintoa.



Mutta oikeasti saan olla kiitollinen, että mieheni on ottanut myös minun lapset omikseen. Mitään vieroksuntaa ja pois tukkimista ei ole ikinä esiintynyt. Minä sanoin, että sais vanhin alkaa jo muuttaa omilleen, niin mieheni siihen, että mikäs kiire tästä on pois :D